Lainaus käyttäjältä: Guarter - 02.04.13 - klo:18:58

Lainaus käyttäjältä: Lese - 31.03.13 - klo:15:11

Onko tuo Pohjanmaan Rehuässän L-Magnesium Ässä orgaanisella seleenillä ainoa järkevä vaihtoehto luomuemoille ja nuorkarjalle apipitoisen säilörehun kaveriksi?

Hyvä kysymys? Jään odottelemaan variaatioita ja keskustelua

Magnesium vai fosfori? Kokemuksia?

Melican ApeMiraPremium lähti tilaukseen. Sopii hyvin emoille ja apilarehulle. Seleeniä ja hiveniä reilusti.

Kaupan päälle sain hyviä neuvoja ruokintaan ja asiallista palvelua. Rehuässä ei vastannut edes tarjouspyyntöön.

Meillä myös Melican Ape Mira Premium. Tuntuu kelpaavan hyvin. Meikäläinen sai myös ihan parasta palvelua puhelimessa....se mies tietää, mistä puhuu! Ja tiedättekö? Sisällysluettelossa  seleenin määrä merkitty 50mg/kgka, mutta oikeasti se sisältää seleeniä 66mg/kgka (näin minulle kerrottiin). Rehulain mukaan tuo 50mg on maksimimäärä, mitä saisi olla...mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi riittävä määrä. Siksi seleeniä on tuossa kivennäisessä enemmän. Lisäksi osa seleenistä on immunoseleeniä (imeytyy vasta ohutsuolessa) ja tutkimuskien mukaan se imeytyy eläimeen noin 80%....vastaavasti epäorgaaninen seleeni imeytyy vain 50%.

Ensin meni ruokahalu,pientä lämpöä ja nokkavuoti,alle viikossa lähti henki x4.Lääkkeillä ei vaikutusta.Liekkö sitten tuota RS:ää,osalla näkyy olevan ihan tavallista virusripulia.

Nyt on ollut paljon juttua mycoplasma boviksesta. Lääkkeet ei siihen auta...oireet samantyyppiset kuin edellä.

Tietääkseni tuo tauti on tällä hetkellä melko suppealla alueella, mutta levisi yhdeltä tilalta muutamaan kasvattamoon välitysvasikoiden mukana. Pirullinen tauti....

Tuli noita juttuja lueskellessani mieleen, että eikö kaikki käytä seleeniä rehustuksessa, kun sen puutteeseen säännöllisesti keskusteluissa viitataan?

Meillä aiemmin ollut Hivenen e-seleeniä ja nyt Melican vastaavaa, syötössä ollut kaikkineen 20 vuotta seleeniä jossain muodossa. Eikä ole ikinä ollut seleenistä johtuvia ongelmia.

Kyllä käytetään seleeniä+muita kivennäisiä ja hiveniä. Umpiaikana lisäksi emoille lääkeseleeni suun kautta (Selvet). Luomussa ollaan. Silti syntyvissä vasikoissa tulee joskus yksittäisiä "ylläreitä" eli selkeää seleeninpuutosta (piikki auttoi nopeasti). Tätä puutos-asiaa ihmettelin viime keväänä eläinlääkärille ja hän sanoi syyn olevan eläinyksilöissä. Kaikkiin ei imeydy niin kuin pitäisi. Lisäksi emot (ja kaikki muutkin) syövät kivennäisensä itse (vapaasti tarjolla). Kaikki eivät ehkä syö kivennäisiä riittävästi. Lääkeseleenin annan jokaiselle "henkilökohtaisesti".

Lainaus käyttäjältä: Pantti - 15.01.13 - klo:18:09

Soitettiin eläinlääkärille.
Ohjeena kipulääke, hihnat jalkoihin ja seleeniä suun kautta. Meijeristä kuulemma saa. Vasikka paranee hyvin vaikka olisi ollut revähtymäkin.

Jos se on seleenipuute, niin suun kautta annettu vaikuttaa siinä vaihees huonosti. Seleeninpuute estää seleenin imeytymistä suolistosta :-(

Weijo on oikeassa. Seleeni imeytyy akuutissa puutostilanteessa huonosti suun kautta annettuna ja ainakin vaikutuksen aikaansaaminen kestää ihan liian kauan. Piikin vaikutus näkyy jo seuraavana päivänä ja vaikutus voimistuu vielä lisää 2-3 päivinä. Suun kautta annettuna seleeni toimii hyvin ennaltaehkäisevästi...varsinkin orgaaninen seleeni. Epäorgaanisesta seleenistä tulee sonnan mukana ulos jopa 50%. Muistakaa lisäksi, että seleeni ei imeydy ilman E-vitamiinia. Meidän eläinlääkärin mukaan seleenin imeytymisessä on myös yksilökohtaisia eroja eläinten välillä.

Monet eläinlääkärit antavat seleenipiikin isännälle/emännälle mukaan eli ei välttämättä tarvita lääkäriä sitä pistämään. Eläimen paino pitäisi olla tiedossa piikkiäkin varten.

Meillä on 3 kk:n ikäinen vasikka, joka pääse ylös. Tämmöstä ei ole koskaan ennen ollut. Se yrittää ylös mutta makaa lopulta sammakkona. Se on jo aika painava käännettävä mutta pienen pyörityksen jälkeen se saattaa nousta. Onko teillä muilla ollut samanlaista ja mitä sille on pitänyt tehdä? Ajateltiin jo laittaa remmeja jalkaan. Vasikka on ollut ihan terve, ei ripulia eikä muutakaan. Aika pitkäkinttuinen se kyllä on. Ei siitä taida lehmäksi olla.

Onko se alunperin osannut nousta ylös ja meni jalattomaksi nyt yhtäkkiä? Jos se on koko pienen elämänsä ollut "jalaton", niin voi olla vaikkapa lihasrappeuma eli seleenin puute. Seleenipiikki auttaa. Meillä on  jalattomia vasikoita ollut jokunen ja ovat saaneet  nopsat jalat alleen seleenipiikin jälkeen.

Kannattaa lähettää Eviraan tutkittavaksi, ihan vain oman sielunrauhan takia. Ei tartte sitten syytellä lehmää, sonnia eikä itseään. Inhottavallekin asialle on hyvä saada syy ja nimi.

Eviran sivuilla lähetysohjeet. Ilmaiseksi tutkivat ja myös lähetys on tuottajalle ilmaista eli voit laittaa matkikseen "rahti perillä".

Meillä poikima-aika on huhti-toukokuu, joten huolestuttavalta vaikuttaa. 100% varmoja luomisia on meillä nyt kaksi, toinen meni reilu viikko ensimmäisestä. Sitten voi olla sellaisia tapauksia, joita en ole huomannut. Yhden lehmän perä vuotaa märkäeritettä, joten pelkään sillä olevan kuollut vasikka sisällä. Ensimmäisenä luoneen lehmän vasikkakin oli ollut kohdussa pitkään, ennenkuin tuli ulos.

Enpä usko, että näitä tappioita mikään korvaa...omaan piikkiin menee.

Herra Heinämäelle: Eviran arvio, että noin 4 kuukautta vanha. Marraskuun puolenvälin paikkeilla meni kesken. Tutkimukset kestää kauan...

Schmallenberg-virus on tosiasia. Meillä todettiin, kun lähetin yhden luodun vasikan Eviraan. Lehmissä ei näy yhtään mitään sairauden merkkiä, ei pienintäkään.

Nyt tarkkana, viimeistään poikimisien aikana....sieltä voi tulla vaikka mitä 

Lainaus käyttäjältä: Kanttura - 02.10.12 - klo:09:57

Haikku syö rehua saman verran kuin muutkin saman kokoluokan naudat, eli hiukan vähemmän kuin Hereford. Säilörehua tarttee varata 1 paali per sarvipari, niin riittää. Laidunkaudeksi laidunta...hmmm, riippuu laitumesta. Hyvä viljelty nurmi kantaa 4 aikuista/ha. Hömppäheinälaidun karkeasti arvioiden 1 elukka/ha. Metsälaidun on aika kehno, metsästä riippuen 1eläin/2-3 ha.

Ja pehku on kuiviketta, ei rehua. Ei ne sillä elä..tai elää kituuttaa jotenkuten, mutta ei tasan kasva eikä lehmä lypsä. Kasvavat ja lypsävät tarvitsevat kunnon eväät. Satunnaisesti voi joskus tarjota olkea säiliksen ohessa ylilihaville, ummessaoleville emoille. On kuitenkin erittäin harvinaista, että vasikkansa imettänyt lehmä olisi lihava....koskaan en ole nähnyt sellaista. Tyhjäksi jääneet toki lihoo, mutta onko muutenkaan mitään järkeä pitää tyhjiä lehmiä karjassa?

Ei Highland ole mikään "helppo", autuaaksi tekevä rotu, vaikka itse niitä kasvatankin. Niistä on aivan sama työ kuin muistakin emoroduista. Kasvinviljelypuolella samat työt, laidunsiirrot, poikimisien valvomiset (ongelmatilanteisiin puuttuminen), vieroitukset, punnitukset (jos kuulut tarkkailuun), siitossonnin siirrot emolaumaan ja pois, useita eläinryhmiä pyöriteltävänä. Kyllä hommaa piisaa. Erona on se, että haikkujen "pihatto" on taivasalla (sääsuoja pitää silti olla!), karvaa on enemmän ja sarvissa pituutta.

Itse tykkään tästä hommasta, yhtälailla mulla voisi olla joku muukin emorotu, mutta HC valikoitui meille aikoinaan. Tervetuloa vaan karjatilallisten joukkoon, kunhan varaudut työtekoon. 

1 paali per eläin? mille ajalle?
Kyllä mulla on eläimet aikamoisia tankkeja vaikka vasikat perässä. Ja vasikat on suuria!
Talvikaudella syötän emoille heinän olkea jota korjaan läheisiltä heinänsiemenen viljelijöiltä. Saman asian ajaa kyllä oikeen juolavehnäinen olkikin kun sitä joskus aina jostain saa.

Haloo minä! Paha virhe, puhdas vahinko!Hyvä, kun huomasit! Siis säilistä varaan yhdelle eläimelle 10 paalia vuodeksi. Siitä jää yleensä ylivuotista, ihan tarkoituksella. Mieluummin vähän liikaa kuin loppuisi kesken.

Lihavalla tarkoitan jotain kuntoluokkaa 5...silloin olkidieetti lienee paikallaan. Kyllä emot saavatkin olla "sopivasti lihavia", laiha lehmä ei ole mukava katsella. Ummessaoleville syötän vaihtelevasti kokoviljasäilistä ja myöhään korjattua heinää.

Haikku syö rehua saman verran kuin muutkin saman kokoluokan naudat, eli hiukan vähemmän kuin Hereford. Säilörehua tarttee varata 1 paali per sarvipari, niin riittää. Laidunkaudeksi laidunta...hmmm, riippuu laitumesta. Hyvä viljelty nurmi kantaa 4 aikuista/ha. Hömppäheinälaidun karkeasti arvioiden 1 elukka/ha. Metsälaidun on aika kehno, metsästä riippuen 1eläin/2-3 ha.

Ja pehku on kuiviketta, ei rehua. Ei ne sillä elä..tai elää kituuttaa jotenkuten, mutta ei tasan kasva eikä lehmä lypsä. Kasvavat ja lypsävät tarvitsevat kunnon eväät. Satunnaisesti voi joskus tarjota olkea säiliksen ohessa ylilihaville, ummessaoleville emoille. On kuitenkin erittäin harvinaista, että vasikkansa imettänyt lehmä olisi lihava....koskaan en ole nähnyt sellaista. Tyhjäksi jääneet toki lihoo, mutta onko muutenkaan mitään järkeä pitää tyhjiä lehmiä karjassa?

Ei Highland ole mikään "helppo", autuaaksi tekevä rotu, vaikka itse niitä kasvatankin. Niistä on aivan sama työ kuin muistakin emoroduista. Kasvinviljelypuolella samat työt, laidunsiirrot, poikimisien valvomiset (ongelmatilanteisiin puuttuminen), vieroitukset, punnitukset (jos kuulut tarkkailuun), siitossonnin siirrot emolaumaan ja pois, useita eläinryhmiä pyöriteltävänä. Kyllä hommaa piisaa. Erona on se, että haikkujen "pihatto" on taivasalla (sääsuoja pitää silti olla!), karvaa on enemmän ja sarvissa pituutta.

Itse tykkään tästä hommasta, yhtälailla mulla voisi olla joku muukin emorotu, mutta HC valikoitui meille aikoinaan. Tervetuloa vaan karjatilallisten joukkoon, kunhan varaudut työtekoon. 

Pointtini on se, että joidenkin astumaan päässeiden sonnien luonne voi muuttua. Ne on opetettu jo pikkupoikina kunnioittamaan ihmistä ja sen ne ovat tehneetkin. Sitten kun ne "pääsevät pukille", ihmistä ei välttämättä enää kunnioiteta. Eikä ne usko, vaikka niitä komentaisi karahka kädessä. Tämmöinen tapaus jokunen vuosi sitten. Viimeisimmät siitospojat ovat onneksi olleet tosi lauhkeita....astuminen ei muuttanut niiden luonnetta .

On ihan terveellistä kunnioittaa sonneja....yksi pään heilautus, niin ihminen on tohjona.

Olettekos te muut huomanneet, että sonnin luonne muuttuu, kun se pääsee siitossonnin hommiin? Itse olen huomannut, että lihasonnit ovat alistuvaisempia. Kun tilalle sitten tulee siitossonni ("neitsyt"), se on ihan lällykkä, mutta astumiskauden jälkeen sen itsetunto ja ego on kasvanut roimasti ja jotkut yksilöt rupeavat haastamaan ihmistäkin. Ei toki kaikki...jotkut pysyvät yhtä ystävällisinä kuin ennen astumisiakin. Meillä vähänkään hoitajiansa kohtaan agressiota osoittavat sonnit, myös siitossonnit, päätyvät mahdollisimman nopeasti teurastamolle.

Itselläni on siis emotila ja sonnit kasvatetaan itse loppuun. Erityisiä ongelmia ei ole sonnienkaan kanssa ollut. Yksi siitossonni tuli kohti (ei fyysistä kontaktia...pääsin turvaan ) ja se lähti saman tien vihreämmille niityille...ei tullut ikävä sitä otusta!

Oletko koittanut puristaa toisella kädellä vasikan suuta sormen ympärille? Meillä se temppu auttoi kerran...imu starttasi, kun vasun suu oli tiiviimmin sormen (tai tutin) ympärillä. Taisi tulla parempi "tatsi"....