Ville Itälä, MaasTul tänään:
"
VIERASKOLUMNI
Maatalous ansaitsee
EU-taitoisen ministerin
Näissä vaaleissa oli yksi voittaja mutta monta häviäjää. Ensimmäinen häviäjä on mielipidetiedustelut, jotka pitivät harvinaisen heikosti paikkansa. Lähes täysin päinvastoin kuin viime eduskuntavaaleissa vain kokoomuksen kannatus osattiin arvioida kutakuinkin kohdalleen.
Puolueista häviäjiä olivat perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet. Jokaisen äänimäärä laski neljän vuoden takaisesta. Torjuntavoittajana iloinnut SDP menetti yli 33 000 ääntä ja teki historiallisen heikon tuloksen.
Suurimman rökäletappion kärsi keskusta, jolta viime eduskuntavaalien jälkeen on hävinnyt lähes 180 000 äänestäjää!
Selityksiä ja selittäjiä on varmasti paljon. Keskusta voinee kiittää kuitenkin tuloksestaan ainakin Kehittyvien maakuntien Suomea. Vaalirahakohu ei voinut olla jättämättä jälkiä.
EU-linjauksissa puolestaan kostautui kaksilla rattailla ajaminen. Esimerkiksi Paavo Väyrynen jaksoi ministerinä muistuttaa toistuvasti, että Suomen ei olisi koskaan edes pitänyt liittyä euroon. Se satoi pikemminkin persujen kuin keskustan laariin. Pisteenä i:n päälle Väyrynenkin äänestettiin ulos eduskunnasta.
Keskustan kannatus on maakunnissa sulanut siten, että puolue on useimmilla alueilla menettänyt ylivertaisen valta-asemansa ja pudonnut normaalikokoisten puolueiden joukkoon. Samalla kannatusta on siirtynyt perussuomalaisille, jotka menestyivät yllättävän sielläkin, missä Timo Soini ei ollut ehdokkaana. Herää kysymys maatalous- ja maaseutupolitiikan onnistumisesta.
Kysymys vahvistuu, kun katsoo, kuinka näkyviä keskustalaisia maatalouspoliitikkoja putosi eduskunnasta, Juha Korkeaoja ja Timo Kaunisto etunenässä. Kun keskustassa elätetään jatkuvaa epäluuloa Euroopan unionia kohtaan ja toisaalta maatalouspolitiikan linjausten ja edunvalvonnan painopiste on Brysselissä, tätä ojaa on paha ylittää. Saapas hörppäsi vettä.
Maatalouspolitiikka on nyt siinä vaiheessa, että pelkkä paneutuminen tukijärjestelmien yksityiskohtiin ei ole oikea pohja politiikan suunnannäyttäjälle, maa- ja metsätalousministerille.
Tulevan ministerin on nähtävä laajasti paitsi maatalouden myös koko ruokapolitiikan kehitysnäkymät kotimaassa ja kansainvälisessä toimintaympäristössämme. Sen lisäksi hänen on pystyttävä toimimaan ja vaikuttamaan EU:n ympäristössä suomalaisen maatalouden puolesta nyt, kun yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan seuraavalle rahoituskaudelle. Tämä vaatii kykyä ja halua ottaa kontaktia keskeisiin päättäjiin sekä komissiossa, neuvostossa että Euroopan parlamentissa.
Olen esittänyt useasti, että maatalouspolitiikkaamme on saatava tyylinmuutos ja että siihen tarvitaan kokoomuslaista maatalousministeriä. Näiden vaalien jälkeen on ainakin varmaa, että nykyinen maatalousministeri ei jatka paikallaan, sikäli puolet muutoksesta on jo tehty.
Kun katsoo vaalien tulosta, voi päätellä, että tyytymättömiä maaseudun äänestäjiä on siirtynyt viljalti perussuomalaisten kannattajiksi. Siitä voisi päätellä, että puolueella olisi haluja kantaa vastuuta suomalaisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta ja ottaa maatalousministerin salkun itselleen.
Kukahan siihen kahvaan tarttuisi?"
