https://www.proagria.fi/sites/default/files/attachment/nurmiartturi-lehti_pienempi_resoluutio_2.pdf

Säilörehun tuotantokustannus oli NurmiArtturihankkeen pilottitiloilla keskimäärin 26,5 senttiä tuotettua säilörehun kuiva-ainekiloa kohden. Luomutuotannossa kustannukset olivat 22,4 senttiä säilörehun kuiva-ainekiloa kohden ja tavanomaisessa viisi senttiä enemmän. Tilakohtaisesti pienimmän ja suurimman tuotantokustannuksen ero oli 25 senttiä/kg säilörehun kuiva-ainetta. 

Alin tuotantokustannus oli 16,4 senttiä/kg ka luomutuotannossa ja 18,1 senttiä/kg ka tavanomaisessa tuotannossa... Edullisimmin säilörehua tuottavilla tiloilla koko tuotantoketjun osien toimivuus ja kustannukset on saatu hiottua kilpailukykyisiksi.

Jos hyvän paalaimen paalin ka-sisältö on n 300kg, ja laskee kuljetuksen arvoksi 0,1€/(tonni x km) miksi nähdään tunnin ajomatkan päästä haettua 40€:n paalia liian kalliiksi. Harva tekee halvemmalla.

Pitäisi hankkia työkaluja pellon reunojen ja reunaojien toisen puolen raivaamiseen, alkaa olla liikaa metrejä käsin hoidettavaksi.
Kiikarissa Biojack 110; onko mitään syytä ostaa 160:sen sen tilalle? Pikkuveli puolet halvempi ja kevyempi. 160 on parannettu versio 150:stä, onko 110:ssä vastaavia haittoja vai onko sekin teknisesti yhtä hyvä kuin 160?

Kraana jaksaa taulukon mukaan nostaa 400kg reilussa 6 metrissä.

Molemmat ollut käytössä. Hieman nykyaikaisemmallakin niittokoneella ehtii hyvin. Niittokoneen etuja on mm keveys, huoltokohtien vähyys, varastotilan tarve ja pääsee ojan reunan yli. Lisäksi jos on laatumerkki sen saa myytyä melkein kaikille, jokaisella on joku pläntti niitettävänä mökin ympärillä.

Hinattavassa etu oli lähinnä hieman korkeampi kapasiteetti ja toimivampi kevennys esteiden kohdalla, jolloin voi ajaa keskimäärin vähän nopeammin. Hinattavassa paljon enemmän kuluvia osia, paljon huoltokohteita eikä sen jälleenmyyntiarvo ole mitään jos ajettu loppuun.

Se on jo vähän viritys, tarkoitettu lähinnä paikan päällä tehtyjen taksimatkojen ym käsittelyyn.

Itse asiassa taksimatkojen alvin takaisinperintä on hankalaa, sen takia että kulutus on katsottu tapahtuneen kohdemaassa. Saksan osalta luin jostain että minimipalautusraja on jossain 400 euron paikkeilla (vuodessa), eli jonkin verran saa varaosia ostella ennenkuin pääsee tuon rajan yli. Verottaja taas mainitsee kotisivuillaan 1000€ rajan.

Kaikkein parasta on saada myyjä suostumaan myymään alvitta.

Siitä mallia akseleiden nostoon

Näppärää. Tuli mieleen, onkohan irtikytkettävä teliveto laillinen 76 tonniseen, jonka edellytys se on. 

Aika näpäkästi löytyy pykäliä tosikuskeilla vedon aikana ainoasta oikeasta kuorma-auton vaihteistosta. Ei raaskisi kyllä itse edes yrittääkään tuolla tahdilla pykältää. 

Kieltämättä aika onnistuneet vaihdot. Itse jäisi varmaan noin parin metrin päähän kohdasta mistä päästi kaasua. Fullerissa, mitä vähän sitä nyt on kokeillut, tuntuu vaihdot onnistuvan paremmin tehokkaammalla koneella, kun voi paremmin luottaa että jaksaa niillä kierroksilla mihin tähtää. 

Askin oikeisuudesta voi olla monta mieltä. Tai lähinnä se on ehkä ergonomia kysymys, metrin keppi lattiassa puolen metrin liikeradalla on kyllä menneisyyttä mutta nopea suora laatikko ei sinänsä ole väärä. Sitähän robotit yrittävät kopioida.

Hybridi tulee varmaankin ajan myötä, mutta ehkä ei 1000hv versiona, enemmän sillä olisi mäkiavustinkäyttöä n 300-400 hv dieselkoneelle, tasamaalla 200 hv, mäessä 500 hv. Tjsp.

(625hp/3000Nm) antaa Fullerista ulos pienimmällä vaihteella 43200 Nm joka on jo ihan kiva lukema.
Muilla merkeillä kuulemma 10 kNm heikommat lukemat, aika iso ero.

Vihdoinkin joku joka ymmärtää (moottorin) vääntömomentin numeron ja vaihteiston tarkoituksen.

Hiilijalanjälki

Hiilinielu

Ehkä tarvin neljä hehtaaria varmuuden vuoksi.

suomalaisina olemme aika kärkipäässä, kun mittarina on päästö per capita

Nopea haku antaa luvuksi n 13 tonnia CO2/hlö. Metsä sitoo n 7,5 t CO2/a. Eli omistamalla 2 - 3 ha hyvin kasvavaa metsää jota en kaada elinaikanani olen omillani. Hoitakaa te muut verot ja vähentäkää kulutustanne. Minä olen jo osuuteni tehnyt.

tulipa mieleen että marketissa käydessä pitää jättää se hetelmäpussi ottamatta jotta maailma pelastuu ja meret puhistuu

Tuokin on yleisin väärinkäsitys mediassa. Muovit yms joutuvat mereen sen takia ettei muuta vaihtoehtoa ole esitetty. Jos jätteelle on keräyspisteet ja -astiat niin raaka-aineen ottajia kyllä on. Muovi on tehty raaka-öljyn sivuvirrasta, muovipussien käyttämättä jättäminen ei vähennä raaka-öljyn nostoa mitenkään. Sen sijaan on aika viisasta käyttää jae ensin pakkaukseksi ja sitten polttaa, kuin polttaa suoraan.

Eli juurisyy ei ole pakkausmateriaali, vaan sen hallinnoinnin puute käytön jälkeen. Jos halutaan pelastaa maailman meret, niin laittakaa kaikki panokset jätteidenkäsittelyyn. Mutta se on helpompaa paheksua muovikassia kotisohvalta netissä, kuin ottaa taistelua italian mafian kanssa välimeren saastumisen vähentämiseksi.

Vastastin, mutta perusasettelu on omituinen; miksi oletetaan että toimillani olisi minkäänlaista yhteyttä ilmastonmuutokseen.
Rajallisten resurssien käyttöön, paikalliseen luonnontuhoon, saasteisiin, biologiaan, maan arvoon jne kylläkin. Mutta niilläkään asioilla ei välttämättä ole mitään yhteyttä ilmastonmuutokseen.

Jos teen riskianalyysin seuraaville 30 vuodelle, olettaen että elän niin kauan, niin maataloustoimintaani uhkaa lähes kaikki muut asiat kuin juuri ilmastonmuutos. Kuten politiikka, taloustilanne, talouspolitiikka, velat, korot, markkinat, tuet, byrokratia, lainsäädäntö, kiinteistöverot, verotus, sää (joka ei ole sama kuin ilmasto), naapurit, kilpailutilanne, tuotteiden kysyntä, maan puute, vuokrasopimukset, maaseudulla saatavat yleispalvelut, teiden kunto, posti, sähkö, netti, mökkiväki, tuotantopanosten saatavuus ja hinta sekä oma jaksaminen ja työkyky. 

Etaa näin yhdellä tilalla ja en ole sen jälkeen kovinkaan paljon hehkuttanut omaa härmänmaan ihmettä, jossa edes maalisumu ei ole osunut maalattaviin pelteihin.
Isäntä oli ainakin hyvin tyytyväinen laitteen toimintaan. Toki minun kWh-hinta on edullinen, mutta hyötysuhde ei ole kovin hyvä vaihtelevalla hakelaadulla tai tiheydellä.

Hake on kuitenkin sen verran halpaa vaikka ostaisi sitä, että muutaman kuution ylimääräinen poltto talvessa on aivan sama.

Eli tässä tapauksessa verottaja katsoi, että ei maksa vaivaa pitää ajopäiväkirjaa vaan ajojen katsottiin tasoittuvan.

Tämä riittäisi hyvin minulle. Ei tarvisi sitten joka metriä kytätä tai perustella.

Vuodesta 2015 on myös tullut määräys että katsastuksessa on pakko ilmoittaa kilometrimäärä. Ennen sitä ne vain kirjattiin, ja ilmoittamisesta pystyi kieltäytymään. Trafi luovuttaa/myy tiedot muillekin, sitä perusteellaan kuluttajansuojalla autokaupoissa mutta suuremman painoarvon on ihan varmasti verottajan/tullin ristiintarkastustarpella.

Kuljetusfirmoilla on yleensä kuskienvaihtoautoja joilla ajetaan yhdistelmää vastaan mihin milloinkin, eikä kuskeja kiinnosta pakkasessa ja pimeässä kirjata jäätyneellä kynällä yhtään mitään. Joku saa sitten toimistossa nikkaroida numeroita viikon päätteeksi. Kiva jos vielä täsmäävät katsastuspäivän lukeman kanssa. On myös asentajia jotka ajavat päivän päätteeksi kotiin pakulla, ikävä naapuri voi periaatteessa vasikoida, jolloin pitäisi voida osoittaa että seuraavan päivän keikan reitti menikin kotitalon ohi kuitenkin. Maataloudessa on ainakin se etu, että firma ja kotiosoite/toimisto on useimmiten samassa rakennuksessa.

Pitäisi kokeilla katsastaa yliteipatulla mittarilla, jossa lukee rikki. Tulisikohan seuraavana vuonna verotarkastus.

2017 korvaus taisi olla 0,41e kilometriltä. Jos taas maatalousajoa yli puolet niin vähennys tehdään kirjanpidossa, mutta alveja ei voi vähentää. Ja jos pelkästään maatalousajoa niin alvit voi vähentää?

Pakettiauton saa jo tyypiltään (kuski + 1-2 vieressä) alvin piiriin, mutta henkilöautoa ei tahdo saada millään maatalouden autoksi. Ei ole kokemusta, mutta oletan että asiasta pitää sopia ennakkopäätöksen mukaan.

Mutta tuo alv jää vaivaamaan: on aika ääliömäinen sääntö tuosta käyttöasteen määräämästä alv:sta vaihtoautossa. En ole nähnyt sitä sovellettavan käytettyjen autojen mainoksissa. Piti oikein kaivaa se oranssi kirja jossa on esimerkin kautta selitetty, miten edellisen omistajan käyttöaste vaikuttaa seuraavan omistajan mahdollisuuteen alv-vähennykseen. Eihän se voi olla niin käytännössä, kun maataloudessa käyttöaste voi vaihdella 50-100% välillä? Mitä tuolla oikein tarkoitetaan? Kyllähän auton ostohinnassa pitäisi alv:n joko olla tai ei, vuosittaisessa kirjanpidossa sitten voisi alv-vähennys joustaa ajosuoriteosuuden mukaan.

Ainakin oma tavoite on ollut että auto on joko 100 tai 0% maatalouden käytössä. Viime vuodet ollut alle 50%, eli km-korvaus kirjan mukaan.