Pidemmän päälle nuo piennarkoneet ovat kyllä melko hitaita ja kapeita peltokäyttöön.. toki paremman puutteessa pienempiä lohkoja kyllä ajelee mutta jo ensimmäinen 10 ha panee miettimään koko homman järkevyyttä.

Olen todennut kesantohommiin parhaiksi joko leveän niittokoneen tai sitten oikean kesantomurskan. Jos ei välttämätöntä tarvetta murskaukselle ole niin niittokone menee kevyimmin, kaikkein vähimmällä polttoaineella ja nopeimmin. Kunnon laossa olevan apilarötkön murskaus kysyy VOIMAA... (= rahaa..)

Eikä siinä vielä kaikki. Tänään havaihduin siihen, että latausvalo ei pala. Polttimolle tulee jännite ja polttimo on ehjä. Kierroksiakaan ei näyttänyt. No hypistelin laturia ja sen liitoksia päivällä asian havaittuani ja katso: latausvalo toimi! Jännite oli vain 13,6 V, joka ei nyt ihan huonokaan ole, tyhjäkäynnillä. Illalla taas latausvalo ei palanut, kun laittoi virrat päälle.

Mää oon sitä mieltä, että vaihtovirtalaturi ei toimi, jos latausvalo ei ensin pala ja sitten sammu. Kai se on taas laturi vaan ostettava, eri paikasta hankin kyllä nyt. Muistakseni nimim. TDK hommas Marjakankaalta laturinsa , siinä ei kait ollu mitään ihmeellistä?

Voihan se kontaktihäirikkö olla myös siinä piirissä laturilta merkkivalolle (eli johdotus kojetaululle, liittimineen kaikkineen), ei välttämättä laturin säätimessä.

Miten saadaan korkeudensäätö automatisoitua jos laaseri käytössä? Traktoriauralla vedettäessä meinaa hytistä olla vaikea tiirailla korkeutta, varsinkin jos pellon pinnassa on laajoja painaumia. Miten se laaseri tieto saadaan siirrettyä traktorin nostolaitteille? Liekkö kallis palikka?

Millainenkohan tieto sieltä laserilta tulee - 2 johtoa joista toinen käskee nostamaan ja toinen laskemaan? Vai joku hienompi tapa siirtää dataa - sarja- tms väylä jollain protokollalla?

Ensinmainittu olisi helppo: sopivalla puskuroinilla ohjataan sähköventtiliä joka on sopivasti kuristettuna hydrauliikassa rinnan nostosylinterien kanssa. Eli sylintereihin voidaan painaa öljyä tai päästää pois kun nostolaitteen oma nappula on 0-asennossa. Öljykierto venttiilille vaikka ulkop.hydrauliikan vivulta.

Voisi varmaan myös ohjata nostolaitetta suoraan sähköisesti vaikka pienillä releillä  niiden traktorin omien pakkokäyttönappuloiden johdoista, tämä olisi varmaan fiksuin ratkaisu (jos koneessa on sähköinen nostolaite. Vanhassa 5000-Fordissa ei ole, silloin tuo 1. tapa toimii)
Jos tarvitaan toisinaan hyvin nopeita liikkeitä niin sitten tuo nappulaidea ei toimi ja tarvittaisiin ensin mainittuun ehkä jo propoventtili ja hieman enemmän älyä...

Tosirakentajat hyödyntävät tietysti traktorin ISOBUS-väylää jne :-)

Minkä valmistajan navat jos itälaakereita on käytössä?

En ainakaan huomannut niissä mitään logoja tai nimiä. En kyllä erityisesti etsinytkään. Ainakaan vanteen ollessa kiinni ei mitään merkintöjä kai ole.

Keskellä kantena iso pyöreä lätkä jota estää putoamasta uraan laajeneva pyöreä jousilanka.
Samanlaista en muista missään muussa navassa nähneeni.

Samoin muistan että vanhassa Weckmanin metsäkärryssä ulkokoolejaan halkovat laakerit olivat samaa alkuperää.
Naapurin hiukan uudemmassa 85:ssä olivat jotain muuta halpaa. Romania tms. Sattuneesta syystä nekin porsivat, mutta huomasimme ajoissa.
Omani pääsi yllättämään noin 10 km päästä kotoa täysi poka päällä :-((

Tästä tulikin mieleen että pitäisi joka kärrystä nostaa pyörä tylös ja tarkistaa mokomat.
Vanhoissa Velsoissa ei laakerit hajoilleet vaikka muuten ovatkin mitä ovat. 4 Tuhdin otoksessa ei taas yksikään sylinteri vuoda...

Kuten edellä sanottiin.

Muutaman punaisen Tuhtin laakerin olen itsekin vaihtanut, vähän sapettaa että miksi sinne on pitänyt työntää halvimmat 'Made in USSR' -laakerit...
Yhdessä laakerissa oli vielä sellaiset numerot että jos niiden perusteella valitsi laakeriluettelosta laakerin niin sai jonkun ihmeellisen ja kummallisen harvinaisen version. Se ei ollut kartiorulla vaan joku 2-rivinen viistokuulalaakeri tjsp. Lieneekö Veli Venäläisillä erilainen merkintätapa, vai oliko vain merkintävirhe.
Nimittäin kerran tilasin uuden niiden numeroiden perusteella, asiaa sen enmpää ajattelematta.

Näkyy olevan cat b100 ja insmant toistensa kopioita,
Vai liekö sama kapula, eri nimi vaan.

Kyllä nuo ovat erilaiset, softakaan ei näytä ainakaan kuvien perusteella samalta.

Sen sijaan maailmalla tuota Rock V2:ta myydään nimellä Mann Zug S . Ja oli sillä joku kolmaskin nimi.
Ei sitten maksa paljoa jossain korealaisessa verkkokaupassa, olikohan $50 luokkaa :-/ Suomeen tuotuna sitten jotain muuta.

Mihin ihmeeseen te noita "kestäviä" luureja tarviitte? Eikö puukenkien jälkeen ole varaa ostaa kännykkätelinettä traktoriin? 

Mulla ei kaikki traktoritkaan ole niin fiinejä etteikö siellä olisi ainakin savi- ja hiekkapölyä. Pöyhiminenkin oli kivaa vanhalla koneella jossa ei ollut kuin etulasi ja 2 sivulasia kun aakeella laakeella oikein tuuli ja katto antoi varjon. Pölyävällä soratiellä sitten narskuu hiekka takahampaissa :-)
Kolhut ja kosteudet tulevat juuri silloin kun EI olla traktorissa. Mulla putoaa varmaan kerran viikossa puhelin jostakin huononmallisesta taskusta kun hankalassa paikassa könyää. Ja vettä sai viimeksi kun olin kävelyllä naapuriin iltakahveelle ja sadekuuro yllätti. Jos nyt tänä kesänä voi sanoa että sade yllättää....
Sitten kun laitan puhelimen vaikka remontin ajaksi johonkin 'turvaan' niin se unohtuu siihen...

Itselle hankin muutama viikko sitten tuollaisen:

http://www.insmat.fi/fi/tuote/matkapuhelimet-pmr/132-8930/insmat-rock-v2-rugged-phone

Onhan siinä muutamia kökköyksiä, mutta tuntuu pysyvän menossa mukana.
Älytön perusluuri siis.

Ei siellä varoventtiiliä ole,se manuaalinen sulkuhana vain. Mutta sen nyt varmaan olet tarkistanut...

Se 4-WD mg-venttiili on sitten muistaakseni niistä viidestä toiseksi alimmainen.

Ja systeemihän on sellainen että nelikko on päällä jousen painamana ellei sitä pakkaa aktiivisesti öljynpaineella pidetä auki.

Omassa muistilapussani on ylhäältä lukien

- voa jarru
- voa
- tp lukko
- neliveto
- vaihteiston aluevaihto

Noiden venttilien 'sielu' saattaa myös juuttua. Omassani etuveto ei mennyt päälle ellei sähkönappulan lisäksi avaimella hellästi kilauttanut siihen kelan kiinnitysmutterin keskelle. Lopulta kyllästyin ja vaihdoin tuon ja voa-jarrun karat keskenään. Ja jätin siitä jarrusta piuhan irti, tietty, en tee sillä ikinä mitään.
Se kara on sellainen paketti että sitä ei taida saada ehjänä purettua? Lienee ollut roska tai naarmu tms, se juuttui aina siihen asentoon mihin magneetti sen veti, jousi ei jaksanut sitä palauttaa ilman pientä tärähdystä..

Mutta ensin kannattaa tosiaan varmista että sähköpuoli toimii... jos kelalle ei tule sähköä niin neliveto kuuluukin olla päällä.

Mä en nyt oikein ymmärrä, miksi ihmeessä tollanen tuomionkori pitäisi laittaa. Jos tekee esim. puoli ruis*****sta satsin, eli vettä puolilleen, heittää sinne sitten muutamat Express-tapletin ja käy tuuttaamassa litkun nisupeltoon, iisiä eikö totta. Seuraavaksi ruisku täyteen vettä ja Galerat säiliöön, sitten levitys rypsipeltoon, thats it 

Kokeile samaa menetelmää vaikka Fenix + Lentagran + Goltix ja kerro kuinka kävi... ei kiirettä, kommentoi sitten kun kiroilu on loppunut.
No tuo Lentagran nyt kehotetaankin ensin hämmentämään ämpärissä lämpimään veteen, mutta aina siihen tahtoo jotain mälliä jäädä. Inhaa tavaraa muutenkin, sellaista hienon hienoa älyttömästi pölyävää perunajauhoa pussissa.

Roundupin raekin on 'kivaa' jos ajaa pienillä vesimäärillä (=vahva seos) ja vesi on kylmää. En sitä kyllä enää viitsi käyttääkään, Envision rules.

Huuhtelu- ja täyttölaittella varustetut vehkeet sitten helpompia tuossa suhteessa.

Jos se vanha kannentiiviste löytyy vielä romutynnyrin puolesta välistä, niin kannattaa ehkä ottaa se kainaloon ja käydä vertaamassa sellaiseen uuteen joka siellä nyt on paikoillaan. Ettei vaan ... :-/

Mitä itselläni on muutama per...kins ollut (8 kpl) niin yhdessäkään ei ikinä ole ollut lämpöongelmia. Jos nyt lientä on syylärissä ollut ja syyläri edes puoliksi auki. Yksi termari juuttui auki ja kylmänä kävi.
Tosin yksikään ei ole ollut jälkiturbotettu tai muuten 'vireytetty'.

Uh, pöyhimään tästä.

80-luvulta ventillä ajaneenani voin sanoa, että tuon ajan ergonomia lyö vielä monen nykyraktorin 6-0.

Vanhoina hyvinä aikoina, eli esim. ruiskutuspumpun aikoina, uudet kaivuritkin pelasivat moitteetta ja pelaavat edelleen. Nykyään hyvällä tuurilla 5 tonttua menee ja pumppu vaihtoon. Lisäksi kaiken maailman vikakoodit hyökkää näytölle ja jossain tapauksessa kyykyttää koneen.

Päästömääräykset sun muut tuovat vikakohteita moottoreihin, mutta toisaalta polttoaineen kulutus laskee.

Ja eikä niissä moottoreissa kuitenkaan välttämättä mitään vikaa ole vaikka koodi kertoo.

Kännyköissäkään mikään tekniikka ole muuttunut. Ykkösillä ja nollilla pelataan edelleen. Sen sijaan käyttäjän tasolle on tuotu erilaisia käyttöliittymiä ja härpäkkeitä. Kehittyneen tekniikan mahdollistamana. Tämä taas aiheuttaa sen, että mikropiiritasolla vikatilojen määrä kasvaa nopeuden kasvaessa ja laskentanopeuden pyöriessä aivan eri sfääreissä, kuin vaikka 90-luvulla.

En tiedä, onko nykyiset mikro-ohjaimet tai prosessorit epäluotettavampia, kuin vaikka vanhat Intellin mutikat 80- 90-luvulta. Meinaan noissa suoritettujen rekisteritoimintojen määrässä, suhteessa.

Metsäjussi voi ammentaa tiedon syövereistä nippelitietoja. 

Sait ylipuhuttua :-)

Polttomoottoritekniikkaa on viime vuosina kehitetty kai enimmäkseen muista lähtökohdista kuin kestävyyden ja edullisten käyttötuntien suhteen. Ympäristöystävällisyys ja päästöt etusijalla. Tuloksena on sitten laitteita, jotka kärsivät perinteisten moottoriongelmien lisäksi elektronikan, ohjelmien, anturoinnin ja hienomekaniikan ongelmista. Vai mitä voi sanoa CR-tekniikasta joka tietokoneen ohjaama annostelee pietsosuuttimien avulla jokaiseen työtahtiin 5 erilaista ruiskutusvaihetta 2000 bar paineisella polttoaineella 4000 rpm kiertävään koneesen?

Digitaalielektroniikka on itsessään hyvin luotettavaa - jos siitä halutaan sellainen tehdä. Usein halutaan jotain muutakin.
Kännykkä on ehkä hankalimpia esimerkkejä. Olemattomaan tilaan pitää saada mahdollisimman halvalla tuotettua ja mahdutettua mahdollisimman tehokas ja mahdollisimman vähän virtaa kuluttava ja lämpöä tuottava 'tietokone'. Tähän kehitetään tietenkin kovalla kiireellä uusi suoritin, jota sen valmistaja ei ehdi täysin testata. Samoihin kuoriin pitää myös saada 5 eri radiosysteemiä antenneinnen (2g/3g/4g, wlan, bluetooth, GPS ja FM-radio) ja mahdollisesti vielä NFC tms lisä. Kun tämmöinen kokonaisuus tehdään komponenttivalmistajat verille kilpailuttaen, ROHS-direktiivin täyttävän lyijyttömän juotosprosessin ongelmien kanssa painien, tehden rakenteellisia kompromisseja markkinointiosaston viime hetkellä vaatiman painonvähennyksen vuoksi ja samaan aikaan kiristämällä ketteriä (agile) kehitysmenetelmiä käyttävien softanvääntäjien deadlinea kahdella viikolla jotta tuote saadaan hätätestattuna joulumarkkinoille viikkoa ennen pahinta kilpailijaa, niin lopputuloksen arvaa. Esimerkki on kärjistetty, mutta sisältää myös totuuden siemeniä :-)

Todellisessa elämässä kännyjä on ollut jo suuria määriä pakattuna, kiireellä markkinoille toimitettaviksi, kun on huomattu että 'hei, tää softa ei muuten toimi'. Tarina on tosi.

Minulla ei ole tähän hätään esittää käppyröitä esim CPU:n 'laskentavirheistä'. Aikojen saatossa markkinoilla on ollut prosessoreja joissa on tunnettu bugi tai systemaattinen laskentavirhe, mutta ne on yleensä sitten softassa huomioitu. Prosessorin virhetoiminnat aiheutuvat kuitenkin vähintään 99,99999% todennäköisyydellä sen ympäristöstä, ei siitä itsestään. Lämpöongelmat, käyttöjännitteen häiriöt, väylien ajoitus- tai jännitetasovirheet (suuret kellotaajuudet ja printin hajakapasitanssit, signaalien ylikuuluminen), muistien ongelmat - kaikki nämä lisäävät kokonaisuuden virheiden todennäköisyyksiä.

Käyttäjän kokemat ja näkemät jumittumiset ja kaatumiset ovat muutoin ehjässä laitteessa lähes aina ohjelmiston ongelmia. Eli suomeksi bugista softaa. Itse CPU kyllä jauhaa sille annettua käskyjonoa hyvin uskollisesti. Niin käyttöjärjestelmät kuin sovelluksetkin ovat kasvaneet hallitsemattomaan kokoluokkaan. Niitä ei paraskaan kehittäjä enää pysty hallitsemaan kokonaisena järjestelmänä, vaan sinne jää enemmän tai vähemmän 'dokumentoimattomia ominaisuuksia' eli virheitä, jotka sitten ilmenevät sopivan tilanteen ja kombinaation vallitessa. Virheet yleisissä rajapinnoissa ja kirjastoissa koskevat kaikkia niitä hyödyntäviä sovelluksia.
Käyttäjistä on näppärästi tehty testaajia, ainoa vika on että tuosta testauksesta ei makseta ja löydetyt virheetkin korjataan jos korjataan... yleensä julkaistaan kokonaan uusi versio jossa on vanhojen bugien lisäksi ihan uusiakin...

Ajoneuvo- ja työkonepuolella rankat käyttöolosuhteet vaativat veronsa aivan fyysisten vikojen muodossa. Lämpötilaerot, lika, kosteus ja tärinä rapauttavat juotoksia, liittimiä, kaapelointeja, antureita ja toimilaitteita. Käyttösähkökin on toisinaan kovin brutaalia.

Vinkkejä kestävän ja toimivan elektroniikkalaitteen suunnitteluun:

- käytä riittävän laadukkaita komponentteja
- pyri yksinkertaiseen suunnitteluun, niin raudassa kuin softassa. Osaan jota ei ole ei voi tulla vikaa
- älä käytä komponentteja Absolute Maximum Ratings arvojen tuntumassa. Eli pysy kohtuudessa, älä rääkkää.
- huolehdi jäähdytyksen riittävyydestä. Paras hukkalämpö on se jota ei edes synny.
- vältä vanhenevia komponentteja: elkot, trimmerit, potikat ym. Tehovastukset, ei-välttämättömät liittimet ...
- hyödynnä ulkomaailman liitännöissä standardeja väyliä. 4 johtimen CAN on paljon helpompi kaapeloinnin ja liittimen suhteen kuin 20 piuhan nippu.
- varmista että vesi ja lika eivät pääse väärään paikkaan. Jos vesi kuitenkin pääsee niin sen olisi hyvä päästä myös pois...
- varaudu käyttösähkön ja muun ulkomaailman häiriöihin.
- varaudu virhetilanteisiin ja kriittisten komponenttien vaurioitumiseen, Fail Safe.
- huomio testaus ja huolto
- älä uhraa tekniikkaa muotoilulle tms
- mahdollisen ohjelmiston riittävä testaus

Näillä kun härvelin suunnittelee niin se on niin ruma, kallis, isokokoinen ja jo syntyessään vanhanaikainen että kukaan sitä ei osta. Mutta se kestää :-)

Mun mielestä pellolle ei ole mitään asiaa traktorilla jos vesi seisoo... Ainoa kone joka sinne kuuluu on kaivinkone joka laittaa ojat kuntoon.

Aika lailla samaa mieltä. Ei ainakaan minkään jankkurin tapaisen kanssa :-/

Onhan sitä syyskyntöjä tehty joskus vähän masentavissa olosuhteissa - mutta silloinkin voi odotella pikku pakkasia jos aika riittää. Tai sitten tulee ensin 30 senttiä räntää ja sen päälle pakkaset....

Ei tulisi minullakaan mitään Hardin keltaisilla ilman sihtejä..

Kaikenmaailman cocktaileja kun ajelee, ja joskus seisoo tilkkanen säiliön pohjalla päiviä, niin putkistosta irtoaa ajan mittaan sellaista valko-ruskean hiekan tapaista saostumaa joka ei enää veteen liukene. Sitä löytyyy noista sihdeistä välillä runsaanpuoleisesti, varsinkin kevään ekojen ruiskutusten aikana. Minä päästän putket talveksi tyhjäksi enkä laita pakkasnesteitä putkiin - pakkanen ilmeisesti irrottelee noita kivettymiä sitten. Kevään ekat vesileikit ajan päätytulpat avoimina, suurimmat roinat huuhtoutuvat suoraan ulos.

Löytyy sitä samaa töhnää pääsuodattimen pohjaltakin syksyllä kauden päätteeksi ruokalusikallinen, tiedä häntä mistä syntyy. Täyttöveden mukana se ei kuitenkaan ruuttaan päädy, vaan syntyy jostain seoksista :-/ Vesi on melko kovaa, lieneekö mahdollisesti jokin kalkkijuttu. Vähän saman näköistä se on kuin kattilakivi.

Joskus tuli laitettua varaosaksi vähän isommille suuttimille tarkoitettuja harvempia sihtejä, aika pian piti vaihtaa ne tiheämpiin. Juuri ne suuttimet olivat aina silloin tällöin tukkeessa...