Lainaus käyttäjältä: kaaleppi - 05.11.15 - klo:13:01

Kuivakakan pintalevitys keväällä ja kesällä, samoin kuin lietteen oraslevitys lienevät riskaabeleita typenkäytön hyötysuhteen osalta, jollei ole kylmä ja sateinen levityspäivä ja muutama sitä seuraava päivä. Typpi kun haihtuu ilmaan paskan muhiessa siinä pinnassa. Nuo harrastukset pitäisi kai siirtää sinne loppusyksyyn tai kevät- tai kesäperustamisiin.

Lietteen oraslevitys miten? Kyllä tuo multaaminen ihan hyvän tuloksen ainakin tänä vuonna antoi. Kohtalaisilla tallausjäljillä, ei syksyllä kyllä nähnyt missä lieteyksikkö oli mennyt? Ja en nyt laskisi että multaamalla tuo typen hävikki mitenkään dramaattinen olisi? Eihän tuo edes haissut? Typpihän ei haise mutta jos ei hajukaan leijaile niin mahtaako leijailla typpikään?

Niin tarkotin oraslevitystä muilla kuin multaavilla konsteilla. Kyllä sen orgaanisen typpitavaran vähääkään haihduttelua kannattaa välttää. Aina sen verran pois sadosta.

Direktiiveillähän ei ole tässäkään asiassa taas mitään tekemistä minkään kanssa.

Jos ja kun kerran syksylläkin pitää voida levittää osa lannasta, niin ideaalein ajankohta on yleensä löytynyt marraskuulta. Muutamaa päivää ennen ensimmäisiä kovia pakkasia. Ajatuksena se, että paska levitetään mullaten tai kyntäen, jonka jälkeen [jämähdys] pakkasen iskiessä.

Mitä aikaisemmin tähän ajankohtaan nähden lanta syksyllä levitetään, vaikka syyskuun lopussa tai lokakuun alussa, sitä kauemmin se on syyssäiden vietävissä ennen talventuloa. Keväällä valumariski on sekä aikaisin syksyllä että myöhään syksyllä levitetylle sama. Myös syksyllä elävään kasvustoon sitoutunut ravinne liukenee kuolleesta kasvustosta kevääseen mennessä.

Seuraava hyvä väli on keväällä ja se myös yhtä lyhyt. Aika jolloin lumet ja pintakosteus on lähteneet, mutta pinnan alla on vielä koneita kantava routa. Sulaa maata pitäisi olla sen verran, että multain saa tavaran maan alle muttei yhtään enempää. Tämä väli on absoluuttisesti paras maaperän kannalta, koska edes kesähelteiden rutikuiva maaperä ei kestä tiivistymistä niin täydellisesti kuin umpijäinen maa, vaikka hyvin kestääkin.

Kolmas kelvollinen väli on keskikesän kuivuudessa, kun maat kantavat suosiolla.

Minusta nämä kaikki pitäisi voida täysimääräisesti hyödyntää, painottuen mikä parhaiten kullekin tilalle sopii.

Kuivakakan pintalevitys keväällä ja kesällä, samoin kuin lietteen oraslevitys lienevät riskaabeleita typenkäytön hyötysuhteen osalta, jollei ole kylmä ja sateinen levityspäivä ja muutama sitä seuraava päivä. Typpi kun haihtuu ilmaan paskan muhiessa siinä pinnassa. Nuo harrastukset pitäisi kai siirtää sinne loppusyksyyn tai kevät- tai kesäperustamisiin.

Siis jos kysymys on että kannattaako maata yleensä kalkita nurmenviljelyssä, vastaus on yksiselitteisesti absoluuttinen kyllä. Ceteris paribus - pH:n nosto aina sinne tavoitetasolle nostaa satoa suoraan verrannollisesti.

Sitten taas että kannattaako sängelle levitetty kalkki mullata niin pääsääntöisesti kyllä. Riippuu määrästä. Jos esim. nevamaalle levittää 10tn/ha, siinä on jo liikaa jos ei muokata. Saattaa ennemminkin haitata seuraavan vuoden satoa. Joku 5tn/ha voi mennä positiivisella vaikutuksella muokkaamattakin.

Itse tulen uusimaan Teehen nykyisten Pirellin 650/65x42 ja Continentalin 540/65x30 tilalle Vredstein Traxion+ 710/70x38 ja 600/70x28. Maanviljelyskäyttöön parhaat mitä saa ja T sarjaan sopivat kuin hanska käteen.

Tuota kokoluokkaa T sarjalaiseen pitäisi sovittaa, takarengas luokkaa 1950mm korkea, jotta renkaat ei näytä ruhoon nähden liian pieniltä. Mikään muu sommitteluerehdys ei tee rattorista niin pahasti rumaa. Jos kuitenkin metsäajo on sulla tähtäimessä, niin joudut pakostakin ottamaan pykälää liaan pienet renkaat, jotta ketjut, varsinkin metsäketjut, mahtuu oikeasti huoletta lokarin väliin. Se tarkoittaa Mega ja N sarjalaisiin oikean kaliiperin rengasta kuten 20,8x38 takana, korkeus luokkaa 1850mm. Positiivista on että nuo koot ovat peruskauraa ja siten edullisia.

Käyttökohteiden kanssa on niin että metsäkäyttöön kunnolliset renkaat kelpaavat vain sinne. Ne pitää myös olla ketjuja kestävät renkaat, ja ne on vähissä. Tie ja metsäkäyttö ei oikein ole mahdollinen yhdistelmä jos pitää olla molempiin hyvä. Tie ja pelto onnistuu useankin merkin renkailla.

Lainaus käyttäjältä: kyntaja - 01.09.15 - klo:06:53

Lainaus käyttäjältä: Highlander - 30.08.15 - klo:02:50

Näytti tuo yks versu ihan kivasti lavettia vetävän vaikka taitaa tehojakin olla 3x alkuperäisestä ja tuplat tehokkaimmasta tehtaalaisesta enemmin. Painoakin oli koneessa tänään vähintään riitttävästi. Silti se vaan nappeja näpytteli eikä ne katsomosta katsottuna luistaneet.

Yllätävän hyvin näyttää muutkin koneet kestävän sen vaihteitten naputtelun siellä pullingissa. Ei kerro työ käytöstä mitään, ja Versus pelaa kyllä pikavaihteet mut alueen vaihto tossa lavetin edessä koitus turmioks...

On siellä deereissäkin moninkertainen voima ja eikun vaihtavat vaihteita.. ja pitkään olivat uransa alussa nykäsemättimiä laatikot vihreissä...(esimerkkinä käytän kun on niitten pulling ottamuksia seurattua)

***niin. ainakin tuossa 18500h ajetussa 8550:ssä kesti vaihtaa pikavaihteita pullingissa. 500hv kisa säädössä. silti en vaihda niitä +300hv työ säädössä...

Niin ei nyt teeskennellä että ne pakat missään väärissä kertasuosituksissa välittömästi menee jos joku nominaali maksimiarvo ylitetään. Kuin ei puhuttaisi jokapäiväisestä ajotyylistä tuhansien tuntien aikana. Pullinkitraktoreistakin moni taitaa olla maltillisemmilla viritysarvoilla ihan työkäytössä muina aikoina, eikä joku veto silloin tällöin vaikkakin isoilla tehoilla merkkaa välttämättä yhtään mitään.

Tökkään minäkin tähän kivaan juttuun omani. Samaa vanhaa itsestäänselvyyttä.

Kun nyt ajatellaan että mikä se kytkin oikein oikeasti on, niin meillähän on siellä 2 akselia, jotka pyörii tai toinen pyörii ja toinen ei, päät vastakkain. Kytkin on nykyään nippu kitkalevyjä öljykylvyssä, jotka yhteen painettuna välittää noiden akseleiden pyörimisliikkeen toisiinsa.

Nuo levyt sitten kuluvat tietenkin aina kun suoritetaan joko yhteenkytkentä tai irrotus, koska siinä on aina sekunnin murto-osan aikaa vajaalla voimalla tapahtuva kytkentä. Silloin levyt rouhaisevat toisiaan kuin rälläkän laikka. Aivan minimaalisesti. Samaa tapahtuu tietenkin myös silloin kun vajaa kytkentä on itse tahallaan tarkoituksella aiheutettu, kuten ns. luistatettaessa.

Nyt sitten jos halutaan minimoida se kuluminen siinä kytkeytymisen yhteydessä, halutaan tietenkin lämästä ne levyt yhteen tilanteessa, jossa akseleiden pyörimisnopeus on mahdollisimman yhtäläinen. Silloin kun se ei voi sitä olla, halutaan tietenkin että vääntö on mahdollisimman alhainen ja kytkeytyminen nopea ja voimakas. Tämä periaate on kitkan perusfysiikkaa, eikä koskaan muutu miksikään aivan sama mikä nuffieldi tai versu on alla. Todellakin, raskaassa vedossa ei ole mahdollista löytyä vaihtamiselle edullista tilannetta.

Mitä olen itse kokeillut perus hitech valtroja automatiikalla ja myös versuja, myös joitakin muita merkkejä vähiin, ne eivät tosiaan osaa vaihtaa lainkaan kuten kuuluu, edellä selitettyjä periaatteita noudattaen. Puhumattakaan jostain directien aluehyppimisestä, jonka tunnustaa möhläykseksi jo jotkin valtran myyjätkin. Oma hitech onkin ollut hyvin pian alusta lähtien manuaalilla.

Sillä ei siis tosiaankaan ole väliä vaihtaako oikein tai väärin mies vai robotti. Näyttää vain siltä että parhaat miehet ja ehkä naisetkin on jo ajat sitten oppineet miten se vaihto pitää tehdä, oli asiaa helpottamassa synkrot, hydrauliset kytkimet ja automatiikat tai ei. Robotit vielä opettelee.

Väännönkestoa todellakin parantaa kierrosluku. Vaikka kampiakselia laakereineen tai sylinterissä liikkuvaa mäntää ajatellessa, mitä enemmän vääntöä niille ladataan, sitä voimakkaammin ne alkavat kangottaa kulutuspintaa vasten tietyltä kantilta ja tietyltä puolelta. Samaten sitä mukaa helpommin voiteluaineen suojaava kerros pettää siltä kohtaa.

Kierroksia lisättäessä tuo kangotus tasaantuu paremmin esim. laakerille tai männänputkelle. Näin yksinkertaista se on miksi ikiajat kaikki koneita ymmärtävät on sanoneet, että "ei saa väännättää". Vaikka eivät olisikaan osanneet asiaa näin auki selittää, ovat ymmärtäneet. Tämäkään ei vain muutu miksikään koneiden uudistuessa kun se on sitä kitkafysiikkaa. Pelkäämpä että se on myös niin, että lähes joka koneessa on vakionakin niin paljon tehoa, että löytyy ainakin joku välitys millä ne eivät kestä kovin kauaa maksimivääntöä mikä niistä saadaan irti.

Tänä syksynä levittäminen saattaa onnistua, mikäli sataa tarpeeksi kylvön päälle että itää ajoissa, jotta ehtii vahvistua talveen mennessä. On kuitenkin melko epävarmaa.

Jos välttämättä haluat roiskia sinne siemeniä tämän vuoden puolella, niin juuri ennen lumentuloa tai ensilumen päälle. Silloin käy kuten luontaisesti varisseille siemenille. Sekin toimii. Olen levittänyt ummpareille laitumelle silppurilla korjattuna täysin tuleentunuttakin heinää. Kohdat joihin sitä laitumelle dumppaa, kasvavat keväällä voimalla ja niin tiheästi heinää, että sen on pakko johtua mukana tulleista siemenistä. Ne siemenet siis eivät mätäne edes elukoiden maahan polkemina.

Suosittelen kuitenkin ensi keväänä mahdollisimman aikaisin. Lumien puoliksi lähdettyä esimerkiksi on hyvä aika. Ei tule vaikuttamaan 1. satoon, mutta myöhemmissä näkyy.

Säilistä tulee kahdellakin niitolla ylenpalttisesti. Viljan riittävyys huolettaa enemmän.

Kerta kaikkiaan mainio kampe aina muuten, paitsi jos on paljon isompia kiviä. Akseli iskee mutkalle melko helpolla kun vedät voimalla ja vauhdilla mötikkään. Ja voimalla ja vauhdilla sitä tarvii vetää, että toimii kuten kuuluu.

Puolihinattavissa arveluttaa omilla mailla uppoamiset. Jos olisi vaikka 6 siipinen nostolaiteaura on-land varustuksella ja veturissa levikkeet, saattaisi upottaessa nostamalla selvitä kiinnijäämättä. Jos taas paluuauroilla kyntää vetelään, se on siinä sitte rattori ja vältit molemmat niinkö täi tervassa.

Itse kallistuisin noista kvernelandiin 28 siivellä. Osanneeko muut vieläkään tehdä siipiä, joilla kääntyy syvältä siistiksi muukin kuin lyhyeen puitu juolaton viljansänki.

Kaikki kohdat kolahtaa itseen, mutten nyt ymmärrä miten nuo muka kertovat mistään superfiksuudesta edes 7 oikein tuloksella. "Eri alojen asiantuntijoiden mukaan..." vanha fraasi. Ennemminkin jotain perusjärjen vähimmäisvaatimuksia.

Lainaus käyttäjältä: kaaleppi - 22.06.15 - klo:21:06

Onko kukaan koskaan kokeillut syysrukiin ja syysvehnän seosta? Onko sellainen ollenkaan mahdollista. Rehuksi jos kokeilisi kasvatella.

Se on luontaisesti näin, jos kumpaakin kasvatetaan tilalla. Ei tarvitse muuta aprikointia.
Oikein runsasolkisen ja lakoisan rukiin puinnin jälkeen putu pitää kyntää kolmena syksynä
ympäri, ennen kuin rukiin nousu syysvehnän sekaan on vähentynyt merkittävästi.

-SS-

Riistapeltoon joskus kylvettiin ruista ja tulihan sitä paikoitellen muutaman vuoden ajan sieltä. Nyt kuitenkin lähinnä mietin miten noiden kasvu ja kasvinsuojelu sopii yhteen jos ne kylvettäisiin seoksena.

Onko kukaan koskaan kokeillut syysrukiin ja syysvehnän seosta? Onko sellainen ollenkaan mahdollista. Rehuksi jos kokeilisi kasvatella.

Ruokonadan siemen lentää 2,4 metriä, läski ja hyvänmuotoinen viljan siemen singahtaa kuin luoti niin että sokaisee silmän osuessaan vielä 24 metrissä. Silleen riippuu. Öljykasvin siemenet jäänee siihen välimaastoon.