Nousoo Veeti ylös aekasin, oha eorovaalit tännään
ja varustatutuu ruuttupapperiin ja purtuun lyijjypännään
kun on ukkelille kassautunu tarpeheksi kaekenlaesie syitä
ja aekoo tehä aamusta jo, ovensuu kyselyitä
On vetänynnä peästäsä poes unipipon ja paejjan lanellisen
ja ilimeen tuo noamallesa, uskottako?, ottaa rehellisen
ja makkuuhuoneen oveja tuo etusormellasa hinkkaa
kahto eokkoon päen olan yli ja silimälläsä vinkkaa
Ja kysösööpi, - oe ovi mulle kertositko sallaesuuvven
paenaa korvan sitte rippaa vasten ja ottaa ilimeen uuvven
kun saaranatki narisoo, kuin ei rasvattu oes elläessänsä
ukko kirjottellee tuloksen, että melekeen kätteen kasvaa känsä
Seoraavana vuorossa on ovi huussin hällä
vaen perkele, sinne sattu kiire emännällä
näen veeti tulukihtemmaan eänet kautta rannan
kun kuuluu pientä lirinää ja vahän isompija lannan
näen käypi läpi kaekki ovet, myöski voortisa ja verkun
vaen ei huomoakkaa kuinka heilahtaapi verhot akkunassa serkun
ja kohta veetin ovella tekkee virkavalta ommie kyselyitä
ja ne piipaa-autoon ukon pannee, on toas pakkopaetaan syitä...
Elämä on parasta kometiijjaa
