Minusta näennäisviljelyssä ei ole eroa oli se luomua tai tavanomaista. Eli molemmille samat tuet, jos tukia halutaan maksaa.

Lainaus käyttäjältä: timotej - 27.11.11 - klo:12:02

Lainaus käyttäjältä: Petri - 26.11.11 - klo:22:27

Olisiko luomu ihan OK tuotantomenetelmä, jos sille ei maksettaisi ylimääräistä tukea? Aika vähän asiattomuuksia tuntuu luomupuolella olevan, jos yli kymmenen vuotta vanhasta uutisesta pitää argumentaatiolle tukea hakea.

Omata mielestäni luomu-tuotantotekniikassa on paljon sellaista, jolle on syytä maksaa tukea. Niitä pitäisi maksaa ilman luomuvalvontaan kuulumista (joskus herännyt ajatus kevyemmän byrokratian "ympäristöluomusta"). Myös tilakohtaisesti "rusinoita pullasta" poimiville, samaa ympäristömyötäisyyttä nekin tuottavat. Viljelijät, jotka haluavat markkinoilta lisähintaa, liittyisivät sitten valvontaan. Tämä näin omana mietteenäni tästä tukipolitiikasta.

Petri

Nykyisessä luomutuessa herättää epäilystä se, että luomupeltoja viljellään keskimäärin erittäin laajaperäisesti (7 % pelloista tuottaa 1 % tuotteista). Tämä kyllä haiskahtaa näennäisviljelyltä, varsinkin kun luomun puolestapuhujat sanovat, että luomu antaa osaavissa käsissä samansuuruisen sadon kuin tavanomainenkin.
Jaan mielelläni Petrin käsityksen, että hyviä luomukäytäntöjä voisi levittää myös tavanomaisille tiloille. Myös tukipolitiikan keinoin. Tuki luomusertifikaatin täyttäville voisi olla pelkästään myytyihin luomutuotteisiin sidottua tukea.

Jos nyt tarkentaisit sitä, että kuinka paljon tuohon mainitsemaasi ''luomualaan'' kuuluu siirtymäkauden alaa (S1, S2, S3), jotka tosiaan joutuvat sokkitilanteeseen ja elvytystilanteeseen tavanomaisen viljelyn maantyhjennyskauden jälkeen ja ovat sadoissaan näennäisviljelyn tasolla. Asiallisesti ottaen maan toipuminen luomukuntoon kestää keskimäärin kymmenen vuotta  kasvukunnon ja satoisuuden parantuessa kaiken aikaa. Edellyttäen tietenkin, että maata kohdellaan hyvin. Luomuviljelijä myöskin voi haaskata peltonsa rakenteen kuten muutkin täppärit. Vakiintuneet ja maansa kuntoon saaneet viljelijät saavat niistä kelpo luomusatoja jopa apulannoitettuihin verrattuna, suhtautettuna tietenkin rahallisiin panoksiin.  Muistutan, että yhden typpikilon tuottamiseen käytetään yhden öljykilon määrä pääosin uusiutumatonta energiaa.  Se on vain osa lannoitteen valmistuskustannuksesta.

En ole tutkinut tilastoja tarkemmin, kuinka paljon noita siirtymäkauden peltoja on. Siirtymäkaudelle tietysti on perusteltua maksaa myös hehtaaritukea sadon vähenemisen takia ja myös siksi, että ne eivät vielä kelpaa luomumarkkinoille. Sen jälkeen maksettakoon ainoastaan myydyistä tuotteista, jotta pelkät näennäisviljelijät eivät luomutukia saisi. Tämä ehkä saisi myös vauhtia markkinointiin, jotta luomu olisi luomua kuluttajalle asti.

Olisiko luomu ihan OK tuotantomenetelmä, jos sille ei maksettaisi ylimääräistä tukea? Aika vähän asiattomuuksia tuntuu luomupuolella olevan, jos yli kymmenen vuotta vanhasta uutisesta pitää argumentaatiolle tukea hakea.

Omata mielestäni luomu-tuotantotekniikassa on paljon sellaista, jolle on syytä maksaa tukea. Niitä pitäisi maksaa ilman luomuvalvontaan kuulumista (joskus herännyt ajatus kevyemmän byrokratian "ympäristöluomusta"). Myös tilakohtaisesti "rusinoita pullasta" poimiville, samaa ympäristömyötäisyyttä nekin tuottavat. Viljelijät, jotka haluavat markkinoilta lisähintaa, liittyisivät sitten valvontaan. Tämä näin omana mietteenäni tästä tukipolitiikasta.

Petri

Nykyisessä luomutuessa herättää epäilystä se, että luomupeltoja viljellään keskimäärin erittäin laajaperäisesti (7 % pelloista tuottaa 1 % tuotteista). Tämä kyllä haiskahtaa näennäisviljelyltä, varsinkin kun luomun puolestapuhujat sanovat, että luomu antaa osaavissa käsissä samansuuruisen sadon kuin tavanomainenkin.
Jaan mielelläni Petrin käsityksen, että hyviä luomukäytäntöjä voisi levittää myös tavanomaisille tiloille. Myös tukipolitiikan keinoin. Tuki luomusertifikaatin täyttäville voisi olla pelkästään myytyihin luomutuotteisiin sidottua tukea.

Eihän viherpiiperöiden tarvitse välitää mitään Eviran määräyksistä. Eivätkö samaa periaatetta voisi maajussit käyttää Syken määräyksiin?

Poliisiasioitahan nämä rangaistukset oikeastaan olisivat. Sitten pääsisimme samalle viivalle kuin ylinopeudet ja parkkivirheet. Ja rangaistuksetkin olisivat virheen mukaiset, ei tuollaisia kohtuuttomuuksia.

Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, niin navetalla ollessa asumme tilalla. Tarkemmin sanoen pihatto sijaitsee noin 40 metrin päässä talosta. Olemme kotitilallani vuorotellen kolmena päivänä viikossa.
Kesällä tietysti vaimon navettatyöt lisääntyvät aikas lailla. Harkinnassa on että ensi kesänä kiireisimpänä aikana otetaan lomittaja/työntekijä vaimon avuksi.
[/quote]
Minä kyllä harkitsisin myös sivutilan puuhastelujen ulkoistamista niin, että se jäisi pelkästään vapaa-ajankäyttöön: Akkujen lataamiseen, kun nykyisin se ilmeisesti enimmäkeen tyhjentää niitä. Liiat rönsyt ovat yleensä pahasta kaikessa yritystoiminnassa.

Ja, varsinkin jos ei ole tarkoitus hakea investointitukia, niin ainakin rahoitusvaraus sopimuksiin, mikäli se on vieraasta rahasta kiinni.
Sinänsä pankki voi olla oikeassakin, tiedä häntä. Silloin tuo kielteinen päätös on hakijan onneksi hetken mieliharmista ja rahanmenosta huolimatta.

Meillä on se tilannne että navetta on liian lähellä ja kaikki työtkin. Vapaapäivästä ei tule mitään kun menee ulos, ennen koitin laittaa lenkkivaatteet päälle ja lähteä kävleylle - sitten luovutin; laitoin suosiolla työvaatteet kun aina on jotain hommaa navettassa/pihapiirissä. Nyt olen taas koittanut laittaa sitkeästi vaan ne paremmat lenkkivaatteet ja lähtenyt vaan lenkille vaikka tekemistä olisi vaikka kuinka. Se on pakko vähän jotain muutakin olla.

Vapaapäiviksi tilalta on päästävä vähintään tuon 50 km päähän. Muuten olet töissä koko ajan. Vapaa-ajanasunto voi olla kaupunkiasunto, mökki, lomahuoneisto(lomaosake), jne oman mieltymyksen mukaan. Pari päivää voi olla hotellissakin.
Aloittajalla tuo sivutila hoitaa hyvin vapaa-ajanasunnon viran, kunhan vain viljelytyöt siellä malttaa jättää muiden hoidettaviksi. Automatiikkaa ja etävalvontaa lisäämällä omakotitalokaan ei vaadi noin säännöllistä läsnäoloa. Suosittelin kuitenkin pariskunnalle myös yhteistä vapaa-aikaa. Eli lomittaja töihin ja kunnon lomalle.

Lainaus käyttäjältä: sirkussonni - 31.10.11 - klo:20:35

Lainaus käyttäjältä: Oksa - 31.10.11 - klo:20:03

kalkkunalihahullutus, ja pajuviljelmät aikoinaan ja pellava! nutriat, camelina, laamat, sinappi,    näitähän löytyy!      mikähän on seuraava?

                 

Joku noista hullutuksista aina onnistuu ja vakiintuu. "Miesmuisti" on vaan niin lyhyt..

Sen verran muistan itse, että olin 30 v sitten renkinä Lapin tutkimusasemalla, jossa oli kokeissa uusi lupaava salaattikasvi, kiinankaali. Tukkuhinta viljelijälle 22 mk/kg. Laskeskeltiin kahvitauolla puutarhamestarin kanssa, että 1000 neliön kasvihuoneen tuotolla vietettäisiin talvi etelän auringossa. Neljää vuotta myöhemmin Etelä-Savossa viljelijät kyntivät kasvustoja maahan, kun hinta ei riittänyt edes korjuukustannuksiin.

Ja eikös kuminakin kuulu tuo sarjaan. Nyttemiin taitaa olla jotain 30000 ha viljelyssä + muutama tulosta tekevä vientifirma?

Petri

Yksittäisellä viljelijällä on aika heikot rahkeet noiden "hullutusten" maksajaksi. Vapo on asia erikseen. Kyllä se kokeilija pitäisi olla joku muu taho, esim. tutkimuslaitos. Tekniikan lisäksi pitäisi myös markkinat tutkia ennen laajempaa käytännön viljelyä.

Asiantuntijoilta näkyy unohtuneen kokonaan se tuloksentasauskeino, joka ei maksa mitään. Tasausvaraus.

Lainaus käyttäjältä: gutiguti - 03.10.11 - klo:23:34

Tuli maastullia lukiessa niin kotoinen 80-luku maataloustuloneuvotteluineen mieleen. Varmaan ihan ok systeemi siihen sisään päässeille, mutta estää tehokkaasti kaikenlaisen verenvaihdon  alalla. Siihen liittyvine pitkän tähtäimen riskeineen.

Petri

Aiotko alalle?

En. Tyhjästä on lähdetty lampaisiin ja se kyllä riittää. Mutta noin periaatteessa ja vähän omastakin kokemuksesta vastustan kaikkia peräpeiliin katsovia tuki- ja kiintiösysteemeitä. Samat, ennustettavat ja pitkäaikaiset ehdot kaikille, niin maantalous on mahdollista myös niille, jotka eivät ole sattuneet tilaa perimään.

Petri
[/quote]
Petrin malli toimisi erinomaisesti, jos alalla vallitsisi täydellinen kilpailu. Eli viljelijät asioisivat suoraan kuluttajien kanssa. Näin ei nykyajan elintarviketaloudessa ole, vaan välissä on oligopolistinen jalostuksen ja kaupan porras. Tämä väliporras pyrkii minimoimaan ostohinnan ja maksimoimaan myyntihinnan, mikä Suomen olosuhteissa antaa hyvän tuloksen. Jotta tulonjakoon eri osapuolten välillä saatasiin edes jonkunlaista kohtuutta, pitää myös ketjun alku- ja loppupään kartellisoitua, ei pelkästään sen keskivälin.

Luin tänään juttua Kanadalaisesta Tuottajasta , oli tyytyväinen maidonhintaan . Kuluttaja maksaa kaiken .

Ei tuottajahinnalla ja kuluttajahinnalla ole mitään yhteyttä nykyaikaisessa markkinataloudessa. Ne elävät molemmat aivan omaa elämäänsä. Korkeammalla tuottajahinnalla vain kauppa joutuu tyytymään vähän pienempiin palatseihin.

Yhteismetsä on yhteisö, joten sitä verotetaan yhteisöverokannan mukaan. Ehkä joskus keksitään, että osakkaitakin olisi verotettava esim. listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen mukaan. Nyt niitä ei ilmeisesti veroteta.

Tutkijatkaan eivät näytä olevan yksimielisiä ympäristötuen tehosta. Tässä vastikäänhän OECD julkaisi oman raporttinsa, jossa sitävastoin kiiteltiin ympäristötuen vaikutuksia.

Anna vain olla syödyllä lohkolla vähän pidempään, jos ei ole uutta lohkoa vielä tarjota. Kyllä varmaan alkaa lisärehu kelpaamaan, jos ei ole mitään nyhtämistä laitumella. Lisärehu on kyllä minusta parempi tarjoilla navetassa, ei mene laidun piloille. Mutta se on tapauskohtainen asia.
Tällä hekellä kyllä kuivuus on rajoittava tekijä nurmen kasvulle.