Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Entäs nämä naapurin raivaamattomat pusikot, jotka taipuvat minun puolelle?
Jotenkin tuntuu, että pentuetiheys olisi viime aikoina harvenemaan päin. Olisikohan ilveksillä ja muilla pedoilla osuutta kollitiheyden vähenemiseen?
Onhan kaikissa lehdissä maksullista aineistoa eli ilmoituksia. Ne vaan pitää selkeästi erottaa toimituksellisesta aineistosta, muuten Julkisen Sanan Neuvosto ei tykkää.
Molempi parempi. Pääasia, että pääsee pois ainakin vähäksi aikaa työmaan rintuuksista. Eli henkilökohtaiset mieltymykset ratkaisee, kumman valitsee. Henkilökohtaisesti peesaan enemmän Adamia tässä asiassa. Meillä on käytössä mökin ja hotellin välimuoto eli lomaosake. Siinä tulee hyvät puolet molemmista, mutta sijoituksena sitä ei voi pitää.
Mitenkäs se menee, kun tekee perikunnan pelloista vuokrasopimusta: kenen vastuulla on vuokranantajan allekirjoittajien oikeellisuus eli valtuus toimia asiassa?
Eli täytyykö itse vuokramiehenä varmistua nimenkirjoittajan pätevyydestä (ja miten?) vai onko mahdollisesti pätemätön allekirjoittaja vastuussa nimenkirjoituksestaan, jos joku muu osakas rupeaa erimieliseksi asiassa?
Petri
Kukin tietysti voi tehdä sopimuksia ainoastaan omasta puolestaan ellei ole valtakirjoja. Eli tuossa tapauksessa sopimus on pätevä ainostaan lesken osuudelle, muiden osakkaiden kanssa on sovittava erikseen. Kyllä se on vuokramiehenkin asia selvittää omistussuhteet ihan oman etunsa vuoksi, vaikka ei tuo leivättömään pöytään viekään. Valtakirjahan tuon nimenkirjoittajan pätevyyden sitten osoitaa. Jos pätemätön allekirjoittaja tekee vahinkoa muille osakkaille, hän tietysti vastaa siitä heille. Vuokralaiselle siitä ei muuta vahinkoa tule, kuin että sopimus ei päde tuolta osalta.
Jos itsellä on tarvittava ammattitaito, niin neuvojien rutiinikäynneistä tuskin on vastaavaa hyötyä tilan kannalta. Ne käynnit ovat vain kansainvälisesti so***** tarkkailun virallisuuden takaamiseksi. Karjantarkkailu on kuitenkin aivan olennainen asia jalostuksen eteenpäin viemiseksi: sonneista on pakko saada jälkeläisravostelut. Niitä ei muuten saa kuin virallisen karjantarkkailun kautta.
Karjantarkkailun kustannukset vain pitäisi jakaa siitä saatavien hyötyjen suhteessa. Sonniarvosteluja varten tarvittavan datan hankkimisen pitäisi maksaa sonnien omistajien 100 %:sti. Eli peruskarjantarkkailun pitäisi olla tilalle täysin ilmaista, jopa pieni korvaus vaivan näöstä olisi paikallaan (korvaus voisi kyllä tulla "luonnossakin" eli vaikka nuo analyysitulokset katsottaisiin korvaukseksi). Neuvonnasta laskutettaisiin sitten erikseen. Sonninomistajat sitten perisivät kustannukset omilla tavoillaan eli käytännössä siemenannosten hinnoissa.
Tuota jalostusasiaa en edes ajattele olennaisena osana karjantarkkailua. Mulla on omat jalostustavoitteet ja -linjat ja niihin ei kuulu enää pohjoismaiset nuor- eikä valiosonnit, joten se siitä.
Ruokinnan muutos appeeseen ja sen mukanaantuomat muutokset mua eniten askarruttaa. Mut taitaa niihinkin löytyä parempi vastaus toisilta appeensyöttäjiltä ja rehufirmojen neuvojilta kuin karjantarkkailijalta. 
Jos käytät ainoastaan omia sonneja tai naapurista ostettuja, et hyödy karjantarkkailusta. Mutta jos käytät pönttöä, oli siinä sonneja mistä maasta tahansa, niin ne ovat siellä karjantarkkailun ansiosta. Millään muulla tavalla niitä ei ole sinne pönttöön valittu.
Vuoden vaihteesta asti olen ollut oman tarkkailun varassa, eikä mikään ole muuttunut verrattuna viimeiseen kahdeksaan vuoteen. Ymmärrän toki niitä tiloja, jotka kokevat saavansa hyötyä tarkkailusta. Suomessa on muutamia tosi ammattitaitoisia neuvojia.
Robotin tarjoaman informaatiota tulee seurattua päivittäin, kun taas tarkkailuraportit ovat enempi peruutuspeiliin katsomista. Jos joskus hiehoja myin, niin väitän emän tiedot robotilta tulostettuna korvaa tarkkailuraportin.
Jos itsellä on tarvittava ammattitaito, niin neuvojien rutiinikäynneistä tuskin on vastaavaa hyötyä tilan kannalta. Ne käynnit ovat vain kansainvälisesti so***** tarkkailun virallisuuden takaamiseksi. Karjantarkkailu on kuitenkin aivan olennainen asia jalostuksen eteenpäin viemiseksi: sonneista on pakko saada jälkeläisravostelut. Niitä ei muuten saa kuin virallisen karjantarkkailun kautta.
Karjantarkkailun kustannukset vain pitäisi jakaa siitä saatavien hyötyjen suhteessa. Sonniarvosteluja varten tarvittavan datan hankkimisen pitäisi maksaa sonnien omistajien 100 %:sti. Eli peruskarjantarkkailun pitäisi olla tilalle täysin ilmaista, jopa pieni korvaus vaivan näöstä olisi paikallaan (korvaus voisi kyllä tulla "luonnossakin" eli vaikka nuo analyysitulokset katsottaisiin korvaukseksi). Neuvonnasta laskutettaisiin sitten erikseen. Sonninomistajat sitten perisivät kustannukset omilla tavoillaan eli käytännössä siemenannosten hinnoissa.
Alkuaikana neuvoja kävi toki useammin, mutta kun ko. neuvojalta ei saanut mitään tilaa/toimintaa kehittäviä vinkkejä, vaikka niitä kyselikin. 20 lehmän parsinavetta oli kuulemma ihan riittävä.
Juu, riittävyyden ratkaisee juuri tuo TULOS.
Nedap toimittaa tietotekniikan sekä pellonpajan että westfalian kioskeihin. Eli niitä voi käsittääkseni vaihdella päikseen. Ainakaan westfaliaa en ole saanut holvautumaan mitenkään.
10 euroa kappale keskimäärin ja rtoimituskulut päälle.
Eikös nuo numerokyltit voi tulostaa itse ja liimaa tarrrakalvolla pahville yms.
Ei vain taida täyttää taas sitä direktiiviä jonka kilpivalmistajat ovat omineet itselleen.
Näin minä tein. Yksityiskohtaiset ohjeet löytyvät tuolta:
http://www.etl.fi/www/fi/julkaisut/Julkaisut/Hyvt-rehuvarastojen-merkinttavat-kotielintiloilla--ohje-25.3.2011.pdfSieltä löytyy fontit ja fonttikoot. Viivakoodeja voi tehtailla netissä, tosin toimivuus sitten riippuu tulostimen jäljen laadusta, mutta tuskin niitä kukaan tarvitsee. Tulosta vaan keltaiselle paperille ja sitten laminoit muoviin.
lihakunnan sisällä on tuuletettu asioita menneenä talvena erittäin vahvasti ja saavutettu asioissa yksimielisyys
toivottavasti pystymme jatkossa ratkaisemaan asiamme ilman savon sanomien "häiriköitiä ja vääristelyä"
ja todetaan lopuksi hallinnossa on suoraselkäiset ja "munaa"omaavat henkilöt. kuopion sulkeminen ei ollut helppo päätös vaan taloudellisten realiteettien myöntämistä ja raakaa euroihin perustuvaa päätöksen tekoa
Kerro, mitä konkreettisesti on SS:n häiriköinti ja vääristely 
Jos Kuopion sulkeminen on pelkästään taloudellisiin realiteetteihin perustuva, miksi se on ainoa vaihtoehdoista, jonka hintaa ei kerrota.
Kyllä se hinta on lopulta kerrottu. Kauhajoki oli Atrialle kalliimpi vaihtoehto, koska sieltä piti myös kiinteistö ostaa. Kuopiossa se olisi ollut jo valmiiksi Atrian omistuksessa.
Tarkoitatko kolminkertaisella hinnalla kuluttaja- vai tuottajahintaa? Kuluttaja tuskin on valmis maksamaan kolminkertaista hintaa, mutta varmaankin maksaisi mielellään sen pienen lisähinnan, jonka tuottajahintojen kolminkertaistaminen vaatisi. Leivän osalta kuluttajahinta voisi jopa laskea, jos siirryttäisiin reilun kaupan katteisiin joka portaassa kolminkertaisella tuottajahinnalla.
molemmat eli viljelijälle maksettais noin 1,2 euroa litralta (nykyään noin 40 senttiä) ja kuluttaja maksais noin 2,4 euroa litra (nykyään 80 senttiä). Noin karkeasti.
Perjaatteessa väliraha tuottajan jälkeen ei tarvitsisi välttämättä kolminkertaistua kauppaan koska tuskin maksaa 1,2 euroa litra kuskata maito kauppaan ja pullottaa se.
Tämä malli ei toimisi. Jos katteetkin nousisivat kolminkertaisiksi, se merkitsisi samalla, että kaikki palkat, hinnat, vuokrat, verot ja voitot nousisivat kolminkertaisiksi. Eli olisi samaa kuin 300 %:n inflaatio. Siitä ei siis jäisi mitään käteen tuottajalle.
Jotta homma voisi toimia, pitäisi kaikkien ketjun osapuolten tehdä sopimus, joka takaisi paitsi oikeudenmukaisen tuottajahinnan myös kohtuulliset katteet välikäsille. Eli kuten ns. reilun kaupan tuotteissa toimitaan. Tällöin kuluttajien hintakin pysyisi kohtuudessa eikä se aiheuttaisi inflaatiopainetta.
Tarkoitatko kolminkertaisella hinnalla kuluttaja- vai tuottajahintaa? Kuluttaja tuskin on valmis maksamaan kolminkertaista hintaa, mutta varmaankin maksaisi mielellään sen pienen lisähinnan, jonka tuottajahintojen kolminkertaistaminen vaatisi. Leivän osalta kuluttajahinta voisi jopa laskea, jos siirryttäisiin reilun kaupan katteisiin joka portaassa kolminkertaisella tuottajahinnalla.
Pelto on olennainen tekijä kannattavuudessa. Kallis pelto vie talouden kuralle, halpa tuo lisätuloja. Koskee sekä vuokra- että omistuspeltoja.
Etelässä pelkkä halvan pellon hallinta tuo kannattavuutta, pohjoisessa se pitää saada tuottamaankin.
Suurten maitotilojen kannattavuus on tilastojen mukaan keskimäärin täysin kuralla. Mutta jotkut kyllä pääsevät ihan kohtuullisiin, jopa kunnioitusta herättäviin tuloksiin. Korvien väli se lienee edelleenkin tärkein pinta-ala maidontuotannossa.
