Se on kuule kahluuhousut jalkaan ja sahailemaan, tulee kyllä siistiä että. Risut sitten samalla kourakasoihin ja energiaksi. Ei jää kantoja. Tuota on tehty ja piperrystä on haluttu tekemään muuallekin missä konetyön suurpiirteisistä "taidonnäytteistä" on nuristu.

Tarkoitat varmaan että ei jää PITKIÄ kantoja. Sieltä ne kannot kuitenkin löytyvät kun menee ojaan kauhalla koskemaan... ellei ole aikaa muutamaa vuotta niitä myrkyn kylvämisen jälkeen lahottaa.

Faarista ei metrinkään kokemusta, mutta onhan varstasilta ja kohlimet ehjiä?
Jos viettopinnalle/seuloille tuppaa kovasti pehkua niin vian täytyy olla jossain siellä aikaisemmin.

Pienellä työllä saa fergun ohjauksen kuntoon ja on todella mukava ajettava.

Mä yritin aikoinaan vastaavaa sepittää inhimilliseen kuosiin mutta en kyllä pitänyt hommaa kauhean pienenä. Eikä edes halpana.
Väljää oli ihan kaikessa mahdollisessa

- rattiakselin laakerissa, ei kyllä vaikuta ajoon
- itse ohjausvaihteessa (simpukassa)
- epämuotoiseksi kuluneessa kartiomaisessa säätötapissa ja sen vastakappaleessa
- ohjausventtilille menevän säädettävän välitystangon tapeissa/molemmissa päissä/vastavissa seuraavissa osissa
- männänvarren pään tapinreiässä
- pystyakselin puslissa ja itse akselikin oli kulunut laakerointikohdistaan.
- muistaakseni se pystyakselin alapään pooreihin tuleva osa lonksui myös eikä kiristynyt kunnolla
- ja tietysti raidetankojen päissä...

Jätin homman silloin puolitiehen, halpoja osia uusin mutta muutama jäi silleen. Esimerkiksi se männänvarsi olisi pitänyt kiikuttaa koneistamolle täytettäväksi ja uudelleen porattavaksi. Tappiakaan kun ei voi oikein vaihtaa siinä paksumpaan, etukehdon valussa kun tiukkana istuu. No lähti niistä väljistä yli puolet pois kohtuullisella vaivannäöllä. Tuo tekniikan ihme lienee ollut vähän huonolla hoidolla edellisellä omistajallaan...

Oi niitä aikoja - en juuri kaipaa takaisin 80-luvulle.

Ympyräpuinti oli ehkä väärä termi, tarkoitin että puin niin etten peruuttele. Ensin alapäiste auki, vaikka 12metriä leveältä. Sitten siitä ylös ja käännös, yläpäässä ajetaan 12 metriä ja käännytään takasin alapäähän. Riippuu toki lohkon koosta, jos on pitkä siivu niin halkaistaan sitten keskeltä tai sopivasta kohtaa.

Juu se on ihan toimiva jos onnistuu arvioimaan linjat oikein. Joskus olen ajanut aina uusia 'aloituksia' siihen mihin kone nätisti kääntyy, ja lohkon reunan tultua vastaan palattu taas niitä samoja kaistoja leventäen jne. Toisinaan saattaa vaan jäädä niitä 10 cm kaistoja lopuksi kun ei puimurin leveys ole mikään ruiskun tai kylvökoneen monikerta ja silmällä tehty arvio pettää :-(
Tarttis olla ajo-opastin ...

Ketterällä koneella voi ajaa myös hannunvaakunaa eli joka kulmassa lenkki ja seuraavaa sivua eteenpäin. Minusta tuo vaan tuntuu hitaammalta käännökseltä. Hydrokoneella ei pehmeät suunnanvaihdotkaan kai ole mitenkään tekniikalle erityisen rasittavia ellei lähde vauhdilla repimään.

Lainaus käyttäjältä: Köntys - 04.09.16 - klo:09:11

Lainaus käyttäjältä: SKN - 03.09.16 - klo:22:38

Lainaus käyttäjältä: Viljelijä - 03.09.16 - klo:22:34

F 66. F 600. F.1080. nyt

Kaks sivuvaunua ja nyt lippulaiva.

Toi 900  on sorvannu niin kauan kun muistan. Pitäs pysäyttää ja painaa jarrua vaihtaessa, mut aina ei ehdi.

Puin kyllä enimmäkseen ympyräpuintia...

Mitenkäs tollanen ympärileikkaus käytännössä tapahtuu?

Tuossa ympäripuinnissa tulee vaan se ongelma, että viljasäiliö helposti ehtii täyteen jossain kierroksen puolivälissä.
Ainakin itsellä ajolinjat täytyy suunnitella säiliön kapasiteetin mukaan, varsinkin aloituksessa.

Ei onnistu ympäriajaminen täälläkään kuin pienemmillä lohkoilla. Jollain kauralla ei pääse edes pitkää sivua edestakaisin.
Huvikseni mittasin oman ison lohkoni, 1,9 km ympäri.
Kimppatilalla 2,3 km ympäri. Pitkä sivu vajaa 700 m.
Naapurilla piiri noin 3 km ja pitkä reuna jotain tasan kilometri...
Toki usein nuo peruslohkot on jaettu eri kasvulohkoiksi.

Eikö jossain puintiohjeessa ollut sellainen idea että ajetaan nurkat vaan kääntämällä jättäen 'kuunsirppi' pystyyn. Sitten lopussa ajetaan vinosti nurkasta nurkkaan ne jämät pois.
En ole kyllä koskaan kokeillut - ja ainakin tuo muinainen NH tykkää jakajilla kaataa alleen jos kovin tiukasti alkaa kaarrella.

Nostelisin kaikki pajupuskat sellaisenaan kärrylle ja veisin pois. Näin tulee kerralla puhdas pelto ja ojanvarret.

Yritin kerran turvemaalla nostella metsävehkeen kouralla noin mutta siitä ei oikein tahtonut tulla mitään. Syystä siitä että tahtoi usein lähteä koko ojanpenkka mukaan. Oli juuret lähinnä penkassa, pitkälti pellon puolelle - sinnehän ne missä ravinteetkin ovat. Olisi ehkä onnistunut paremmin vetämällä toiseen suuntaan ojan toiselta puolelta, mutta siellä oli silloin vielä naapurin kaura...

Maalaji sellaista että vajaa 2 m maatumatonta rahkaturvetta, ei mielellään riko penkkoja jotka on juolavehnällä saatu hieman kantaviksi :-)
Kaivuumaa hauskaa tavaraa kärryssäkin - kuva ei ole samalta työmaalta mutta samaa kamaa.

Pajujen suhteen sitten pienemmät nyhdettiin juurineen ja isommat katkaistiin, ja vietiin risut pois. Vuoden päästä torjunta-ainetta vesakolle.

  Mikään länsitraktori ei kai ole ollut huonompi ajettava mitä olivat ne Vallut joissa oli se pystyakseli siinä sylinterin ja raidetankojen välissä, tiedän kaksi tapausta kun se oli pudonnut paikoiltaan ja masiina ohjauskyvyttömäksi,
  Tietystihän kuskin olisi pitänyt pitää huolta lukituksesta mutta eihän sitä aina.. ja ne poorit kun väljistyivät alkoi mahtava lepatus etupäässä tietyillä nopeuksilla..

Massikan tehostimella oleva 100-sarjalainen on myös kiva kun ne kaikki välykset ja pikku nivelet ja pystyakselikin ovat väljiä... tiellä arvotaan seuraava hyökkäyssuunta 5 sekunnin välein.
Voihan sen kartiotapin yrittää kiristää yhdeksi puuksi mutta sitten ei ole enää tehostusta...

Jako ei muutu mutta piikin muoto voi muuttua sellaiseksi että ketju pyrkii ylös hampaalta. Tällöin(kään) ei hampaiden kuormitus pysy tasaisena.

Muodonmuutoksen näkee toki selvissä tapauksissa jo silmällä.

Lainaus käyttäjältä: jamako - 01.09.16 - klo:17:11

OT, mutta Kirovets K-700 ahdetulla V-8:lla tuli myyntiin 1964:

http://konedata.net/traktorit/belarus/kirovets-k-700-k-701/

"Vuonna 1959 USA:ssa vieraillut Nikita Hruštšov innostui hänelle
 esitellyistä suurtraktoreista ja määräsi välittömästi käynnistettäväksi
 kehitystyön 200…220 hv:n runko-ohjattavan traktorin kehittämiseksi.
 Ensimmäinen kone valmistui Kirovin tehtaalla heinäkuussa 1962 ja
 sarjatuotanto alkoi syksyllä 1964.
 
K-700:ssa oli moottorina YaMZ:n 14,9-litainen ahdettu
 suorasuihkutusdiesel ja se oli varustettu sähköstartilla."

Mutta oliko se turbo?

Ainakin tuon mukaan oli:

https://en.wikipedia.org/wiki/Kirovets_K-700

Luja on perkinssi kun melkein 2000 tuntia sitten vasta uudet hilut sisään.http://www.nettikone.com/massey-ferguson/265/1547673

Eipä tuosta mitään voi päätellä kun ei tiedä mitä on tapahtunut. Voihan se olla Perkinsinkin syytä mutta vähän eppäilen.
Kaiken saa hajalle kun kovasti yrittää. Tai sattuu pikku moka...

Voisko sitä aatella, että metsajussi vaihtaisi siihen Newhollandiinsa
isomman moottorin kun kerran puintia rajoittaa. Liekö tuo 10t/ha on
metsajussin keskisato. Fahri vois olla ihmeissään moisesta laihosta kun
nytkin käy säiliö ahtaaksi.

Kyllä tuo kymppitonni on mulle ihan mahdollinen sato  - säilönurmesta :-)

Näissä alle 100 hv antiikkipeleissä rajoittaa ihan oikeasti, kun mennään säiliö täynnä, hieman upottavassa ylämäkeen ja silppurille työnnetään koko märkä lakomoska, juurta myöten ja epätasaisesti syöttäen. Eli normaalia suomalaista puintia :-)
58 Claas taitaa jo mennä paremmin sillä kuutosella, vaikka Perkins onkin :-)

Ei  tuo tehokoneiden teho tipu dramaattisesti vaikka oliskin vain 7 t hehtaarilla (täälläkin mahdollista saavuttaa) - edellyttäen että lohko on sellainen  että pystyy vauhtia kasvattamaan.
Loppujen lopuksi isot puimurit ovat yllättävän ketteriä pienemmilläkin lohkoilla vaikka ei niitä toki sellaisia varten ole hankittu.

Tämän ei pitänyt olla mikään suuruuden ihannointi, kunhan nyt kevennykseksi laitoin.
En kuitenkaan kyseenalaista millään lailla tappiomittarin hyödyllisyyttä, varsinkaan niissä koneissa joissa se tosiaan kuuluu vakiovarusteisiin. Esim kelin tai kasvuston muuttuessa on ihan hyödyllistä nähdä reaaliajassa että missä mennään.

Kuinka tarpeellinen varuste on puintitappiomittari? Mitä iloa, onnea ja hyötyä se aiheuttaa käyttäjälleen? Muutakin kuin muutaman tonnilappusen loven lompsaan?

Eikö sen  lopullisen tappion näe sitten tilinpäätöksessä? 

Onhan se aina kivaa kun voi kehuskella baarissa että taas tuli tappioo, niin ja niin paljon.. ei tarvitse odotella ilmaista mainosta virallisessa lehdessä...

Oikeasti, minusta se on ihan kiva varuste koneissa joiden puintitehosta tulisi muuten hyvissä oloissa MuTu-tuntumalla hyödynnettyä noin puolet...  täällä Suomessakin on koneita jotka optimioloissa lähestyvät 50 t/h. Maailman isot pääsee huipussaan 100 t/h.

Tuossa NH CR10.90 testissä 10 t/ha syysvehnässä, joko tappiot tai moottoriteho rajana, lohkokin on aika komea:

https://www.youtube.com/watch?v=Y5I04EObZNo

Fahr 66 tai Zambo 10 kohdalla saavutettu hyöty saattaa olla hieman vähäisempi.

Omat ovat  ollet lähinnä MF-taudin tuloksena hankittuja.

Kaikenlaisia reuhkoja on kyllä tullut ajettua - ehkä karuimpia laitteita olivat 5711 takapotku Zetka ja lievää enemmän ränsistymään päässyt Belastus 825. Niin ja sitten sellainen vanhempi Belarus, sellainen pyöreänokkainen MTZ-jotain. Todellista ajamisen nautintoa... :-(

825 Belkku ei kyllä ehjää päivää tainnut juuri nähdä vaikka ei sillä mitään oikeasti raskasta tehtykään. Hankalimpia juttuja olivat runkovalusta pettäneet kierteet, kone tahtoi mm katketa vauhtipyörän kohdalta kun pultit pyörivät tyhjää. Vehkeessä ei kuitenkaan ollut esim etukuormaajaa tms. Samoin etukehto oli jotenkin irtoavaa mallia, joku sieltä oli murtunut. Sähkövehkeet olivat sitä mystistä mallia jonka jo pimeyden ruhtunas Lucas aikoinaan keksi... Moottorille, etuakselille ja  vaihteistolle ei kai tehty koskaan mitään, kardaani taisi hajota. Hydrauliikka sen sijaan tykkäsi vuotaa kuskin kintuille milloin mistäkin ja ulosoton kytkinpannat eivät tainneet ikinä olla viikkoa kauempaa toimivassa säädössä. Tuli monesti  mieleen etttä ei se toveri Vladimirinkään elämä ollut ruusuilla tanssimista jos moisilla elämäntyönsä jossain aron perukoilla teki. Aparaatin olisi saanut harrastepeliksi varmaan suurinpiirtein hakemalla mutta sattuneesta syystä ajatus ei oikein ottanut tulta.

Salaojakoneesta jäi mieleen loppuunajettu Ford 5000 moottori joka piti työkierroksilla niin helkkarinmoista kalinaa ja sälinää että aloin epäilemään että pian sieltä lentää kuumaa rautaa pihalle jäähdyttelemään. Kyllä se vaan starttipilotilla saatiin kesäaamuna houkuteltua aina uuden työpäivän alkuun. Vanhemmat Fordin koneet ovat kai aina ääneltään sellaisia raakakäyntisiä mutta tuossa tapauksessa sietoraja ylittyi noin kolminkertaisesti. Ja kyllä se siirtyi vielä seuraavalle työmaalle ihan omin voimin. Ilmeisesti kone kokonaisuudessaan oli jo matkalla 'hautaan' mutta muutamat ojat sillä vielä kaivettiin.

Muutama vuosi taaksepäin Metkossa erään pikkuvalmistajan tr-sovitteisen hakkuuvehkeen esittelijä oli varmaan ensimmäistä kertaa elämässään nosturin puikoissa.
Traktorin ajamista oli sentään nähnyt ainakin videolla...

Ensin huvitti, sitten säälitti ja lopuksi aloin ihmetellä että miksi kannattaa edes vaivautua paikalle maksamaan kalliista messupaikasta jos tilaisuus sitten tuhlataan täydelliseen osaamattomuuteen. Olihan se jonkinlaista tosi-TV-viihdettä. Itse työlaite saattoi olla luokassaan melkeinpä toimiva, ehkä. Ei sen toiminnasta juuri minkäänlaista kuvaa saanut, mutta vika ei välttämättä ollut vehkeessä.

Yhden energiakoivun kanssa tupeloitiin minuuttitolkulla. Pystyin sentään vastustamaan kiusausta käydä sanomassa että 'ans vähä kun mä näytän...'

Korjaustapaan ja onnistumiseen vaikuttaa paljon se mitä muovia ne altaat ovat...