Viimeksi muokattu: 21.03.08 - klo:11:48 kirjoittanut Heino Leino
eikäku haetariPieni karihta maella koellismaansöe heinää ja pässiksi varttuipeäsi uuhija toesinaan tallaamaankokemuksija näen villoehin tarttuiKävi tilalla sakkija kaapunninsillon tarjoeltiin parasta rehhuumyös mieleen tarttui sankarinkun ne lampaanviuluva kehhuuOli toesinaan kuunnellu ratijooajankohtasta ja muutenki mussaajoku oopperan helemijä uluvasoojoku kertoo kuin neitova pussaaVaen pässi tuo tykänny laesin eikun viuluva joku soettija se itekseen karsinassa sannoe, heikyllä haetari viulun voettiNiin se erräänä päevänä karkovaapiikkilankan alittaa sallaaehkä haetarin jostaki itelleen saasitte takasi lampolaan pallaaTullee viikkojen perästä aijjan taakuikistellee, eehän näy kettäänäen laukkuineen aetaukseen palovaasitä haetarija perässään vettääJa kun aamulla talossa herräelläänon jo korkeella aurinkon koettoryystää kahavija isäntä ihimeissäänkuuluu lampolasta haetarin soettoSinne juokseepi ukkeli kalsareissaaneipä tuota oes eilettään tiennäsehän pässi just ruvennu on soettelemaanja kun luulttiin sen suvet on viennäNiin pienonen karihta koellismaanjoka heinillä pässiksi varttuise peäsi taas uuhija astumaanja toesinaan haetarriin tarttui...