Auliksille ja eemeliille luettavaa.
"Mustaa Pekkaa väärin päin
Jarmo Virmavirta
Juhani Suomi teki suurtyön kirjoittaessaan Urho Kekkosen ajan kahdeksanosaiseksi historiaksi. Myötäsukainen ote herätti kritiikkiä, mutta kaikki jälkeen tulevat joutuvat turvautumaan Juhani Suomeen.
Nyt Suomi kirjoittaa vastakarvaan ilman lähdeviitteitä, mutta jälkeen tulevat ovat jälleen Suomen armoilla. Sinipunaisen historian lähdemateriaali on tärkeää niillekin, jotka ovat toista mieltä. Vaikka Juhani Suomi on siirtynyt historioitsijasta keskustelijaksi, on hän edelleen eturivissä. Ärsyttävän rauhalliset äänensävyt tajuavat vain asiat hyvin tunteva.
Lukiessa kirjaa Kohti sinipunaa pitää muistaa edellisten Koivisto-kirjojen nimet: Pysähtyneisyyden vuodet, Epävarmuuden aika. Hienovaraisia viittauksia itänaapuriin? Sinipuna ei ollut lopullinen ratkaisu, mutta kohti parlamentarismia se vei. Siihen päästiin Koiviston tyylin mukaan omalaatuisten koukeroiden kautta. Sitä ennen sai perustuslaki taipua melkein mihin tahansa. Tässäkään Koivisto ei tärvellyt edeltäjänsä perintöä. Ihme ei ole, että poliittinen eliitti riisuu nyt presidentiltä lopunkin vallan.
Kekkosen jälkeisen ajan suuren draaman juoni oli katkaista Paavo Väyrysen kuningastie. Se toteutui sinipunaisen koalition myötä, mutta taas on Väyrynen mukana. Paavo Väyrynen oli 80-luvun keskushahmo. Toiset olivat Koivisto ja Kalevi Sorsa. Harri Holkeri ja Ilkka Suominen olivat sittenkin liian kokemattomia ja antoivat kaikki valtit käsistään, kun loppupeli alkoi. Omatkin rivit olivat sekaisin, kun pelättiin putoamista loppupeleissä.
Kuten suurta draamaa aina, hallitsi tätäkin peliä epäluulojen kehä: Väyrynen uskoi, että demarit ja kokoomus olivat tehneet sopimuksen ja lähti torjumaan sitä. Demarit päättelivät, että Väyrysellä ja kokoomuksella on diili, joka täytyi ajaa kiville. Kokoomuksessa ei tiedetty, mitä tehtäisiin ja tehtiin siis lopulta kaikki, diili sekä demarien että kepujen kanssa. Poliittisen draaman käsikirjoitus on melkein valmis. Kuka muokkaisi sen näytelmäksi? Juoni on kuin Shakespearen draamoista, mutta Juhani Suomen tyylilaji on toinen.
Pelin Musta Pekka oli Neuvostoliitto, mutta peli kulki väärin päin. Pilanpäiten sellaista peliä joskus pelataan, mutta tällä kertaa se oli totta. Kaikki halusivat Mustan Pekan itselleen, oikein päin pelattaessa sitä kartetaan. Suomalainen politiikka oli Koiviston aikana vielä Neuvostoliitto-keskeisempää kuin Kekkosen aikana, vaikka lännessä muotoiltiin jo uutta Eurooppaa.
Minulla on tämä näkökulma siksi, että kannatin sinipunaa uskossa, että se vie Suomen mukaan Euroopan valtavirtaan. Toisin kävi, ainakin alkuun. Koivisto ja Suomi kiinnittyivät Gorbatshovin Neuvostoliittoon. Virolaisilla oli siihen aikaan aivan toinen käsitys Gorbatshovin asemasta. He halusivat pois Neuvostoliiton kaaoksesta kuin Svinhufvud aikanaan Venäjästä.
Yhden alaviitteen Kohti sinipunaa olisi kuitenkin ansainnut. Nimityksen keksi kokoomusvaikuttaja Heikki Vuohelainen jo vuonna 1986 yhdessä Nykypäivän kirjoituksessa. Sinipuna vastasikin paremmin todellisuutta. Kokoomus ei ollut enää musta, eikä demari punainen, eivät ainakaan kaikki."
