Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Onnea omalle tiellesi! Oikeita teitä on monia muitakin, tärkeintä on pysyä sillä valitsemallaan tiellä!
Kahdenkertaisessa kirjanpidossa on aina ensiksi tehtävä alkava tase: kirjataan kaikki omaisuuserät ja vastaavasi kaikki velat tasetileille vuoden alun inventaarion perusteella. Varojen ja velkojen erotus on oma pääoma, joka kirjataan sekin asianomaiseen paikkaan. Näin alkava tase on automaatisesti tasan. Alkava tase tarvitsee tehdä vain kirjanpitoa aloitettaessa, seuraavina vuosina ohjelmat tekevät siirron automaattisesti tilivuotta vaihdettaessa. Suosittelisin käyttämään mahdollisimman käypiä arvoja omaisuuden arvioinnissa.
Maatalouskirjanpito on aina tehtävä kassaperusteisena, ja sen perusteella laaditaan veroilmoitus. Veroilmoituksen teon jälkeen tehdään varastojen, kotieläimistön, saatavien yms. verotukseen kuulumattomien omaisuusosien ja velkojen muutokset korjausvienteinä inventaarion perusteella (inventaario on tehtävä aina tilikauden vaihtuessa). Näin saadaan sitten tulostettua tilan tilinpäätös (tuloslaskelma ja tase). Nämä korjaukset on tehtävä, sillä muuten vuoden lopun tase ja seuraavan vuoden alkava tase eivät ole oikein. Samalla tuloslaskelma kertoon tilan todellisen tuloksen tilivuonna.
Jos rakennusten, koneiden ja salaojien arvoina käytetään käypiä arvoja, kirjanpidon poistot ovat tietysti erilaiset kuin veroilmoituksessa. Poisto prosentitkin voi omassa kirjanpidossa valita vapaasti. Minä olen ratkaissut tämän siten, että teen poistolaskelmat veroilmoitukseen käsin verolakien mukaisesti. Joissakin ohjelmissa saattaa olla mahdollista myös kahdenlaisten arvojen ja poistojen käyttö. Silloin myös veroilmoitus on mahdollista tulostaa valmiina ohjelmasta.
Kyllä varmaan pystyvät sikäläisissä olosuhteissa ja kustannusrakenteella tuottamaan. Mutta halpa hinta merkitsee tietysti myös halpoja kustannuksia. Tärkein maatalouden kustannus on maa, varsinkin laajaperäisessä tuotannossa. Eli se on halpaa myös ostaa siellä. Tilojen tehokkuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen Uuden Seelannin tilat ovat erittäin tehottomia.
Teho lienee tuotos/panos. Niin kauan kuin panospuolella on työ ja ostopanokset, niin uusseelantilainen tuotanto on tosi tehoa. Meillä nimittäjäksi pannaan tässä tehokeskustelussa useimmiten viljelypinta-ala: siinä katsannossa ne uusseelantilaiset ovat tehottomia.
Muistan joskus olleeni paneelikeskustelussa, jossa aussit valittivat tiettyjen viljelysysteemiongelmien vuoksi maidensa happamoituvan, mikä haittaa apilanviljelyä pahasti. Joku meistä eurooppalaisista ehdotti kalkitusta. Siihen tämän aussin kommentti oli lyhyesti: aiotko ajaa meidät konkurssiin? Pointti oli siinä, että kalkki on KALLISTA, ei voi kannattaa ei millään.
Olosuhteita on monenlaisia.
Petri
Yleensä tuotantoa pyritään tehostamaan niukinta tuotannontekijää kohden, joka on yleensä myös se kallein. Euroopassa ja Aasiassa on niukkuutta pellosta, joten niiden käyttöä pyritään tehostamaan. Harvemmin asutuilla mantereilla sitten maata on käytettävissä yllin kyllin.
Globaalissa markinataloudessa hinnat, myös tuotannontekijöiden hinnat, pyrkivät tasoittumaan. Kiinalaiset ovat ostaneet jo laajoja alueita Afrikasta, nyt he ovat siis ilmeisesti keksineet Tyynen meren alueet. Vaikka heillä on tarkoitus turvata oman väestönsä ravinnonsaantia, ei se voi olla vaikuttamatta myös näiden kohdemaiden tuotannontekijämarkkinoihin. Uuden merkittävän ostajan mukaantulo varmasti pompsauttaa pellon hinnat näissäkin "lintukodoissa". Eiköhän kalkitus ala pikkuhiljaa kannattamaan sielläkin.
Kyllä varmaan pystyvät sikäläisissä olosuhteissa ja kustannusrakenteella tuottamaan. Mutta halpa hinta merkitsee tietysti myös halpoja kustannuksia. Tärkein maatalouden kustannus on maa, varsinkin laajaperäisessä tuotannossa. Eli se on halpaa myös ostaa siellä. Tilojen tehokkuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen Uuden Seelannin tilat ovat erittäin tehottomia.
Saako helvestä täydet energiakasvituet, vaikka sen käyttäisi kuivikkeena?
Tuossa esimerkkitapauksessa virhe oli tehty siinä, että oli lähdetty investoimaan infraan rakennusinvestointien jälkeen. Investointituella tehdyn navetan talous varmaan olisi pyörinyt kohtuullisesti, mutta ei ilman olemassaolevaa, oman pääoman ehtoista infraa. Vanha viisaus pätee edelleenkin: ensin pellot, sitten asunto ja viimeiseksi tuotantorakennukset. Isoja investointeja ei ole syytä tehdä, ennenkuin edelliset velat on vakautettu.
Kyllä mulla olis semmonen näkemys,et ihan ekaks se navetta.Koko määräytyy nurmen tuotannon mukaan ja siitä eteenpäin. 
Oikeastaan tarkoitin juuri tuota. Mutta esimerkkitapauksessa ei ole tyydytty mitoittamaan rakennusta omien resurssien mukaan, vaan resursseja on jouduttu hankkimaan lisää jälkikäteen. Siitä ongelmat johtuvat.
Tuossa esimerkkitapauksessa virhe oli tehty siinä, että oli lähdetty investoimaan infraan rakennusinvestointien jälkeen. Investointituella tehdyn navetan talous varmaan olisi pyörinyt kohtuullisesti, mutta ei ilman olemassaolevaa, oman pääoman ehtoista infraa. Vanha viisaus pätee edelleenkin: ensin pellot, sitten asunto ja viimeiseksi tuotantorakennukset. Isoja investointeja ei ole syytä tehdä, ennenkuin edelliset velat on vakautettu.
johan rupesi *ituttamaan jatkuvasti renttuileva myllyjärjestelmä. Milloin täyttö ei pysähdy kauralla ja milloin ei ime, aina kuitenkin jotain rassattavaa 
. Lehmäluku pyörii 40 tienoolla ja viljaa viljellään n.60ha:lla on vain käynyt mielessä että jos ajaisi kylmästi viljat reilun parinkymmenen kilometrin päähän raisiolle ja ostaisi tilalle täysrehun joka tulisi suoraan 12tn ulkosiilosta *ittuilematta sukkularuokkijaan. Ei sitäpaitti oikein tuo jatkuva myllyn rassaus ole astmaiselle hyväksi 
Niin kohta joku kumminkin kysyy; mylly ja lietso on nord-millsin tekemiä vuosituhannen vaihteesta ja imumatkaa max.20m
Minulla on nyt reilun vuoden ollut toiminnassa pirttisen imuri valssimyllyn päällä. Automatiikalla. Kertaakaan ei ole tavinnut myllyyn tai jauhoihin koskea. Ainoastaan pitää kaydä säännöllisesti katsomassa, että kärsillä on jyviä saatavilla. Vasaramyllyllä oli jatkuvaa takkuamista jauhojen kanssa.
[/quote]
Herää, nyt eletään vapaan markkinatalouden aikaa, enää ei ole kekkonen vallassa. Kuluttaja tekee valinnan.
[/quote]
Asiat olisikin hyvin, jos noin olisivat. Mutta nyky-Suomessa tuota valintaa ei anneta kuluttajan tehtäväksi, vaan sen tekevät ässät ja koot heidän puolestaan. Ja tästä työstä he ottavat ihan kohtuullisen korvauksen.
Laaksonen tuli paljastaneeksi asian, jota tähän asti on pidetty liikesalaisuutena: maidon tukkuhinnan. Eli maito myydään käytännössä suoraan tuottajahinnalla eteenpäin, meijerin palkaksi jää ylimääräinen rasva!
Nyt olisi kyllä kuluttajien korkea aika puuttua kaupan katteiden kehittymiseen! Kuinkahan paljon he ovat valmiita maksamaan tukiaisia ässälle ja keskolle?
Yara on näemmä keksinyt uuden lannoitteiden valmistusmenetelmän: lannoitteet leivotaan viljasta.
Monsantolla on ainakin pyrkimys tähän. Raisiot sun muut ovat pikku tekijöitä tässä pelissä.
Minä ihmettelisin, jos se olisi halvempaa. Eikös tuottajahinta ole Ruotsissa noususuunnassa, nyt jopa enemmän kuin Suomessa? Eikä rahtikaan voi olla ilmainen. Luulisin, että sekä meijerin että kaupan katteet ovat pienemmät tällä Ruotsinmaidolla.
Minä olen laskenut. Sato on rehuyksiköissä keskimäärin laitumella parempi, laatu parempi (nuorempana korjattu) ja kustannukset murto-osa verrattuna säilörehuun. Oikeastaan omala tilallani on niin, että koko tilan tulos tulee kesäkuukausina, talvi on tuloksentekomielessä pelkkää kituuttamista. Ne tilat, jotka joilla laiduntaminen on hankalaa, joutuvat lähtemään todella pitkältä takamatkalta. Tietysti meillä kaikilla on tuota takamatkaa verrattuna pidemmän laidunkauden maihin.
Konsepti ei ole ehkä toiminut kummassakaan tapauksessa. Vakuuksien puutteessa pitää olla runsaasti katetta kerryttävää rahavirtaa, muuten rahoittajat hermostuvat. Eli tyhjän päälle rakennettu.
