Se mitä oon seurannut valkomesikkää nyt ekana kesänä niin tukahduttaa rikkakasvit 5 kertaa paremmin kuin papu.. 

http://vaihtokoneet.agritek.fi/agritek/maatalous/traktorit/fendt-936/6c8a19b1-ae88-44f5-ae33-0e287ee9ea96.html

liekkö magnumi vai t8 tullu tilalle

Myynnissä asiakkaan lukuun.. liekö tullut tilalle mitään.

Vaihtuskohan tuo vekotin seosrehuvaunuun..  Etenkin jos pääsis silppuriketjuun mukaan niin houkuttelis. Tällä hetkellä paalirehu paalisilppurilla ja väkkärit jaetaan kottarilla..  Etenkin lehmien terveydessä, miksei myös tuotoksessa vaikuttaa varmasti tuo kun väkirehu jaetaan vaan kahdesti ja on se perseestä hommanakin. Peltoala ei oikeastaan rajoita jakeiden kasvattamista.. täällä periferiassa ei tosin teollisia ole oikeastaan järkevään hintaan saatavissa.

Kohta joku sanoo, että tuon kokoisessa karjassa kannata mitään seosrehuja alkaa säätämään.. edullisinta toki lienee viritellä kioskit, siilokin menis vaihtoon siinä vaiheessa eli tulee sieltäkin kulua. Sekä tuo oman paalaimen kohtalo ei ole taas ratkennut mihinkään ja siellä on se ongelman ydin - en aio kovin pitkään sitä pitää missään tapauksessa.

Maatalousyrittäjien intresseihin kuuluisi pitää pellonhinta tuottokyvyn tasolla.

Onko muuta keinoa kuin jättää ostamatta?  Myyjäpuolella tuntuu löytyvän rohkeutta kokeilla, ja toisaalta pyytäähän omallaan saa.

Lainaus käyttäjältä: maidontuottaja - 31.08.14 - klo:23:05

Lainaus käyttäjältä: Adam Smith - 31.08.14 - klo:22:17

Raha on tiukassa, vaikka korot ovat alhaalla.

tähän saakka rahoituksen saannissa ei ole kyllä ollut minkäänlaista ongelmaa, paremminkin niinpäin, että mitäs sinä arvelit seuraavaksi

En tarkottanu ihan noin henkilökohtaiseksi, vaan yleisestä tiukennusta vakavaraisuussäännösten tiukennuttua. Perusteena korkotasoanalyysille

Tilanne on muuttunut itseasiassa hurjan nopeasti, jos tarkastelee maatalousrahoittamista vaikka viimeisen 15 vuoden aikajänteellä. Ei ole kauaa siitä kun suunnilleen työnnettiin rahaa niille jotka rohkenivat investoida. Nyt ollaan tietysti keskimäärin terveellisemmässä tilanteessa, mutta jotkut pikkupankit ovat jarruttaessaan vetäneet liinat niin kireälle että jarrut hirttävät ja jopa järkeviä hankkeita jätetään rahoittamatta.. se on huono kaikin puolin.

Protokolla on myös muuttunut. Byrokratia ei ainakaan ole vähenemässä..

Tuosta käteen jäävästä tuntipalkasta kyllä jaksetaan aina jauhaa.

Tätä palstaa lukiessa maitotilan isännän ei kannata tehdä mitään muuta kuin ehkä miettiä mihin rahat tuhlaisi ja käyttää ostettua työvoimaa paskakolan varresta kirjanpitoon asti.
Siihen prosessinhoitoonkin kannattais varmaan palkata joku oikeesti ammattilainen.

Kertokaa sitten montako euroa jäi käteen kun työntekijät hoiti navetan ja urakoitsijat peltohommat.

Btw, toi prosessi sana tuntuu olevan kovassa huudossa tällä hetkellä maataloudessa.

Vähän samanlaisia fiiliksiä. Mittakaava tahtoo myös unohtua.. pikkutilalla ei kannata olla mitään omia koneita mutta jos kaikki työ ostetaan urakkana niin saa kyllä olla takamettiä millä kassa pyörii.. jos ite tekee 1000 tuntia töitä vuodessa niin saattaa saada hyvän tuntiliksan MUTTA EIHÄN SILLÄ ELÄ.

Niitto+noukinvaunukorjuu urakoitsijalla = 170 €/ha. Tänä vuonna teetetty vajaat 30 ha eli reilun viistonnia maksanut tähän mennessä. Ei vielä riitä eli täytyy paalauttaa sen mitä pystyy ja kasvaa. Siitä tulee ylimääräinen kustannus tänä vuonna Ajankohta ei yleensä ihan optimi, kun ollaan pieni paikka. Mut toisaalta helppo sovittaa kun päivässä hoituu homma jos sää sallii. Ollaan tyytyväisiä.

Omia koneita on vain aumatraktori.

Minun paalauskustannus on ollut tätä luokkaa ilman tarvikkeita. Eli menee liki 250e alv. 0 hehtaari ja paalit on silloin vasta levällään pellolla..

Laskelmissani oon käyttänyt työn hintana 25e, poisto 7 vuotta, korkona 5% ja riski/tuotto-odotus 5%. Kunnossapitoprosenttia en viiti edes laskea kun käytännössä mun paalaimella se on jotain 40.. *oksennushymiö* -> tahtoo muutosta asiaan.

Millä tasolla mennään?  Lähtökohtana sellainen, että silppuriketju-urakointia olis mahdollisesti ostettavissa ja pyöröpaalausta melko varmasti. Niitto voidaan hoitaa itse. Pellot 0-7 kilsan päässä, peruslohkoja melkein saman verran kuin hehtaareja ja kulkuyhteydet vuokrapelloille ei aina kovin kummoisia. Suurin osa kapeissa saroissa. Siiloja ei (vielä) ole. Siinäpä pähkinää..  Pyöröpaalaus tuntuu luontevimmalta ja se onkin hoidettu itse tai urakoitsijan kanssa. Nyt kun tuota omaa konetta vielä pähkäilee niin olis hauska kuulla mihin hintaa muut urakointia ostavat.

Laskelmat sanoo että suunnilleen yhtä kallista on teettää paaliin kuin paalata itse minun tilanteessa.

Jokaisen tilan pitäis kai tehdä kehittämissuunnitelma pitkälle aikavälille (se voi tieten tarkoittaa myös tilan alasajoa) ja ihan prosessikuvaukset joiden avulla kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuisi. Olisko tuossa vaikka ideanpoikasta neuvontapuolen tuotekehitykselle..? 

Kummalla hymy hyytyy kun korot nousee reilusti yli 5%

Kerro millä taloudellisella mekanismilla tuo olisi mahdollista seuraavan 5 vuoden aikana. Kyllä mä tosin uskon että ne 5% voi nousta, mutta ei viittä prosenttiyksikköä eikä yli viiden prosenttiyksikön (jota nähtävästi tarkoitit).

Perustuuko Apilaksen mallissa joustokyky siihen, että yrittäjä venyttää omaa euroaan..? Sillä nyt ei hirmuisesti ainakaan kannattaisi kehuskella.

Kalusto tuntuu olevan sellainen provokaatioväline aina näissä keskusteluissa. Jos otan oman tilani esimerkkinä, niin täälläpäin urakointia on erittäin rajoitetusti ostettavissa, kimppakoneisiin ei ole halukkuutta ja olen yrittäjänä yksin. Jo pelkästään se rakentaa tilan asiat erilaisiin puihin. Suurimpia kustannustekijöitä ovat ruokinta ja työ. Kalusto tulee kauempana jäljessä ja pitkällä aikavälillä (yli 7vuotta) tasapainoilee kiinteiden rakennuskulujen kanssa samalla tasolla. Eli kun suunnittelee sitä 1,5 miljoonan navettaa niin ruokinta ja työmäärä, niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, pitää saada toimimaan. Toiminnallinen suunnittelu unohtuu varsin usein ja sitten huudellaan kun ala ei kannata.. 

Aika minimaalinen vaikutus kannattavuuteen on suoranaisesti sillä paalaako punaisella vai vihreällä tai hankkiiko sen nyt vai ensi vuonna - vaikka näistä keskusteluista tunnutaan hyvin helposti vetävän toisia hirteen. Kannattavuuteen sillä on vaikutusta lähinnä sitä kautta, että jos rehut jää pellolle mätänemään kun tekniikka ei toimi tai siemennykset ja muut tekemättä kun isäntä rassaa koko p*rkeleen kesän niitä toimimattomia romuja.. 

Seoskasvustona se olikin ilmoitettu. Mutta pointti oli tuossa mesikän korjuuajankohdassa..

Minulla on pieni säilörehuna ilmoitettu lohko tulossa korjuuseen, jää kahdeksi vuodeksi vln -nurmeksi. Eli Suojaviljaan perustettu apila/nurmiseos jossa runsaasti valkomesikkää. Valkomesikkä ehti komeasti kukkimaan jo nyt ensimmäisenä kesänä, on hukuttanut suojaviljan liki kokonaan.. koska tuo olis fiksuinta lyödä nilkasta poikki? Vilja on harvahkoa eli sillä ei liene mitään merkitystä.