Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
90 -luvun lopulla vajaa parisataa heppaisen veturin (merkki ja valmistusmaa jääköön kertomatta) "tehdashinta" oli muistaakseni euroiksi muutettuna 25-30 000 (alviton). En just nyt muista mitä konehinnastoissa luki, mutta alvillinen listahinta lienee ollut 70-80 000 euroa.
Noin 100-200 m on matkaa, riippu mihin kohtaan navettaa mittaa. Navetalle eri ajoväylät kuin asuinrakennukselle, joten jos vouti tulee oikein hanakasti kylään, niin navetan saa rajattua kätevästi eri tontille kuin mökin, joten ei tule ehkä niin helposti lähtö mökistä. Tai jos haluaa ottaa navetan muuhun käyttöön esim. vuokrata varastoksi, niin oma piha pysyy rauhallisena.
Kyllä ainakin meidän 70-luvun harakanpesä hyötyy lumeamisesta. Aivan kauheita kelejä lämmityksen kannalta nämä lumettomat kylmät syksyt. 
Paljas maa, -20C pakkasta ja tuulinen rakennuspaikka on aika tappava yhdistelmä. Hrrrrr!!!!
Sama vika täälläkin. Lattiat muutuvat heti lämpöisemmiksi kun saa lumet lapioitua seinän viereen. Vai johtuneeko siitä, että lapioidessa tulee lämmin. Kevätaurinko ja tuuli kyllä haiduttavat lumet ennen kuin kosteusongelmia syntyy. Pohjoisen puolelta voi joutua tarkkailemaan tilannetta.
Voi vaikutttaa toi lämpimässä säilyttäminen ja sitten kylmään ulkoilmaan vienti ja taas takaisin lämpimään tähän kosteuden kertymiseen polttoainejärjestelmään.
Aika mielenkiintoiset oli itselläkin nuo D-arvot. Ensin korjattu kevätsato D-arvo 655 ja viisi päivää myöhemmin korjattu 668. Pysyy emot hyvässä kuntoluokassa tällä jälkimmäisellä rehulla, sänkiheinälle on käyttöä jarrueväänä. Tosin syyspoikivat lypsää sitten kai vastaavasti paremmin. Luulen, että tuo ruokonata on osasyyllinen tuohon ekaan D-arvoon, sillä auma oli tehty 4. vuoden nurmesta. Kannattaa muuten huomioida myös eri timotei-lajikkeiden aivan erityyppinen käyttäytyminen D-arvon suhteen. Itse otin kokeeksi ensikesälle hiukan Grindstadia laitumeen kylvettäväksi, niissä on useampi kuin kaksi syöttöä vuodessa. Säilörehun/heinän teen yhden tai kahden niiton taktiikalla.
Omakin kone voi hajota. Sitä ei vaan moni voi julkisesti myöntää. Jos on kyseessä hyvin kriittinen työ (esim. rehunkorjuu), pitäisi miettiä varajärjestelmää. Onko toinen urakoitsija mahdollista saada paikalle? Tai ostaa käytetty kone varalle tai jättää entinen kone varakoneeksi. Urakoitsijan ja asiakkaiden kannattaisi pohtia tätä porukalla ja laskea millaisen riskin kukin on valmis ottamaan ja kuinka paljon tästä riskin pienenemisestä olisi valmis extraa maksamaan.
Ei yhden sadekesän perusteella kannata haudata hyviä yhteistyö- tai urakointikuvioita. Lasketaan viiden vuoden liukuva keskiarvo hyödyistä ja haitoista ja katsotaan sen jälkeen kummat voittaa ja tarvittaessa (kaiken aikaa) kehitellään ja parannellaan harkitusti systeemejä.
Nimim. itselläkin kastui 5 ha heinät urakoitsijan konerikon takia. Vituttihan se, mutta paalit syötettiin nyt sulana aikana. Tappiota tuli, mutta monena muuna kesänä hommat on onnistunut nappiin.
Painojen nostolla kompensoidaan rikkidirektiivin aiheuttamaa kustannusten nousua teollisuudelle eli autoilija ei tule hyötymään mitään. Mutta se on sama ongelma kuin maataloudessakin, että niin kauan kuin joku ajaa huonoilla taksoilla/tuottaa huonoilla hinnoilla niin kauan vedätetään. Kun kaikki lopettavat, niin mitä sitten tapahtuukaan... siihen skenaarioon ei kukaan usko. Ja vedätys jatkuu...
Käytän traktorin perässä kahta perävaunua tilanteen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu järkevimmältä. Silloin kun riittää, että irrotan junan vain traktorista, niin lyhyelläkin matkalla tehokkuus kasvaa. Lisäksi esim. siemenkärryn perässä voi kätevästi viedä jyrän tai äkeen pellolle.
Kahdesta tavallisesta kippivaunusta saa köyhänmiehen paalikärryn, jota voi katkaisemalla hyödyntää tehokkaamin kuin tavallista paalikärryä meikäläisen käytössä. Lisäksi juna luikertelee kuin mato eli kapeissa liittymissä se on huomattavasti ketterämpi kuin 10 metrin paalikärry.
Toisinaan kokonaistyöaika ei lyhene, mutta kalliipia konetunteja säästyy verrattuna yhden vaunun (kahden keikan taktiikkaan). Vetäjää ei tarvitse kuljettaa kahdesti eli turhia tonneja ei kuljeteta niin paljoa.
Ei sovellu joka hommaan, mutta esimerkkinä tähän rekkakeskusteluun, että optimoidaan kaluston käyttö siihen parhaiten soveltuen, jos uusia mahdollisuuksia annetaan.
Savolaislisä. Ei niitä nyt joka kohtaan kahta metriä tullut (vajaa metri kuitenkin), mutta kun ei tasaista ole, niin joutuu tasoittelemaan. Navetta on reunalla, joten penkkaa piti täyttää (jo senkin takia ettei pytinki karkaa) ja kiviä meni sen mukaisesti. Ajattelpa paljonko kiviä olis pitänyt kuskata, jos navetta olis tehty ilman pituussuuntaista kaatoa.
Kärryt ei tosin ollut pohjanmaan kokoluokkaa, mutta kuormat isompia kuin 5t. Mutta ei painu eikä hötkyä tie siltä osin. Huom. kivet oli omia. Pinta pitäisi saada asvaltille joskus kun sais tukittua isommat raharei'ät.
Jos joutuu laittaa lehmpuolet keskenkasvusena teuraaksi, kun ei haeta eikä ole paikkoja pitää, niin saako niillä mitään, kun ei painorajat riitä yms.
Ei millään pahalla, mutta eikö olisi järkevämpää kysyä tätä teurastamosta eikä agronetistä?
Ei oo mulla yhtään elukkaa. Asia vaan muuten kiinnostaa.
Jos pienestä vasikasta saa vähän yli 2 euroa kilolta 
ruohovasikasta vähän yli 1 euroa .....siitäpä voipi arvella ihan ilman laskukonetta..
Niin ja hiehoilla jää teurastuspalkkio saamatta, jos alle 170 kg teuraspaino (C-alue).
Navetan ympärille ajettiin rakennusvaiheessa 500 traktorikuormaa kiviä, paksuimmillaan 2 m. Ei painu, eikä hötkyä tie niiltä osin. Pintaan kertyy kertyy turvetta, olkea ja rehua sekä lehtiä, joten siinä mielessä asvaltti olisi poikaa, että olisi helppo lakaista moska penkalle.
Samaa olen kuullut, että pihvikasvattamot jarruttelevat/passailevat eläinmääriään tulevalle talvelle.
Kannattaa ryhtyä itse aktiiviseksi ja etsiä mahdollinen yhteistyötila, jolle voisit myydä vasikat suoraan. Me ollaan monta vuotta tehty yhteistyötä loppukasvattajan kanssa ja hyöty on molemmin puolinen. Vasikat lähtevät sovitusti ja rahat tulevat kuten pitää. Teurastulokset ja palaute (muutakin kuin *****ilua) vasikoista tulee kaupanpäälle. Lisäksi vuodenpainopunnitukset. Kasvattaja tietää mitä saa ja tulokset ovat hyviä. Itelläkin on motivaatio pyrkiä hyviin vasikoihin kun siitä tulee hyötyä parempana hintana.
DeBoerin turva-mallin lukkoaidassa on se hyvä puoli emolehmien näkökulmasta, että alaosan kolmiosta vasikat pääsevät hyvin syömään. Monella muulla merkillä kyseinen kolmio on tukittu jollakin rautakiehkuralla. Emo voi syödä normaali kolosta ja sen vasikka sitten yhtä aikaa "alakerrasta". Riski on tietysti, että jos emo putoaa polvilleen niin vasikalle tulee ahdasta. Viides talvi alkaa ja vielä tosin riski ei ole realisoitunut, mutta joskunhan se voi osua.
Sellainen huono puoli lukkoaidasta on, että korvamerkkejä putoaa enempi. Korvausmerkin kiinnitys on tietysti sitten helppoa.
42 omaa ja 90 vuokrattua, metsää 50, 110 emoa. Tai siis puoliksi vaimon kanssa.
Tutkailehan myös DeBoerin turva-mallinen vaihtoehto
