Lihankulutus riippuu myös kansantuotteesta ja etenkin kansantuotteen kasvusta, Yavuz et al. (2013). On jo pitkään tiedetty, että maittain verrattu kansantuote ja näiden lihankulutus keskenään verrattuna antaa nousevan trendin, samalla tavalla kuin nouseva kansantuote liittyy pitempään elinajanodotteeseen ! Kummallekin näistä voidaan näyttää suora yhteys, ilmankin tilastollista tarkastelua: lihankulutus liittyy kotitalouksien käytettävissä olevaan tuloon, saman maan sisälläkin lihankulutus seuraa taloudellisia lama- ja nousukausia. Myös elinajanodotetta on voitu parhaimmin ennustaa terveydenhoitojärjestelmän resursseilla, jotka voivat jopa kompensoida elintapojen ja myös ruuan laadun vaikutuksia.
Tällöin yhdistelmä lihankulutus vs. elinajanodote on näennäinen, ja pyrkii harhauttamaan kuluttajia käyttämään enemmän lihaa, toki tutkimus on lihantuottajien katsantokannasta lähtien saatettu julkisuuteen.
On olemassa myös toiseen suuntaan vaikuttaneita "tieteellisiä" tutkimustuloksia, jotka tuomitsivat mm. maitorasvat vaarallisiksi, vaikka nykytiedon valossa maitorasvat tai kananmunat eivät näytä olevan yksin sydäntautien määräävä tekijä. Myös vegaaniparatiisissa eli Helsingissä vaikuttava Helsingin Sanomat on uskaltautunut referoimaan tutkimusta, joissa Ancel Keysin alkuperäisen rasvateorian ongelmia on käsitelty.
Pohjois-Karjala -projektin ongelma oli se, että tehtiin monenlaisia muutoksia samaan aikaan, tupakointi, suola, terveystarkastukset, verenpaineen mittaaminen ja korkean verenpaineen hoito, ja lopulta myös ikäluokkien vaihtuminen toisiin ja raskaan metsuriammatin vähenevä esiintyvyys ammattina, nämä kaikki vaikuttavat samaan suuntaan, jolloin eläinrasvan vihaaminen löytää perustelunsa, samoin tupakan vihaaminen, samoin suolan vihaaminen ja ja ja.
-SS-
