http://www.maailmantalous.net/?q=fi/node/191
Kuhan laitoin vaikka en tiedäkkään mitään. Mutta minusta tuo on mielenkiintoista kirjoitusta entiseltä Yhdysvaltain työministeriltä.

Kiitos linkistä:
Yksi juttu painui ensilukemalta mieleen, josta voisi olla jotain opittavaa myös kotomaamme poliittiseen keskusteluun:

....................................
On valitettavaa, että Yhdysvalloissa keskustelua taloudellisesta muutoksesta käydään tavanomaisesti kahta ääripäätä edustavien leirien välillä. Yhtäällä ovat ne, jotka esittävät markkinoille rajoittamatonta valtaa. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka haluavat suojella työpaikkoja ja säilyttää yhteisöt muuttumattomina. Aloitamme taistelun näistä lähtökohdista sen sijaan, että etsisimme keinoja pehmentää globalisaation iskuja, hyvittää häviäjiä tai hidastaa muutoksen tahtia.
.....................................

Eli viimekädessä rajattoman taloudellisen vapauden (ja tuloerojen kasvun etc.) papisto ja pysähtyneistö (konservatiivit porvarit, ay-liike, maanviljelijät(?), ketä vielä?) käyvät näkyvää ja kallista taistelua keskenään ja uuden tien etsintä hautautuu tuohon populistiseen ohihuuteluun ja  pisteidenkeruuseen.

Olisi tärkeää huomata, että monessakin mielessä nuo kirjoittajan kuvaamat ääripäät eivät suinkaan kartoita koko mahdollisuuksien kenttää kuin aivan mitättömältä osin. Noiden vaihtoehtojen (ainoa?) hyvä puoli on se, että kehityskulku tunnetaan hyvin. Jonkinlaisen kolmannen tien, säännellyn markkinatalouden ja muun vapauden kehitystien kulkua ei voi niin hyvin ennustaa.

Meillä poliitikoilla menee pupu pöksyyn, kun joutuisi ajattelemaan prosessin kestäessä, ehkäpä vielä argumentoimaan ja perustelemaan ihan "housut kintuissa", ilman papiston antamaa liturgiaa.

Petri

Kiitos linkistä:
Yksi juttu painui ensilukemalta mieleen, josta voisi olla jotain opittavaa myös kotomaamme poliittiseen keskusteluun:

....................................
On valitettavaa, että Yhdysvalloissa keskustelua taloudellisesta muutoksesta käydään tavanomaisesti kahta ääripäätä edustavien leirien välillä. Yhtäällä ovat ne, jotka esittävät markkinoille rajoittamatonta valtaa. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka haluavat suojella työpaikkoja ja säilyttää yhteisöt muuttumattomina. Aloitamme taistelun näistä lähtökohdista sen sijaan, että etsisimme keinoja pehmentää globalisaation iskuja, hyvittää häviäjiä tai hidastaa muutoksen tahtia.
.....................................

Eli viimekädessä rajattoman taloudellisen vapauden (ja tuloerojen kasvun etc.) papisto ja pysähtyneistö (konservatiivit porvarit, ay-liike, maanviljelijät(?), ketä vielä?) käyvät näkyvää ja kallista taistelua keskenään ja uuden tien etsintä hautautuu tuohon populistiseen ohihuuteluun ja  pisteidenkeruuseen.

Olisi tärkeää huomata, että monessakin mielessä nuo kirjoittajan kuvaamat ääripäät eivät suinkaan kartoita koko mahdollisuuksien kenttää kuin aivan mitättömältä osin. Noiden vaihtoehtojen (ainoa?) hyvä puoli on se, että kehityskulku tunnetaan hyvin. Jonkinlaisen kolmannen tien, säännellyn markkinatalouden ja muun vapauden kehitystien kulkua ei voi niin hyvin ennustaa.

Meillä poliitikoilla menee pupu pöksyyn, kun joutuisi ajattelemaan prosessin kestäessä, ehkäpä vielä argumentoimaan ja perustelemaan ihan "housut kintuissa", ilman papiston antamaa liturgiaa.

Petri

Suomalaiset poliitikot on tavallaan markkinatalouden ja glopalisaation kaavun taakse piiloutuneita jänöjusseja, jotka antavat kaiken vastuun ja vallan valua Suomen rajojen ulkopuolelle, puhekkin kansallisista eduista saa nämä jänöjussit hyppäämön lähimpään pusikkoon ja vastaanhuutelijan rooli jää "populistiksi" nimetylle Soinille ja perussuomalaisille, jotka yrittävät tehdä politiikasta muutakin, kuin omien etujen ja urakehityksen tikapuut.

jeesusteippiä sekä  sikafexiä.....  vildsvin...billig..halpa siivu...käristen körisi...about  ca 19,0000 in iiivning  freedaaggina