Hyvinvointiyhteiskunta on se meidän kaikkien Isä ja Äiti, jolle työnnämme kaikki ongelmamme.
Suomi on aika julma yhteiskunta. Vanhukset työnnetään laitoksiin, pois silmistä ja mielistä, jotta me nuoremmat voimme keskittyä mammonan haalimiseen. Ei Etelä-Euroopassa näin menetellä, siellä ihmiset hoitavat kotonaan vanhempansa, niin kuin kuuluukin, he elävät muiden yhteydessä.
Olen aina ihaillut Etelä-Eurooppalaisten perhekeskeisyyttä, siellä eri ikäpolvet tulevat hyvin toimeen keskenään. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on rankasti yliarvostettu ja -mainostettu.
Oletko hyvä kantripoi itse hoitanut vanhempasi vai ovatko he vielä siinä kunnossa, että pitävät itsestään huolta. Kokeileppas itse hoitaa vaikka viikko dementoituvaa kasikymppistä vanhusta oman työn ohella. Koko ajan saa olla sydän kintaanpeukalossa, että mitähän "kivaa" vanhus on tänän päivänä saanut aikaseksi. Kunnan maksamalla 300 euron omaishoidontuella ei pitkälle pötkitä, jos jäisin kokonaan kotiin. Tule sitten kirjoitteleemaan yhteiskunnan julmuudesta.
Eikä tuo itse hoitaminen kai entisaikaankaan niin hääppöstä ollut. Muistuu mieleen se kansakoulukirjan kertomus siitä pojasta, vanhemmista, isovanhemmista ja sikolätistä.
Tässä on kysymys myös tasa-avosta. Jonkun vanhemmat kuolevat nuorina ja lapset saavat ison perinnön. Joidenkin elävät pitkään ja köyhinä. Voi olla jopa kaksi polvea eläkeiässä. Siinä sitten näitä hoidettaisiin. Rikkaille tämä ei olisi ongelma, rahallahan saa hoitoa.