Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
1100-mallin ja siitä isompien perä ei ole minkäänlaista sukua 165:lle.
Paitsi 1200-mallissa - joka nyt ei oikeasti kuulukaan noihin 1100 -tai suurempiin perinteisen oloisiin mallisarjoihin. Numerot vaan hämäävät.
Joskus -80-luvulla minunkin pellolla ajeli iso V8. 1505 linkku kalkkivaunun edessä. Oli olevinaan aivan tolkuton peli sen ajan mittapuussa, kun nelikoitakaan ei montaa kylässä tainnut silloin vielä olla ja sataheppaisia ei montaa ollut..
Ajeli levikkeet päällä lumessa vinottain ojien yli mennen tullen. Ja soundi oli .... mieleenpainuva :-)
Kivaa kun ei tarvii koko ajan auroja kannattaa kyntäessä vertaa nostolaiteauroihin. Vieläkö joku kyntää alle viissiipisillä?
Mää kokeilin hevosauraa kun toinen veti traktorilla.
Mielenkiintoinen, maanläheinen kokemus.
Ei paha jos vedon suunta ja korkeus on oikea.
No joo, en mä isompaa alaa alkas, siihen tarvittaisiin mies eikä poika :-(
Joo meni sepustus vähän jo yli kysymyksen.
Lyhyesti - muutaman ha:n epämuotoisille kuvioille on olemassa helpompiakin vaihtoehtoja :-|
Isot, suorakulmaiset ja tasaiset pellot - menettelee jos veturi ei jaksa nostolaitemallia nostaa.
Noilla saa muuten oikein siistejä huomaamattomia lopetuksia ja kavennuksia - koska molempien päiden erikseen säätäminen on helppoa ja sen viitsii tehdä.
Kaikkeen tietysti tottuu - jopa tuohonkin.
Itse kyntäminen ei niin kamalaa ole, mutta päisteiden ja muiden kummajaisten viimeistely on vähän jippoilua. Mä olen CVL 498 kyntänyt monta vuotta sen vähän mitä kynnän - joskus tein niin että jätin tyhmimmät koloset sitten nostolaitevälteille. 5 teräiset sitten kankeammat.
Ketterähköllä veturilla (nelonen) nuo kääntyy kyllä ovelasti takaisin vaolle yllättävän pienessä tilassa, ei siinä mitään peruttelua tai vekslailua tarvi. Sen verran jättää päistettä että saa traktorin kääntymään eteenpäin ajaen ennen kuin oja tulee vastaan. Ja heti ylösnoston jälkeen kääntö lähes puoleenväliin että peräpyörä ohjaa häntää oikein.
Tyhmimpiä ovat lyhyet mutta leveät kiilat - joskus on tullut peruuteltua kun ei viitsi enää käännellä. Ja nurkissa joutuu ajelemaan kynnöksen päällä kääntelemässä - tai ainakin se helpottaa hurjasti.
Vanhassa koneessa kun ei omaa sähköjoystickiä ole, niin laitoin jatkoletkut etukuormaajan lohkolta - sillä on kiva hallita auroja yhdellä ja samalla vipstaakilla joka on vielä ergonomisesti hyvällä hollilla. Jos hydraulliikkavivut ovat jossain takavinkkelissä penkin takana niin sitten tulee hulluksi. Esimerkiksi sen peräpyörän ohjailussa kun peruuttaa lyhyttä 10 m pituista vakoa takaisin.....
Etukuormaajaa ei siis ole kyntäessä mukana.
Kynnettävät lohkot pääasiassa 5-28 ha että ihan puutarhapalstoille en ole noilla tunkenut. Mutta on hehtaarinkin paloja kynnetty.
Ovat myös kovasti maalajin tuntevat, jos maalaji muuttuu kovasti niin säätääkin tarvitsee, lähinnä etupään syvyyttä ja ekaa viilua. Onneksi siihen sentään riittää hydevivun hipaisu.
Joskus ajattelin laittaa siihen etupäähänkin jonkin kannatuspyöräkeksinnön, mutta sitten kyntäminen on vähentynyt niin paljon että en enää viitsinyt. Yksi syy säätötarpeeseen on varmaan se, että tekevät liian kapean vaon nykyrenkaille, ja traktorin asema vaossa muuttuu savelta mullalle. Kyntövehkeessä 520 takaset.
Oikeen pahaan paikkaan jos joutuu, niin ovat siinä mielessä loistavat että ei jää kiinni aurojen varaan. Nostaa ja kääntää vaan siivet ylös ja vetää runkopalkin varassa kelkkana pois. Joskus tuli vuokramailla testattua kun kyntäessä vesi seisoi siinä mistä puimuri oli vedetty takaisin kantavammalle maaperälle.
Ojan reunoissa ei pääse aivan yhtä lähelle reunaa kuin tavallisilla nelisiipisillä - tukipyörä on senverran vasemmalla että putoaa ojaan jos oikein ahnehtii...
Tekevät melko kovaa kiertovääntöä nostolaitteelle - jos on oikein kuluneet kynkkäakselin poorit niin saattaa päästä uusimaan heikot kohdat.
http://www.nettikone.com/john-deere/6920/991953
Saattaa se portaaton mukavuudeltaan olla paras, kuhan se ei vaan oo JD.
Sä et oo ees portaattomalla ajanut kun vetelet sillä kolmetonnisella vaan menemään 
Monellakin portaattomalla ajanut, mutta kolmitonnisella en enää.
Meilläkin on puoliksi portaaton 3080, oikeanpuoleiset portaat on poistettu.
Täällä 75% portaaton 3070. Kuskin puolella yksi askelma, toisella ei mitään :-)
Lautas pellolla ei saa rapa lentää...kyntää sellaisen voi, mutta synnin palkka löytyy sitten vähän syvemmältä...
Just näin. Lautasmuokkarin keli on silloin oikea kun koneen siivouksesta selviää puhaltelemalla pölyt pois.
saiskohan saman systeemin ilman noita sähköventtilejä ja hydepumppuja sekä ulosottoakselia. Olisi mahdollisesti vähän edukkaampi kun raktorissa kuitenkin ovat noi kaikki jo valmiina.
Saahan noita säteismäntäkoneita ja valmiita napamoottoreitakin jos haluaa. Halvimpia ovat esim M+S...
toisessa päässä sitten vaikka Danfoss, Rex, ...
Ainakin K-kurjuudella on juuri tarjouskampanja Lemkenin sälesiipisestä.
Kävin muutaman kierroksen kokeilemassakin, näytöskiertueita lienee pitkin maata.
Kaikki on suhteellista.
Tiedän hiukan pienemmän, puurunkoisen vastaavan vehkeen. Sillä on varmasti pilkottu ainakin kahden sukupolven ajan. Ilman tapaturmia. Oli käytössä ainakin muutama vuosi sitten vielä.
Toisaalta tiedän 3 lännen nopeinta, jotka ovat 'ryhmätyönä' onnistuneet murjomaan sormiaan hydraulihalkojalla, toinen vetää vivusta ja toinen korjaa pölkyn asentoa vielä vähän...
Ei se tekniikka, vaan suhtautuminen siihen. Ja järjenkäyttö. Laitetaan 10 kokematonta karsimaan kirveellä jäinen haapa tai mänty niin varmasti yksi kalauttaa kunnolla polveensa
Tosi harrastaja tarvii molemmat. Prätkällä leikitään kesä ja metsäkärryllä talvi.
arvasin että tästä tulee karmee väittely Mutta aurat ei vaan tartte leikkureita kun on hyvät esiaurat piste.
Ilmeisesti ainakaan vanhan DVL-överumin esiaurat eivät ole hyvät. Aikoinaan muutaman tunnin tappelin kun oli mutaa, jossa juolavehnää ja pehkukarhoa. Hommasta ei yksinkertaisesti vaan tullut mitään kun se esiaura ei leikannut vaan alkoi työntää juola-pehku-mälliä edessään. Ei mennyt syvään eikä matalaan. Ja olivat siis rautaa, tietty.
Otin ne esiaurat silloin pois enkä ole takaisin laittanut :-/
Kai ne savilla olisivat toimineet,en vaan savia juuri kynnä. Kynnettäväksi jäävät lähinnä kaikkein ongelmallisimmat lohkot.
Ehkä nykyiset esiaurat (muovi) ovat toista maata noihin verrattuna, eipä ole kokemusta.
Mä olen nähnyt. Ei kai sitä ole miksikään perusmuokkausvehkeeksi tarkoitettukaan. Lähinnä sellaisiin satunnaisiin tureikkoihin ja pöheikköihin joihin ei oikein perinteiset vehkeet toimi. Vaihtoehto voisi olla vaikka sitten kelajyrsin - tuskin silläkään kukaan 200 hehtaaria savikkoa aja.... eikä kovaa
Piikit vissiin olivat aika kovilla jos paljon kiviä ja puunjuuria ym.
Tuttu osti vuosia sitten veitsileikkuriaurat.
Sitten kynti matalaan juolan pahasti valtaaman turvemaan.
Noin 10 metrin välein joku viilu katkesi ja lähti mukaan, pää kaksinkerroin. Ilmeisesti pyrki myös tarttumaan siipeen.
Lopputulos oli melkoisen 'elävän' näköinen.
Seuraavana vuonna auroissa oli kiekkoleikkurit.
Muistaakseni molemmat oli Kvernet.
Takaraideleveysoptimi johtuu ihan siitä tosiasista, että silloin vetovarret ovat ihan yhtä kaukana traktorin keskiviivasta. Jos näin ei ole, niin vetokarttu on auttamattomasti hieman vinossa eli ei samansuuntainen esim. taka-akselin kanssa ja silloin aurat kampeavat. Sarka-auroissa on kyllä se säätövipu,
Voi sitä karttua siirtää kiinnityksessään kokonaan sivulle, ei ainoastaan sitä säätövipua kääntämällä. Tosin, ainakin omissa vanhoissa Fiskarsseissani tuo jakoavainta vaativa säätö yksinkertaisesti loppui kesken jos yritti isomman koneen perään. Olisi tar***** jo leveämpi karttu.
