Heino tässä tere, laettaa terveisijä teille
ajattelin raataella mitä onpi sattununna meille
miten voepi missi, onko muumija taas juotu
ja minkä virman raktorija, on meijjänkyllään tuotu
On ensteeks tästä missistä, se jo mullan alla makkaa
vaen joskus hallaöenä jostaen terveisijä nakkaa
ja pannee hillankukat, merkkaa potunvarret
taekka lehemänsontaan sotkenu on ihan kaekki parret
Ehkä joku missin muistaa, sitä vesipoeka vanitteli
ja missin kanssa virtuvaali-avoliittova kaet eli
se kirjotteli siitä meille monta kertaa päevässäki kae
vaen sillon oli hilijaa, kun se misukalta ykköspessää sae
Ja pörräsihä teällä kanssa yksi anastasija
vaen senpä kanssa sillälaella ompi asija
se herran virkaan valittu on kuntakeskuseen
eikä rahvaan kanssa ennä jouvva muka raataeleen
Ja se setkan mieski nykysi, ajja verkutsonilla
perkele, niitä on nyt teällä ihan liijjan monilla
eikä niistä kirjoettelluun oo oekein aehetta
kun korkeintaan ölöjyvuojoesta, ja onko monta pikavaehetta
Vaen se teussinmies, tosijaan, sillä pari teussie on
ja muutennii se melekolaella ompi huoleton
kun se eläkkeellä nykysin, tarttaa pilotilla tekstaa
ja jos ei silti käyntiin lähe, muijjan kanssa kammarissa sekstaa
Että tämmösijä terveisijä, tähaän talavipäevään mulla
ne vielä kylätietää auraapi, siis hyvin uunissa on pulla
ja ehkä joskus kesäyönä ajjaa polliisitkin
vaen me sillon karkuun lujjaa mennään pitkospuita pitkin...
Kun entisessä elämässä vesipoika olin
ja meijjänkylänraetilla mä misun luokse polin,
se oli aekaa huumaavaa ja kovin raskasta,
kun misun kolo piti kaevaa ihimispaskasta.
Oli Heino näjes etellisen varvin kyntänyt
ja lähtijessä hulivilisonnan lykänny,
vaen hyvä oli askarrella jäläkiliukaella
rakkavuuventunnustukset misukalta tiukkaella,
Vaen kaekki loppuu aekanaa seon selevä asija
se ijäksi on kylymenny misun riemurasija,
vaen rouhekintas karhija se naotintova tuo,
kun misun muisto mielessä ei raohaa mulle suo.
