Viimeisimmässä Kultajyvässä (OP-ryhmän jäsenlehti) oli juttua perintö- ja lahjaverosta. Pisti silmään: hallitus esittää samalla että huojennusedun saaneen perinnön- tai lahjanasaajan luovutusvoittoverotusta tarkistetaan  siten että maa- tai metsätilan tai yrityksen myynnin yhteydessä syntyvää luovutusvoittoa laskettaessa hankintamenona pidetään omaisuuden huojennettua arvoa kun nykyään pidetään käypää arvoa vaikka perintö- tai lahjavero on suoritettu huojennetusta arvosta.
Siis ei enää saa tehdä 40% vähennystä hankintameno-olettamana yli 10 vuoden omistuksesta? Muutenkin tuntuu että säännöt jossain vaiheessa muuttuneet jos käypää arvoa on saanut pitää ostohintana. Minä olen kuvitellut että se on ollut se todellinen kauppahinta tai tuo olettama.
Itse kun tein aikoinaan tilakaupan kauppahintana käytettiin perintökaaren 25 luvun 2§ arvoa ja siitä muistaakseni 75% jolloin välttyi lahjaverosta. Eikä sekään mielestäni ollut erityisen paha hinta, pitäisi riittää tänäkin päivänä. Lisäksi pelko että Vanhanen pistää vielä vanhat tilanomistajat tuon verouudistuksen maksumiehiksi. Alensihan Vanhanen jo tuota hankintameno-olettamaa 10%.

En ole lukenut tuota juttua, mutta sinulla oli yksi väärinkäsitys nykytavasta laskea myyntivoittoa. Nykyisin alle 10 v. omistuksessa olleen omaisuuden hankintamenona pidetään joko ostettaessa maksettua hintaa tai perintö- ja lahjatapauksessa verotuksen huojentamatonta arvoa. Lisäksi tuo olettama on käytettävissä.
Sinun lukemasi perusteella tuossa perintö- ja lahjoitustapauksessa myyntivoitto laskettaisiin tulevaisuudessa huojennetusta arvosta (esityksen mukaan siis 20 % huojentamattomasta arvosta). Tuo merkitsisi verotuksen houmattavaa kiristymistä, jos tilasta tai yrityksestä joutuu syystä tai toisesta luopumaan ennen 10 vuoden täyttymistä. Mikäli luopuminen on näköpiirissä, ei huojennusta kannattaisi vaatia, sillä korkeimmillaan 16 %:n perintö- tai lahjaveron sijaan joutuisi maksamaan 29 %:n myyntivoittoveron. Tuosta olettamasta en sentään uskoisi oltavan luopumassa, eli sitä käytettäisiin sitten yli 10 v. kuluttua saannosta.

Kyllähän sitä myyjä voi pidättää itselleen vaikka minkälaisia oikeuksia, niistä pitää vain tehdä pykälä kauppakirjaan. Sitten maanmittari merkkaa ne karttoihin maanmittaustoimituksen yhteydessä. Sen jälkeen nuo oikeudet/rasitteet sitovat kaikkia tulevia omistajia.

Meillä on aivan yksinkertainen ja halpa meijeriltä ostettu käsin ohjattava pesukone. Lypsyasemaa puhdistettaessa ehtii aivan hyvin valvoa sen pesukoneen. Kestoikäähän näillä muovikapistuksilla ei ole kuin 2-4 vuotta keskimäärin, mutta eivät ole hinnan kiroissakaan.

Jos työhuonevähennystä vaaditaan henkilökohtaisen tulon hankkimiskuluista, se menee tietysti vanhalle 1-lomakkeelle (nykyisin sitten palautettavaan veroehdotukseen). Jos sitä vaaditaan yhteisesti, niin silloin sen käsittääkseni voi pistää jommankumman tai puoliksi molempien lomakkeelle.
Jos sitä vaaditaan esim. maatalouden tai metsätalouden verotukseen, niin oikea osoita on lomake 2 tai 2C. Se kannattaa panna näkyville veroilmoitukseen, niin verottaja voi hyväksyä tai hylätä sen. Jos sen piilottaa muistiinpanoihin ja verotarkastaja hylkää sitten tarkastuksessa, saattaa olla seurauksena mätkyt.

Väkirehupuoli vedettiin jo loppuun halvan rehun aikaan, ainakin mikäli lehmiä vielä märehtijöiksi halutaan sanoa.
Parasta lääkettä maitopulaan olisi tuottajien innostaminen jatkamaan. Ja siihen tarvitaan jo huomattavia korotuksia. Muutamien senttien viilaus ei auta, jos päätökset on jo tehty. Laajentaneiden kannattaa käyttää mahdollinen pelivara oman hyvinvointinsa kasvattamiseen eli ulkoistaa töitä tai palkata lisätyövoimaa. Se kyllä sitten nostaa tuotoksiakin. Ainoastaan näin voidaan turvata maidon saanti tulevaisuudessakin.

Emerkit saisi maksaa se, joka niistä eniten hyötyy. Välitysvasikoiden osalta se on joku muu kuin vasikan syntymätila.
Lypsylehmillä tosiaan pitäisi olla varajärjestelmä pudonneita merkkejä varten (kaulapannat?).

Tuollaiset kukkaset ovat sääntö näissä vapaaehtoisissa tukiasioissa. Ilmeisesti niitä laitetaan, jotta tuet eivät tulisi liian suosituiksi ja siten vaatisi myös rahoitusta. Tukijärjestelmien tarkoitus näyttää olevan työllistää byrokratiaa, ei sen toimintatavan suosiminen, jota varten niitä sanotaan tehtävän.

Paljonko enemmän nämä e-merkit kustantaa kuin tavalliset merkit? Toimivatko vanhat kioskit näillä merkeillä niin, että kaulapantoja ei tarvitsisi? Välitykseen meneviin niitä on ainakin turha laittaa, mikäli niiden lisäkustannuksia ei korvata vasikkaa myytäessä.

Pääsääntöhän niissä tulonjakokysymyksissä on, että tasan. Rasti vaan siihen ruutuun, jos niin on tarkoitus. Muussa tapauksessa pitää räknäillä niitä prosentteja: pääomatuloista omistussuhteita, ansiotuloista työn määrää ja hintaa. Kyllä sänkykamarin puolella on suurin asiantuntemus näissä asioissa.

Normaalissa yritystoiminnassa kaikki yrityksen kulut lisätään hintoihin. Eli kuluttaja ne yrittäjien perintöverotkin viime kädessä maksaa.

Tuo verottajan edustaja painotti lisäksi, että maatalouden liiketoiminnan luonteen on oltava sellaista, että siihen todella on perusteltua hankkia henkilöauto, pelkkä % ei riitä. Tulkitsisin tuon kyllä niin, että jos maatalouden ajoja on hyvin vähän, ei autoa missään tapauksessa tulla lukemaan maatalouskalustoon, vaikka yksityisajoja olisi vieläkin vähemmän.

Kysäisin kerran asiaa oikein verottajalta. He eivät tuntuneet ollenkaan innostuneelta siirtämään henkilöautoa maatalouskalustoon. Eli voit varmaankin halutessasi jatkaa entistä käytäntöä, vaikka maatalousajoja olisikin vähän yli puolet kokonaismäärästä. Ei siitä kyllä itselesikään mitään etua olisi: alveja et voi missään tapauksessa vähentää (edes maatalouden osalta), yksityistalouden korjaukset on tehtävä ajojen suhteessa ja hirvittävä työ laskea sitä varten autosta aiheutuneet kustannukset joka vuosi. Luettakoon siis maatalouskalustoon vain siinä tapauksessa, että yksityiskäyttöä ei ole ollenkaan.

Voisit tarjoutua maksamaan yhtiövastikkeen (mikäli kysessä on ASoy), ja mahdollisesti sähkölaskusta osan. Omakotitalossa vastaavasti lämmitys-, sähkö-, vesi- yms. maksuja. Yhteensä vuodessa tuossa verottajan yhtenäistämisohjeessa mainitun määrän, se on syytingin virallinen arvo vuodessa.  Rahaa ei ilmeisesti kannata antaa (menee verolle), vaan hoidat syytinkiläisten laskuja tuon määrän edestä.

Oli ongelma aikoinaan. Sen jälkeen lyhensin tunnustuskautta ja pienensin myös väkirehumäärää. Se hidastaa varmaan herumista ja ehkä myös pienentää huippua, mutta kaikki, mitä lypsän, menee myös tankkiin.

Syytinki on osa tilan kauppahintaa eikä siten ole sen kummemmin verotettavaa tuloa kuin verotuksessa vähennyskelpoista menoakaan. Nuo vuotuisarvot koskevat ainoastaan varallisuutta eli ne kerrottuna syytinkiläisen iästä määraytyvällä kertoimella saadaan velan määrä tilan nettovarallisuutta laskettaessa.
Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, niin kaikki riippuu siitä, mitä kauppakirjassa lukee. Lukekaa tarkemmin ja vieläkin tarkemmin sekä lisäksi rivien välitkin. Niin se tarkoitus selviää. Parempi kuitenkin sopia kahden kesken kuin leivättömän pöydän ääressä, se se vasta kalliiksi tulee.