.... Ohrakin on oloonsa tyytyväinen vaikka miettii, että olisi jo aika heittää keltaiseksi, kun keksisi vaan jonkun syyn.
Näyttää olevan kovin lajikekohtainen juttu. Yllätyin, kuinka Lene-ohra näin kosteana kautena on todella rehevä, mullasta hiesuun ja hiekkaankin. Terpalit laitoin maksimit, viime vuoden kokemuksen perusteella. Sting-ohra sen sijaan näyttää olevan äärimmäisen vaatelias. Savisella kulmalla se on kohtuullinen, mutta kun maalaji vaihtuu turvemaiseksi, en ole sellaisia kuolleita tähkää tekeviä minikorsia nähnyt pitkään aikaan. Luulin kuparin puutosta, mutta näyttää, että kuivuudesta Sting ei tykkää. Sylvester selvästi pitää multavasta maaperästä ja semmoisesta köyhästä metsämaasta, heikko kuivatus ja metsän varjo vaan parantaa Sylvesterin tarmoa, ei edes ole väliä, vaikka maa on hapan. Hiesussa se jää jotenkin harvaksi, ei ole Sylvesteri ihan Elmerin veroinen. Mutta aika lähellä. Tänä vuonna yllättäjä selvästi on Veera, josta en odottanut oikeastaan mitään. Palstalla on kaikkea kuivasta savisesta mäenrinteestä halkeilevaan liejusaveen. Myös kevätkyntöön laitettuna paksua turkkia ja voimakas versoutuminen. Meneekö sitten lakoon, en kerinnyt laittaa Terpalia, koska tähkä tuli jo ulos tupesta kokonaan.
Veerasta pitää yrittää säästää TOS. Jos laittaisi ensi vuodeksikin parivertailuun. Sylvesteristä ei vielä ole löytynyt syytä luopua. Lenen meinasin hylätä, mutta multavilla kalkkikasoilla se näyttää hiukankin sadekuuroisena kesänä kasvavan voimallisesti, pääsee syyskylvöjä kylvämään aikaisin, ja tulee vähän jyviäkin sentään. Voittaa kesannon kumminkin. Sting jäi kyllä yhteen kertaan, itsellä ei ole semmoisia riittävän ihanteellisia koeruutu-kasvuohjelmalohkoja olemassa. Jos kylvös selittämättömästi kuolee keskellä kesää, lajikkeessakin voi olla ongelma, ei pelkästään maaperässä.
-SS-