Vuokralaisella on tietysti vuokrasopimuksen mukanaan tuomat oikeudet, jotka sitovat uuttakin omistajaa niin kauan kuin sopimus on voimassa. Voihan olla, että siinä on so***** myös salaojituksesta, jollion menetellään sen sopimuksen mukaisesti. Vuokrasopimus on muuten pätevä myös suullisesti tehtynä. Tosin tukia varten kyllä tarvitaan myös kirjallinen dokumentti. Sinun on tiedettävä kaikki, mitä isäsi on sopinut sekä kirjallisesti että suullisesti. Vasta sitten kannattaa aloittaa neuvottelut sopimuksen muuttamisesta.

Maakauppa on sitova vasta julkisen kaupanvahvistajan vahvistettua muotomääräykset täyttävän kauppakirjan. Olet aika vahvoilla, jos tarjoat reilusti korvausta salaojittajalle tehdystä työstä, sillä hänellä ei ole mitää oikeuksia peltoon (eli häviäisi varmasti kaikki riidat oikeudessa).

Älä ihmeessä suosu tuollaisiin ehtoihin eli perinnöttömäksi jättämiseen. Jos tuo vielä merkitään kauppakirjaankin ei sinulla ole oikeutta vaatia edes lakiosuuksia. Jos kerran maksat tilasta käyvän arvon, pitää sinulla toki olla samanlainen oikeus perintöön vanhempiesi jälkeen kuin muillakin sisaruksilla. Jos tuo on sisarustesi ehtona kaupan hyväksymiselle, suosittelisin unohtamaan koko jutun. Sinulla on paremmat mahdollisuudet lunastaa tila vasta vanhempiesi kuoltua, silloin sinua ei voida syrjiä noin räikeästi.

Weijo, minne olet sijoittanut tuon mittarisi anturin? Tuollahan näkyi olevan monenlaista mittaria tarjolla. Käytännön hyötyä saattaisi olla laitteesta, joka myös hälyttäisi lämpötilan noustessa liikaa. Kuinkahan pitkään byrokraatit vaativat noiden tankin seurantatietojen säilyttämistä? Riittäisiköhän, jos esim. tuollaisen laitteen muistiin mahtuisi parin viikon tiedot taaksepäin, niin ei tarvitsisi kuittipinoja varastoida?

Kyllä tuo sinulle tarjolla oleva tila on täysin rappiolla. Pellosta ja metsästä voit maksaa jotakin, pyydä niistä arvio. Mutta niistä pitää kyllä olla tuottoakin eli ne sinun pitää pystyä pitämään talouskäytössä (pelto on käytännössä saatava vuokratuksi, hevosharrastus pitää kustantaa muilla tuloilla!) Ränsistyneistä talousrakennuksista ei kannata maksaa mitään, ne sinun on syytä purkaa, ainoastaan todella tarpeellisia kannattaa alkaa kunnostamaan. Omakotitalon osalta on syytä teettää kuntoarvio, ehkä kiinteistövälittäjät voisivat neuvoa.
Ainostaan noilta pohjilta voit tehdä tarjouksen. Muista kuitenkin myös, että sukulaisten kesken ei koskaan makseta aivan täyttä käypää arvoa. Sinäkin olet yksi vanhempiesi perillisistä ja sinullekin kuuluu osasi noista "sisarosuuksista" joko tilan arvossa tai rahana. Vanhemmillesi voi myös olla tärkeää, että tila säilyy suvussa, joten eivät hekään varmasti aivan huippuja pyydä.

Hinnasta päättää yksinomaan ostaja ja myyjä keskenään. Hinta on oikea, jos se tyydyttää molempia. Myyjä tietysti pyrkii yleensä mahdollisimman korkeaan hintaan, mutta sinun ostajana on tietysti pidettävä mielessä, mitä pystyt maksamaan ja mikä arvo tilalla sinulle ylipäätänsä on. Lähisukulaisten välisissä kaupoissa verottaja kyllä myös syynää hintaa ja mätkäyttää lahjaverolla, jos heidän mielestään on kyse lahjanluonteisesta kaupasta. Mutta vero on kuitenkin kohtuullinen, ei hintaa missään tapauksessa kannata korottaa verottajan pelossa.
Sisarusten huomioiminen on sitten kokonaan sinun vanhempiesi asia. Riippuu kokonaan heidän varallisuudestaan, onko heillä varaa jakaa peritöä ennakkona. Aivan rutiköyhiksi heidän ei ole mitään syytä itseään jättää. Ja syytinki ei ole nykypäivää, heidän on syytä jättää varallisuutta itselleen ainakin sen verran, että kunnon asuminen ja elintaso muutenkin on turvattu.

Enpä ymmärtänyt, mitä apemies tarkoitti omistusrakenteen muutoksella. Eli hän kuitenkin haluaa säilyttää päätösvallan ja omistuksen (ja omistuksen tuoton) raakamaidon myyjien käsissä vain hienosäätöä tehden. Minäkin olen täysin samaa mieltä, mutta osakeyhtiössä  (Valio Oy) tuo voinee onnistua ainoastaan suunnatulla osakeannilla, eli joutuisimme sijoittamaan lisää omasta pussista. Ja silloinkin pitäisi pitää huoli kaikkien omistajien, myös maitoa toimittamattomien osuuskuntien, tasapuolisesta kohtalusta.

Tämä omistusrakenteen muutoshan on jo toteutettu lihanjalostuspuolella. Tuloksena on Euroopan korkeimmat kuluttajahinnat, kannattavimmat yritykset ja Euroopan heikoin tuottajahinta. Markkinatilanteesta johtuen (monopsoni), tilanne olisi maitopuolella vielä moninverroin pahempi raakamaidon myyjän kannalta.

Kyllähän sen vuokrallaolevankin pellon voi salaojittaa. Ehdoista vaan on sovittava osapuolten kesken. Jos vuokranantaja salaojittaa, silloin on kohtuullista nostaa vuokraa niin, että hän saa omansa pois säällisen ajan kuluessa. Jos vuokramies toteuttaa, niin silloin on sovittava menettelystä vuokra-ajan jälkeen, niin että myös vuokralainen saa korvauksen.

Tarkoitin, että valtiolla tuskin on sen suurempaa intressiä ryhtyä mitään korvaamaan, koska se ei ole aikoinaan saanut niistä markkaakaan. Jos hyvitystä halutaan, se pitää hakea muualta. Jos olette ostaneet kiintiöitä, niiden arvon nollautuessa syntyy tietysti tappio, joka on vähennyskelpoinen verotuksessa jo nykysäännöstenkin mukaan. Itse olen käyttänyt tuota mahdollisuutta aikoinaan Hankkija-osuuskunnan konkurssin jälkeen menettämieni osuuspääomien suhteen. Mutta sitä tänne kirjoittavat teinit eivät tietysti muista. Toinen tie on tietysti hakea korvauksia kiintiöiden myyjiltä väittämällä, että ostettu tavara ei ollutkaan siitä maksetun hinnan arvoinen. Mutta se on varmasti kivikkoinen tie ja tulos epävarma.

Kierrosluvun kanssa on oltava tarkkana. Eli voa:sta on tultava se kierrosluku, mitä aggregaatti vaatii.

Kiintiöt on alun alkujaan ilmaiseksi tulleet, joten tuskin niitä kukaan tulee myöskään korvaamaan. Jos joku on niistä myöhemmin erehtynyt maksamaan maltaita, se menee kyllä jokaisen omaan piikkiin kuten muutkin sijoitukset.

Voihan sitä aggregaattia pyörittää kumpaan suuntaan tahansa, mutta samalla muuttuvat kaikkien sillä käytettävien moottoreiden pyörimissuunnat. Eli kannattaa käyttää aina samaa pyörimissuuntaa, niin ei tarvitse joka kerta muuttaa vaihejohtojen järjestystä.

Saattapi olla kyllä niinkin, että nämä teinimäisiä ajatuksia esittävät kirjoittajat ovat biologisesti hyvinkin varttuneita, ainoastaan henkisiltä lahjoiltaan teiniasteelle jämähtäneitä. Tuo jako käsittääkseni tarkoittaa tätä henkistä jakoa eli kyllä iältään nuorilla kirjoittajilla voi olla hyvinkin asiallisia ajatuksia meille vanhoillekin annettavana.

Noilla kriteereillä tuskin löytyy. Ja jos löytyykin, niin pitää maksaakin. Eli yritykseksi tuosta ei ole, mutta ehkä harrasteeksi, niistähän aina kannattaa maksaa.