Yo. viitaten: asusteltiin 70-luvulla maatilan naapurina eräällä pohjois-pohjanmaalaisella paikkakunnalla. Naapurin isännällä oli tapana antaa emännälle "käyttörahaa" maitotileistä, jolla emännän piti pystyä kustantamaan kotitalouden menot, myös isännän kulut. Jäljelle jääneen osuuden isäntä katsoi omaksi palkakseen tilanpidosta jota ei jaettu perheen yhteisiin menoihin. Emännällä en nähnyt koskaan mitään muita vaatteita kuin ne työssä käytettävät. Emäntä ei päässyt kotoa kauppa-autoa kauemmas omin neuvoin. Joskus höylinä ollessaan isäntä otti emännän ja pari mukulaa traktorin kyytiin kirkonkylälle. Autoa ei ollut heillä. Itse ajeli melkeinpä päivittäin kirkonkylän baariin turisemaan. Ei väliä vaikka navettahommat jäi osaltaan tekemättä. Kuuliainen emäntä kyllä huolehti kaikesta.
En käsitä miten emäntä jaksoi vuosia kestänyttä piinaa. Isäntä nälvi ja pilkkasi vieraidenkin kuullen emäntää. Jatkuvaa alistamista, ainakin ne vuodet kuin heidän naapureina oltiin.
Surullisinta tässä todellisuudessa tapahtuneessa tilanteessa oli että isäntä tuli tilalle ainoastaan tuulen huuhtoma perse mukanaan. Tila oli emännän kotitila.

Joo, eikun rahaa polttamaan...