Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Olen tuossa viime aikoina imeskellyt siiloista Niperen tr-lietsolla toista sataa tonnia erilaisia viljoja. Muutamia havaintoja:
- Ilmoitettu teho utopiaa, todellisuudessa 5 tn tunnissa jää saavuttamatta, ainakin kauralla
- Tarkka säädöistä, kuten täällä jo aiemmin mainittiin, "ei kuormaa ilman tukosta". Vaatii jatkuvaa valvontaa käytön aikana.
- Pölyää tuhottomasti
- Tehoonsa nähden energiarosvo ja äänekäs
- Vilja kehittää staattista sähköä imuputkistoon ainakin rukiilla---- kipinöintiä---tulipalovaara pölyn kanssa
+ Soveltuu lähes kaikenlaisiin varastotiloihin ( kunhan ei tarvi käyttää sisätiloissa)
+ Ei tarvitse sähköä
Farmilla 5 nosto-ovea, leveydet 2,5-6m. 4 Mesvacia ja yksi Nassau (6m). Mesvacit edullisimmat hakinnan aikana ja aivan hyvin pelittää. Kaksi pienimpää ovea sähkötoimisia, kaukosäädölla. Mukavuutta ennen kaikkea, joskin silloin tällöin nostin "unohtaa" ohjelman ja ovi saattaa jäädä auki tai avautua hieman itsekseen. Vika korjaantuu kun nyhtää hetkeksi töpselin irti ja sen jälkeen ajaa "opetusohjelman" uudelleen. Suurempien ovien jousien kiriminen helpompi tehdä apumiehen kanssa, jos ei omista välikättä....
Hieman asiaa sivuten. Onko joku laskenut ja harkinnut pelkän moottorin hankkimista apevaunuun. Pidentäis vaan aisaa ja tekis kunnon pedin aisan päälle mihin asentais sen reilun 100 heppasen koneen mikä pyörittäis ropelleria. Se kuormaaja raktorihan on vapaana sitten kun ruvetaan levittelee. Luulis että moottori on halvempi kuin saman kokoinen raktori. Kärryähän se pidentäis mutta jos markilla on lääniä niin kyllä se joskus suoristuu vaikka vähän oikaisee mutkissa.
Tuostahan ei ole kuin pikku matka siihen, että ko. moottorista otetaan myös hydrauliikalla veto apevaunun omaan akseliin. Kolmas kääntyvä pyörä aisan alle. Keterä ja kulkee varmasti kun paino vetävien pyörien päällä. Ohjaus joko virtauksensäätöventtiilillä tai kolmannella pyörällä.
Nuo kaivureiden kaasujouset on aika harvinaisia kokoja, ei tahdo löytyä kuin originaaleina. Jos suunnilleen sopiva koko muten löytyisi, niin kiinnitys jollain ihmeen tappi/sokka meiningillä, jollaista ei tahdo löytyä. Kyselin taannoin vastaavaa Kobelcoon, alkuperäisen hinta taisi olla jotain yli 200 €. Jäi hankkimatta
Missä hinnoissa noinkin vahva finnfoam-levy on. Alle 50 mm levytkin ko. ainesta kun ovat aika suolaisen hintaisia. Miten aiot tiivistää runkotolpan ja levyn välin, finnfoam kun ei jousta pätkääkään, uretaanilla kyllä tarttuu, mutta pulloja menee aikamoinen röykkiö. Itse ajattelin laittaa suojavanerin vain alaosaan, jossa vaurioriski on suurin. Ja kattoon se paksu tuli-guproc, niin riittää yksi kerros.
Jos menee tähän rakenteeseen, laittaisin tuulensuojaksi kuitulevyn. Se on parempi eristävän vaikutuksen vuoksi.
Näin on, muttei täytä palovaatimuksia.
me tehtiin vanhaan puurunkoseen halliin eristys 2-laadun pelti-villa-pelti-elementeistä. hinta oli 10e neliöltä. lähes jokaisessa maastullissa on ilmotus missä noita myydään..
Pelkkä levy kyllä kohtuuhintaista mutta riittävän tukeva teräs- tai liimapalkkirunko maksaa kyllä sitten aika lailla.
Itsellä myös jonkinlaista korjaamoa tarkoitus rakentaa. Suunnittelijan kanssa tuossa mietittiin eri seinärakenteita ja niiden neliökustannuksia.
Hänen mielestään selvästi edullisin rakenne on puurunko, sisäpuoli gyproc, tuulensuoja gyproc sekä lautaverhous, mineraalivillaeriste.
Täyttää paloluokkavaatimukset (2 x gyproc) ja voi itse tehdä vaikka oman metsän puutavarasta.
Jos sinulla on koneessa lc-alusta ja vaikka 800-900 mm laput tukisuksilla, konetta ei saa kiikkumaan omin voimin millään. Eihän se oikein jaksa nostaa edes toista telaa ilmaan. Jos taas olet onnistunut hankkimaan lyhyt- ja kapea-asustaisen koneen, otan osaa....
Jep. Stelliittissä vaan yhdistyy minun mielestä tavallisen ja kovametallin huonot puolet. Ei kestä edes pieniä kivenmuruja ja on kuitenkin aika hankala teroittaa, menee kyllä tavallisella laikalla mutta hitaasti ja pitää malttaa, ettei kuumenna palaa irti. Kestävyys ilman vaurioita n. 20-kertaa parempi kuin kromikiekolla. Jäämässä pois.
Kenttäsirkelin terän runko tuskin on pikaterästä, harituksen teko ko. materiaalista tehtyyn terään olisi haastavaa. Rungon materiaali on lujaa, mutta sitkeää terästä, sillä hampaan on kestettävä suuria voimia sahauksen aikana ja toisaalta teroittaminen on onnistuttava tavallisilla työkaluilla.
Tavalliset kenttäsirkkelit vaativat terään ns. jännittämisen, koska leikkuukitka aiheuttaa terään lämpenemistä ja lämpölaajeneminen terän kehällä pilaa terän sahausominaisuudet heti, jos jännitys ei ole kunnossa. Siksi terän runko ei saa olla liian kovaa, jotta jännitys voidaan suorittaa.
Terän pinnassa on muutaman "myyn" kerros kovakromia, joka antaa kulutuskestävyyttä leikkuusärmälle, estää ruostumisen ja pysyy paremmin puhtaana.
Kovapalaterissä runko on samaa materiaalia, mutta leikkuu tapahtuu hampaan kärkeen juotetuilla kovapaloilla, joiden teroittaminen vaatii timanttilaikan ja harva sahuri kykenee itse juottamaan rikkoontuneen tai irronneen palan uudelleen .
Toisaalta kovapalan kulutuskestävyys ilman vaurioita on noin 60-kertainen tavalliseen kromiterään verrattuna.
Kone on kuitenkin pikkukone ja jos siihen laitetaan 2,9 m kaivuuvarsi, kuten yli 20 tn koneissa, voimahan siitä loppuu. Jos vielä käytetään jotain kallistavaa liitintä, ongelma vain pahenee. Toinen hankala juttu, mikä meille tuli eteen pitkällä puomilla on koneen kuljetuskorkeus. Kauha paikallaan ei puomistoa tahdo millään saada taiteltua laillisiin korkeuksiin tr-lavetille ilman että kauha tuppaa kabiiniin. Siksi koneeseen vaihdettiin 2,4 m kaivuupuomi, niin samalla voimakin riitti paremmin ja kaivuugeometria parani.
Leveillä teloilla ja tukisuksilla ojan päällä ajettaessa liikkuminen on tuskallista, kun laput vastaavat suksiin ja jos ei satu olemaan rapaa "voiteluaineena".
Luulisin, että vetomnoottorit ovat n. 12 tn koneen kokoluokkaa. Metsämallissa on sitten jo pykälää voimakkaammat (myös perusketju taitaa olla astetta jämäkämpää), mutta nämä mallit ovat todella harvinaisia, uitettuna tuskin löytyy ollenkaan.
Meillä oli jonkin aikaa tuollainen kampes. Muutamia havaintoja, ensin miinukset:Jos pitkälä kaivuuvarrella, ulottuvuutta kyllä piisaa mutta kivet ei vain käänny...
Vetomoottorit alamittaiset, kone kuitenkin painaa 14-15 tn varustelusta riippuen. Kabiini ahdas, varsinkin jos sinne änkeää tuollainen 190 cm/100 kg masinisti.. Huoltokohteet ainakin -07 mallissa tosi hankalasti, esimerkiksi öljynputsarit alla ahtaassa välissä ja pakko kiertää lujalle, ettei irtoa ajossa.
Isuzun kone kyllä luja, mutta pa-putsari kannattaa vaihtaa usein.
Sitten plussat: Sopii kaivamaan siellä, mihin vaan telat sopii, nopea, kohtuullinen kulutus, lc-alustalla tukeva kaivaa, kokoisekseen hyvä kuormaustöissä johtuen puomiston liikeradoista.
Varmaan luja kone , hydrauliikan hallinta ei kuitenkaan Hitachin luokkaa, vaan hieman "kulmikas".
Ehkä paras lajike c-alueelle tälä hetkellä.
Valtun miehet kapinoi pikavaihteiden kelaamista vastaan kuormatessa koska:
-Pikavaihteiden napit löytyvät vaan sieltä vaihdekepin nupeista (hitec, mezzo, mega), ei ole totuttu muutenkaan käyttämään kuin tieajossa.
-Valtu on niin kiikkerä ek-hommissa, että tyhjäkäynnilläkin jännittää. Ei siinä lisävauhteja kaivata..
-Pikavaihteet nykii niskat kipeiksi
-Niitä on siltikin vain kolme, ja niidenkin nopeusero liian pieni..
Laitoin Valtraan ( hi-tech ) heti uutena (v. 2000) ylimääräiset pikavaihdekytkimet hydevupujen kohdalla autocontrol-katkaisijan takapuolella olevan ylimääräiseen katkaisijapaikkaan. Tosi kätevä käyttää pelto-, kuormaus ym hommissa. En tiedä , onko vastavaa paikkaa enää uudemmissa..
Ja voisihan sitä käyttää automaattiasentoa, jos vaivaksi käy...
