kuuntelin ylen ykkösaamussa kuin stadin tuleva pormestari haastoi ja sen jälkeen oli koululainen kesätöistään..      ja sekin kait stadissa.   molemmilla oli tuo puhas ärrä kuin tavjalla konsanaan.    hienoa kuin suomen kieli muuttuu.    kohta kait lausutaan r ja s kuin ranskassa..    tahi epsanjassa..                        noihin nykyyään tulee kiinnittäneeks huomiota kun on koko ajan ympäröitynä ite hyää suomea puhuvien keskellä.          tutuista vain yksi puhuu ässää suhauttaen kun on hammaskalusto jo niin vinaalissa..      mutta r taipuu kuin orren ympäri!

60- ja 70-luvulla r-kirjain lausuttiin reippaasti eikä nykyisellä nynnymäisellä tavalla. Hesassa on Suomen laimein ja valjuin R.

https://youtu.be/GRq9xnoXw7w?si=n0uJfOflPs-5nXKo

Lespaava s ja r ovat kautta aikojen olleet tekopyhien pappien puheenparressa, kun on errrkelettä ja suatanaa Raamatun lauseista manaamassa, ei siinä oikein voi sylkeä roiskutella. Samoin suomalainen mustavalkoelokuva erottuu siinä, että ärrää ei räitä rajoituksetta vaan pehmennetään, jotta esimerkiksi päähenkilön toistelema "rrrakastan"  ei kuulostaisi falskilta. Tilannehan oli sellainen, että ei kansankielessä muutenkaan jostakin rakkaudesta puhuttu.

-SS-

Jos kuuntelee 60- ja 70-luvuilla tehtyjä levytyksiä ja vertaa niitä sitten 2000-luvulla julkaistuun musiikkiin, niin onhan niiden r-kirjaimissa eroa. Tietysti voi olla niinkin, että Toivo Kärki tykkäsi rajusta ärrästä. Sihisevä ässä on taasen pääkaupunkiseudulla osoitus sivistyneen vaikutelman antamisesta.

molemmilla oli tuo "puhas" ärrä kuin tavjalla konsanaan.   

Saamieni tiedustelutietojen mukaan seppputeus oli polvilhan neuvvostoliittolaasen telvision ääresä aina ko johtaja havonen julisti että känsäläiset...    🎅