Kannattaa myös miettiä kuinka lyhyitä matkoja ajelee... Meillä ajetaan melkein kaikki ajot tässä lähistöllä ja diesel ei edes lämpiä tuommoisilla ajoilla. Melkein joka päivä pitää kuitenkin poikia viedä hoitoon muutaman kilsan päähän ja mukava että edes vähän auto lämpiää matkalla. Muutenhan nuo dieselit on keskimäärin mukavia ajaa, mutta niin on uudet pienet bensaturbotkin kun vääntöä löytyy.

Webasto on keksitty. On kajuutta lämmin jo valmiiksi. Itse ajelen sekä että, peltoajot bensavolvolla ja siviiliajot dieselpasaatilla.

Myy laskusi perintätoimistolle tai anna muu toimeksianto. Sillä tavalla ne muutkin firmat tekee. Turha sitä maineen menetystä on pelätä. Aikanaan piti laittaa muutama lasku perintätoimistolle. Intrumin täti tuumas, että maajussit saa tuet, joista voidaan ulosmitata, joten eikun jonon jatkoksi, muuten kerkiää jo seuraavat taas sun edelle. Itelle rahat tuli aikojen päästä. Toinen isännistä moikkaa, kun tulee kylillä vastaan, toista en ole nähny valovuosiin, asuu hiukan kauempana.

Median vaikutus tulee maajussille takaoven kautta. Koko ajan hoetaan, että on lama, työttömyys kasvaa jne jne. Mitä tekee kuluttaja? Ei osta sisäfilettä vaan halvinta mahdollista kuraa. Mitä tekee teurastamo? Tekee sitä halvinta mahdollista kuraa. Tai Valio, halpaa Arki-maitojuomaa jne. Mitä tekee maajussi? Joutuu kiristämään vyötään tekemällä lisäreikiä. Mitä tekee konekauppias? Syyttää kaikesta mediaa...

Sonnille voi tulla työuupumuskin, jos on liikaa astuttavia. Nuorelle sonnille enintään elinkuukausien verran astuttavia, mikäli halutaan tiivis poikimakausi.

Joissakin tilanteissa voi vanhempi (kookkaampi) lehmä ottaa pikkusonnin paikan ja "astua" ja vahtia kiimassa olevaa, jolloin pikkusonni pääsee vasta jälkilöylyille ja tulos on tietty sen mukainen. Tällaista lehmää voi myös käyttää hyödyksi. Alkutalvesta siemennettiin viisi hiehoa tällaisen lehmän merkkauksista. Oli kiimantarkkailu helppoa.

Eri aikaan syntyneistä vasikoista voi olla hankala saada mitään järkeviä ruokintaryhmiä siihen apehommaan. Samoin karsinajako on vaikea järjestää. Vähänkään jos joutuu tulleroimaan ylimääräistä, alkaa tuntipalkka tippumaan kun lehmän paska.

Liian ahtaaseen jos laittaa, kuivikekustannus syö katteen. Tai sitten eläimet lantasakolle.

Jotenkin tuntuisi järkevimmältä alkaa etsimään yhteistyötilaa ja markkinoimaan vasikat sinne. Jos yhteistyö lähtee oikeille raiteille, syntyy win-win -tilanne. Vasikoista voisi saada hitusen paremman hinnan ja toisaalta vastaanottaja saisi hyviä vasikoita (kun ei niitä huonoinakaan viitti tutulle laittaa). Silloin voisi sopia, että tulevatko vasikat minkäikäisinä ja juotto lopetettuna tai välikasvatettuina tai mitä vaan sovitaan.

Näin talvella metsätyöt. Sudokut. Musiikin kuuntelu, joka tosin meinää jäädä hiukan liian vähiin lasten takia. Eivät oikein anna rauhaa keskittyä, kun aina jotakin asiaa.

Kolmekakkosella hinattavalla niittomurskaimella ajelen laitumet. Korotusjalakset palkin alla, niin ei sotke konetta paskaan kovin paljoa, eikä ole niin arka kiville. Toisaalta kivet näkyvät laitumella ihan eri hyvin verrattuna säilörehukasvustoon. Tarvittaessa karhotinpellit pois, niin aika vähiin häviää. Pikkukierroksilla pärjää, joten ei vie hirveästi pöötäkään. Ennen ajelin kelasilppurilla ja pikkutraktorilla. Alaa alkoi olla sen verran, joten piti tehostaa.

Aiemmin oli moottoreissa tavallinen mineraaliöljy. Sitten vaihdoin paikallisen koneliikkeen myyjän suosituksesta synteettiseen (Neste), noin kokeeksi. Taitaa kokeilu olla kohta kymmenen vuoden mittainen. Vaihtoväliä pidennettiin, mutta öljynvaihtojen välillä ei tarvinnutkaan enää lisäillä öljyä. Eipä tarvinnut palailla enää perinteiseen. Nyt laitoin kokeeksi yhteen koneeseen tätä 1XR:ää (vai mitä se nyt oli), saa nähdä mitä vaikuttaa vai onko mitään eroa. Pitäisi alentää myös polttoaineen kulutusta.

Peräöljynä NH:n oma Multi G. Lähinnä öljyn lisäaineistuksella on merkitystä noiden jarru- ja pikavaihdepakkojen kitkalevyjen toimintaan ja kestävyyteen.

Metsäkoneen hydrauliikassa on mobil 32 ja nosturin käännössä mobil 80W90.

Kyntöauran kombipyörälle oli ohjekirjassa 25 nopeusrajoitus. Maltillisesti olen koittanut ajella, enintään neljääkymppiä hyvällä tiellä, muutoin hitaampaa. Varmaan se näissäkin on se tilanne, että sitten jos jokin onnettomuus sattuu, niin tutkijalautakunta selvittelee millaisia nopeuksia on ajeltu millaisillakin vehkeillä.

http://www.youtube.com/results?search_query=jd+sprayer+2011&sm=3

En tiedä onko tämä ollut näissä linkeissä, mutta huvittaa joka kerta, kun katsoo. Eräs kokenut turveurakoitsija antoi aikanaan hyvän ohjeen: sitten kun viimeinekin kone uppoaa tai hajoaa, keitetään kahvit.

Eivät taida uskaltaa viherpiiperöt mennä Äiti-Venäjää ärsyttämään. Sini Saarelakin saa kiittää Sotsin kisoja siitä, että pääsi kuin koira venäjästä. Voi olla, että tuollaisissa kuljetuksissa on joka tapauksessa omat "turvallisuusjoukot" vartioimassa muutenkin, ettei joku vedä välistä.

Mutta siinä olet harvinaisen oikeassa, että se viiva on aika pahasti vino tai sit siinä on jossakin kohtaa katkoviiva.

Argentiinan karjankasvatuksesta oli hiukan aikaa sitten juttua jossakin lehdessä. Kuvista näki miten helvetin laihoja lehmät oli ja kun luki tekstistä, että eläimiä ei lääkitä tai hoideta lainkaan, jos ne sairastuvat, vaan jätetään kuolemaan omine aikoineen. Aika leväperäistä, en sanoisi laajaperäistä, kuten joskus mainostettiin sikäläistä lihaa tuotettavan. Kyllähän kaikki saadan halvaksi kun kaikkien  muiden oikeuksia poljetaan, paitsi bisnesmiehen.

Kesälaatuakin on monentasoista pakkaskestävyyden suhteen. Ainakin agrista tulee "kesäkesälaatua" oliko se nyt elokuun loppuun mennessä tilattuna eli sen kestävyys ei tainnu olla kymmentäkään miinusastetta. Toki enrgiatiheys on sitten vastaavasti parempi. Jotkut kesälaadut taitaa kestää sen viistoista astetta ja välilaatu vissiin 25 pakkasta. Vanhemmissa koneissa, missä on vähän harvemmat suodattimet, niin ongelmia ilmaantuu harvemmin mutta uudemmissa herkemmin. Ei tarttee paljoa olla tankissa kesälaatua, niin alkaa köhiminen.

Tuli vielä mieleen tuosta turhasta tyhjäkäynnistä, että mittaritunteja tulee koko ajan eli kokonaissäästö on paljon suurempi kuin pelkkä polttoaineensäästö. Montako euroa se mittaritunti maksaakaan? Viittaan tähän traktorivaihtokeskusteluun. Tulee traktorin vaihto äkimmin ajankohtaiseksi, jos näitä maagisia tuntirajoja ajattelee, mutta mitään hyödyllistä koneella ei ole tehty, onpahan fiilistelty ison kutosen ääntä...

Kuukausi-alvi, ulkoistettu kirjanpito (maksaa n. tonnin vuodessa veroilmoituksineen), kirjanpitäjä tekee perustyön ja suuremmat linjat hiotaan yhdessä. Itse pidetään omaa varjokirjanpitoa (alvillisilla summilla), jota budjetiksi kutsumme eli tiedetään tasan tarkkaan mihin raha menee. Budjetilla katsotaan tietenkin myös tulevaisuuteen eli mihin, milloin ja miten raha riittää. Emolehmätilallisena tulot tulevat harvakseltaan, mutta isompina pompseina, joten sitä saattaisi kuvitella jollakin hetkellä varallisuudestaan ihan liikoja. Neuvojan kanssa  päivitetään likvi kerran vuodessa, ihan vapaaehtoisesti.

Nämä ulkoistukset ovat vain apuvälineitä, hyödyllisiä tosin, mutta itse täytyy olla kartalla ja ottaa vastuu raha-asioistaan.

Omaan käyttöön nostetut rahat siirretään henkilökohtaisille tileille ja merkitään budjettiin. Niihin on lisättävä vielä verot, asuntolainan osuus ja mahdoliset muut yksityispuolen menot, jotka on jostakin syystä maksettu maatilan tililtä. Ei ole vielä kukaan neuvoja moittinut tätä systeemiä, joku jopa kehunutkin.

Mä olen maken kanssa samoilla linjoilla. Olen tässä jonkin aikaa katellu sopivaa käytettyä konetta ja aika tiukassa tuntuu olevan. Jos ei muuta ni sit hinta on aivan metsässä. Varustelu menee aika kivasti ristiin kiinnostavien koneiden osalta. Pitäis varmaan ostaa kaksi ja kasata niistä mieleinen...

Uuteen koneeseen saa kätevästi otettua ne varusteet mitä tarttee. Toisaalta hinnat hirvittävät. Pitäisi saada hommattua jotakin tuottavaa ajoa omien hommien lisäksi.

Joten jatkan henkistä painimista itseni kanssa ja ajelen entisillä. Eihän nuilla yhteensä ole ajettu kuin nippanappa 100 000h