Kaistapäät teuraaksi. Kalliiksi leh´mä/hieho tulee, jos särkee hoitajansa. Muutama vuosi sitten oli ostohieho, joka oli aivan kaistapää. Liina rintakehän ympäri, kaksi rautaa ja silti potki. Poiki ulos ja tappoi vasikkansa. Kateltiin vähän aikaa ja laitettiin teuraaksi. Ei ole ollut ikävä.
Myöhemmin oli hieho, joka parsia kolatessa potki aivan hulluna. Olin varma ettei siitä lypsylehmää tulisi, mutta kun poiki, niin ei ole jalkaansa nostanut. Aivan huippu!
Nyt on Vehnä niminen ensikko, joka olisi pitänyt siementää uudelleen keväällä, mutta on venynyt, kun en tuosta luonteesta oikein ole innostunut. Pois joutaa. Tuossa suvussa on kumma juttu se, että osa posukasta on tosikivoja, mutta sitten sekaan mahtuu näitä pöhköjä, jotka potkii nopeasti ja terävästi. Lypsäisi ja utaremallikin on hyvä. Mutta kahdella raudalla lypsettävä. Ei hyvä.
Luonnetta katselen itse aina kun sonneja valitsen. Ei tarvii luonneindeksin olla pätkääkään alle 98. Sen jälkeen ei tarvii tarjota meille, olkoot kuinka hyvä vain muutióin.
Uusi pihatto tulossa - sitten kun minusta tulee lottovoittaja