Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Täälläpäin sanotaan perstaantunut.
Aivan oikea ohjehan tuo on...
Itse ärteekoo ei ole ongelma hinnaltaan, vaan sen ympärille kasattu opastin/automaattiohjausjärjestelmä.
Kannattavaksi se on vaikea saada. Tai mahdoton. Ihan oikeasti. Ei millään torjunta-aine, lannoitus, ajolinja jutuilla saa niin paljoa säästöä, että siitä olisi hyötyä. Näillä pinta-aloilla.
Mutta työtä se helpottaa helvetisti.
Ja onhan toisaalta ruiskuihin ja muihin härveleihin sitten mahdolista laittaa vibstaakeja gepsin mukaan toimivaksi. Ja kameraohjatut harat, niitä ei välttämättä tarvitse ostaa ollenkaan, jos nyt sellaista haluaa ostaa. Haraa voi ohjata itsekin, kun raktori menee samoja jälkiä vuodesta toiseen.
Urakoinnissa voi hyvinkin kannattaa. Jos esim ruiskutettava ala vuodessa lähestyy tuhatta ha. Lisäksi vierailla lohkoilla etu on suurempi kuin tutuilla ja itse kylvetyillä.
Jos harassa on sellainen taimen kiertävä pyörähtävä terä, niin silloin kaivataan vielä kameraa löytämään se taimi. Mutta eipä tuollaisia ole kuin spesiaaliviljelijöillä. Ihan fiksu juttu sinänsä.
https://www.youtube.com/watch?v=qaxwJQ0_FwM
Aihetta sivuten, paljonko tuollainen keksintö vaatii voimaa että sen saa kipattua / takaisin pystyyn?
http://www.ajtuotteet.fi/turvallisuuteen/tynnyritarvikkeita/tynnyriteline-300-kg/462152-3110561.wfTuollainen pelaa kevyesti mutta hintaakin jo eri lailla:
http://www.ajtuotteet.fi/turvallisuuteen/tynnyrien-kasittelyyn/tynnyrikarry-universal/462151-5156784.wfOlen joskus nähnyt toisenlaisenkin, pidempirunkoisen tuota ekaa muistuttavan mutta en nyt muista missä :-(
Tietysti näppärä rakentaja tekee iltapuhteena moisen ihan omin pikku kätösin...
Nimimerkki 'pitkä rivi tynnyreitä'.
Hei ihan oikeasti, miksi pitäisi ostaa uusia raktoreita, jos niissä on tuollaisia vikoja.
Uudella tarkoitan 90-luvun alusta eteenpäin.
En olisi aivan noin jyrkkä.
Minä ainakin otan mieluummin 10 tunnin urakkaan pihasta sen vetäjän jossa kuluneella polvella ei tarvitse koko ajan polkea jäykkää kytkintä, jossa ei vaihteen vaihtoa tarvitse osata suunnitella 3 pykälää etukäteen mäen jyrkkyyden mukaan, jossa voi kuunnella radiota ilman kuulosuojaimia, jossa hydrauliikan hallinta ei ole epämääräistä (kiitos jumittavien vaijereiden ja lonksuvien vipstaakien) eikä tarvitse valua hikeä kun ilmastointi toimii ja pölyt ja melut pysyvät ohjaamon ulkopuolella.
Mutta arvon valmistajat voisivat niissä sähköhimmeleissään tutustua hieman enemmän koviin olosuhteisiin tarkoitettuihin ratkaisuihin ja komponentteihin. Vaikka ne saattavat maksaa 20% enemmän kuin halvimmat vastaavat. Myös rakenteiden toteutuksiin saa kohdistaa enemmän huomiota ja mm. siihen että liittimet ja olennaiset komponentit olisivat mielellään jossakin suojatussa, kuivana pysyvässä paikassa... ja esim ohjaamoon tulevat isot 'runkoliittimet' sellaisella rakenteella että ne voisi tarvittaessa kohtuullisella vaivalla vaikka vaihtaa. Mikään ei ole sen ärsyttävämpi kuin tulipellissä oleva x+19 napainen kummallinen liitin joka on hapettunut piloille ja pinnit 'kadonneet' mutta sille ei oikein voi tehdä mitään purkamatta puolta konetta ja vaihtamalla koko johtosarjat samalla.
Noita sähköpuolen virityksiä kun katselee niin tulee välillä mieleen että ihme että toimivat pitkään niinkin hyvin kuin toimivat.
Alkavat nuo ehdotukset olla huipputasoa :-)
Mutta siltä minusta kuulostaa että jossain on nyt joku menee pahasti pieleen. Oikosulkuun / maihin. Kannattaa pitää jauhesammutin saatavilla kunnes syy selviää.
Sähkökuvatkaan eivät välttämättä hirveästi auta jos kyse on jonkun lisäämästä viritelmästä :-(
Päävirtakytkin ei ole huono keksintö.
5 A tarkoittaa esim tehokkaan työvalon palamista. Vertailun vuoksi perinteinen 55 W hehkulankapolttimo ottaa noin 4,5 A / 12 V .
Tuo kuorma tyhjentää jo akun jos se on vuorokauden päällä.
Voihan se kuorma olla jokin lyhyt sysäys joka polttaa liian pienen sulakkeen mutta loppuu muuten samantien.
Valtroissa oli/on näitä sähköllä ohjattuja päävirtakytkimiäkin, mutta jos tuossa ei sellaista ole niin sitten ei....
3070 massikka, ek, käyttö nykyään lähinnä metsäajoa ja kesällä heinähommia. 5000 h on kestänyt edellisen remontin jälkeen eikä vielä oireile. Metsässä nyt ajellaankin pienillä vaihteilla eikä tarvetta luistatteluun ole.
Mulla tosin yleensäkin kytkimet kestää, en muista yhtään konetta joka olisi levyn loppumisen vuoksi katkaistu.
Muuten on mennyt painelaakeria, käpälää, tiivisteitä ym ja samalla sitten tietysti rempattu muutenkin iskuun.
En ole sähkön suurlähettiläs, eli kaikki on aina arvausta vaan, mutta 5amppeerin sulake ei kestä ja 15kestää, vaikka virrat traktorissa ei ole päällä. (Eli mittaristo ja radio pimeenä). Voisihan sitä edelliselle omistajalle soittaa ja kysyä mitä se ennen on sohlannu, tuossa käyttäjän käsikirjassa se nimi näimmä lukee.
Jos tarkoitat että koneen seistessä virrat virtalukosta off (päävirtakytkin kuitenkin kiinni) menee koko ajan sähköä jonnekin >5 A niin se ei oikein kuulosta hyvältä jutulta. Huolestuisin...
Asia ei varmasti ole mustavalkoinen. Jos koneessa muuten tarvitaan hydrauliikkaa niin lienee luonnollista käyttää hydraulimoottoria siellä mihin se hyvin sopii.
Tuo paino ei sekään ole ehdottoman yksioikoinen juttu. Voimansiirron alkupäässä lienee pitkään vielä diesel.
Hydrauliikan tapauksessa lisäksi pumppu, öljysäiliö öljyineen, lauhdutin, suodattimet, venttilit ja putket/letkut ja h-moottori.
Sähkön tapauksessa generaattori, ohjauselektroniikka, kaapelit ja s-moottori.
Mekaanisen voimansiirron kohdalla taas tarvitaan akseleita, ketjuja, hihnoja, vaihteita ym.
Jonkin verran nuo hydrauliikan muut osat kompensoivat moottorien painoeroa. Aika monessa tapauksessa siellä pitää olla osia kaikista kolmesta voimansiirtotavasta :-(
Hydrauliikan rakenteen tiiviys ja tunnottomuus ympäristölle on etu, vaikkapa jossain Reinin pumpussa jossa hydrauliimoottorin voi yksinkertaisesti pulauttaa liemeen. Toisaalta öljyvuotojen mahdollisuus voi jossakin tapauksessa olla ympäristöriski.
Nopeakäyntisen puhaltimen pyörittäminen hydrauliikalla on taas vuorostaan aika väkinäistä puuhaa...
Onkohan muokattava äkkiä piiloon edellinen 
Toinen mikä ongelma tulee vastaan on se, että mistää löytää oikeanlaisen konffin hydrauliikkaan kun tehtaalta konetta ei saa kuin 4 takalohkolla.
Siis mä en käsitä miksi pitää kikkailla johtosarjoilla ym systeemeillä. Kaikki kun on koneessa jo valmiina. Itte näkisin että koko systeemiin vaaditaan kaksi vipua ( samanlaiset mitä kahdelle muulle lohkoille) ja johdon pätkä millä saa yhdistettyä nämä koneen bus väylään. Sitten vähän nörtin vikaa kertomaan koneelle että nyt kun tuolta tulee tiettyä signaalia niin aukaset ton takaventtiilin. Ei pitäisi olla rakettitiedettä. Mihinköhän johtosarjoja tarvittaisi.
Periaatteessa juu. Käytännössä tarvitsee tietää systeemistä PALJON että homma onnistuu, ja vielä omistaa tekniikka ja softat joilla systeemille pääsee jotain 'kertomaan'.
Valmistajalle kyse olisi pikkujutusta, mutta jälkikäteen hakkerointi ei ole ihan triviaali juttu... olen sitä mieltä että kaverin jolta tuo onnistuu ei kannata tuota projektia enää tehdä vaan jotain tuottavampaa.
Nukkumatin tehostamiseksi väärän kielistä tietoa CAN-toteutuksesta:
https://www.kvaser.com/about-can/the-can-protocolTäydellisen ISO-standardin tiedot taitaa saada vain rahalla. Ja ehkä Boschilta. Ja sitten pitäisi vielä tietää miten traktorivalmistaja on sitä käyttänyt.
Muuten pidän erillistä hydrauliikkalientä parempana.
Tarkoitatko traktorissa erilliset voimansiirto ja hydrauliöljyt vai että kärryyn oma hydrauliikka? Omaan voisi rakentaa taatusti riittävän suuren pumpun, avarat venttiilit ja kipille johtavat öljyputket vaikka parituumaisia (jos niitä on... ) jotta kippi taatusti nousi ja laskisi niin että suhina käy... 
Myönnetään, että hitaasti laskeutuva kippi harmittaa ja tuosta kärryn hydrauliikasta tulee tiettyjä rajoituksia ja varomista.
Tarkoitin että traktorissa liemet on erikseen.
Kärryn erillinen hydrauliikka on hyvä muuten, mutta
- tarvitsee nivelakselin jota tarvitsee vähän varoa
- sisältää jonkinverran arvokkaita osia (pumppu, mahdollinen vaihde, sähköventtilit ym)
- rakentamisen vaiva ja paikan löytäminen säiliölle ym.
On kyllä sitten tunteeton vetäjälle ja sen öljyille.
Tässäkin se sähköinen voimansiirto kärryn pumpulle olisi kiva :-)
Deutsin kanssa ei onneksi ole kippauksen kanssa ongelmia vaikka latvialaisen 20tn kantavuudella olevan kärryn 26tn kippisylkkä ottaakin 40ltr öljyä 
38 l taitaa ottaa Multivankin 18 HD. Ei ollu ongelmaa massikankaan kanssa. Hydrauliikka ei vaan enää tunnu nopealta vaikka 115 l/min systeemi. Nousee hitaasti mutta varmasti.
Ja telilukot kannattaa muistaa :-)
Muuten pidän erillistä hydrauliikkalientä parempana.
Ja kouluun piti hiihtää vastamäkeen ja lumituiskussa kesät talvet, kyl elämä oli kovaa...
Tietysti. Ja toivottiin että vastatuuli kääntyisi edes paluumatkan ajaksi :-))
Oikeasti, bittipuolella elämä oli oikeastaan helpompaa. Seonneen DOS-koneen korjasi aika nopsaan jos tiesi mitä teki.
Nyt kun winkkari tekee jotain hämärää niin kukaan ei tiedä missä vika ja mitä sille pitäisi tehdä. Paitsi jyrätä sileäksi ja asentaa uusiksi. Se on sitten muutama tunti ennen kuin kaikki päivitykset sun muut on taas haettu ja (m)asennettu...
Mä olen nyt muutaman kuukauden harjoitellut Naarvan E24:llä. Toimii ilman yhtään sähköpiuhaa, hydrauliikan sekvenssiventtiileillä. Ihan pieneen pilkkiin ei tuotakaan kannattane laittaa vaikka painaakin kääntäjinen hieman alle 300 kg. En oikein osaa arvioida miten toimii tavallisella traktorihydrauliikalla kun omassa käytössä on LS ja taatusti riittävästi tuottoa. Jos on ahtaat linjat kouralle mutta kohtuullinen tuotto niin silloin linjat ahdistaa. Mulla on liitetty rinnan 3/8 ja 1/2 linjat kun ei sopivampaa muuten ollut. Puomin isot 'motolinjat' kun eivät ole minkään venttiilin takana vaan paine tulee suoraan pumpulta ja paluu tankkiin.
Ei ole parhaimmillaan isoissa raita- tms ryhmäpuskissa, sellaisissa on varmaan paras iso kaivinkonekoura joka ottaa kyselemättä kerralla kaiken metriä leveältä sen enempää nikottelematta.
Toisaalta metsässä saa aika ahtaistakin väleistä nätisti, ja katkaisee kyllä yli 200 mm (ilmoitettu 240). Riippuu paineista ja puusta. Jos runkojen välissä on 15 cm niin toisen niistä nappaa jäljelle jäävää kolhimatta. Mulla käyttö on metsäpainotteista, ojapusikot ovat vähemmistössä.
Pystyy välttävästi pystykarsimaan jos tilapäistä tarvetta. Jokunen lapsus, esim suojakelillä pakkaa lunta niin että lopulta giljotiinin käpälät eivät pääse avautumaan täysin auki. Toisaalta kestävyydessä ei ole ollut mitään huomautettavaa, vaikka on jonkun kerran tullut epähuomiossa käytettyä nosturin kaikki voimat kun puu ei ole syystä tai kolmannesta ollutkaan poikki. Terä ei helpolla osu kiviin, toistaiseksi ei yhtään kolhua. Katkaistava puu kannattaa tähdätä riittävän syvälle kouraan, muuten voi käydä niin että pitopihti ylettyy ottamaan kiinni mutta katkaisukäpälät eivät ylety. Välillä kun itse mokaa niin tuon sekvenssiperiaatteen kömpelyys harmittaa, mutta kun homma menee kuten tarkoitettu niin se on taas hirmu kätevä ja nopea. Ei tarvitse sormea siirtää kouran keinunappulalta mihinkään.
Keräily toimii enimmäkseen ok. Yleensä kerään pihtiin aina muutaman rangan ennen kasaan kippaamista, pidemmistä nappaan latvoja nippuun ennen alas tuomista. Joskus suorakin yksinäinen latva vinksahtaa vinoon niin että keruukäpälät eivät sitä enää tavoita. Väärät ja käyrät tyvet tekevät tietty saman, mutta tilanteen näkee kyllä eikä sitten kannata enää yrittää hamuta samaan nippuun enempää. Keruu tuntuu toimivan parhaiten silloin kun kourassa on jo ennestään puu tai pari, ranteenpaksuiset parhaiten. Isoja ei mahdu ja aivan pienten keräily on epävarmempaa.
Kyllä tuon kanssa on toimeen tultu, en osaa sanoa olisiko jokin muu sitten ollut parempi.
