Vanha automaatti-Fiskarssi (se jossa on piitkät ojakset ja laukaisulaitteessa vaaka-asennossa paksu kierrejousi) vääntelee ja vetelee kovemmassa maassa miten sattuu. Ne ojakset taipuilevat  sivulle suorastaan hämmästyttävän paljon.
Varmaan yksi hassuimmista auroista mitä olen tavannut. Miksei ne multamaalla mutta tiukempi savikko on tiukka paikka.

Perusjuttu pitäisi olla niin että aurat 'uivat' vapaasti perässä. Ei sivurajoittimia ja teoriassa kyntäessä ei työntövarttakaan välttämättä tarvita. Päisteessä tietysti.
Runko pitäisi olla maanpinnan suuntainen niin pituus- kuin poikkisuuntaankin.

Ojasten pitäisi olla vaon suuntaiset ja kaikki viilut yhtä leveitä.

Jos ensimmäisen viilun leveyden saaminen samaksi edellyttää sen loviraudan pitämistä olennaisesti pois keskialueeltaan niin silloin vetokartun sivusäätö on väärä traktoriin nähden  tai traktorin etu/taka raidelevydet eivät sovi toisiinsa. Jos auroja pitää karttua kääntämällä pakottaa 1. viiilun leveyden vuoksi niin että ne muuten pyrkisivät luonnostaan leveämmälle tai kapeamalle, niin silloin  ne yleensä kulkevat vähän kuin ajokoira ja leikkurit eivät ole samassa suunnassa kuin ojakset/maapuolet.

Eli lovirauta keskelle ja pätkä ajoa. Siitä voi sitten päätellä onko vika väärässä kartun sivussäädössä vai raidevälissä.

Paluuaurojen säätö on sitten vähän erilaista vaikka periaatteet toki sielläkin on samat.

kokonaishinnaltaan alta kymppitonnin nelivetopuimuri https://www.youtube.com/watch?v=2Pq_2YD7i3U

Meillä oli joskus aikojen alussa joku JF. Numeroa en muista, varmaan pienempi kuin tuo. On siitä sen verran aikaa että videosta ei noussut enää näppyölöitä niskaan..

Silloin oli pitkiä rukiita, lakokauroja ja märkiä peltoja. Aikakaan ei kultaa muistoja :-(
Olikohan se Ingrid-ohra joka meni liimalakoon niin että myötäili pyöränjäljetkin pellon pinnassa.
Rypsiä ei sentään silloin viljelty.

Oppi sen sivupuimurin kanssa tekemään hankalia laakeriremontteja. Ynnä hitsaamaan navastaan väljäksi kuluneita hihnapyöriä kiinni akseliin. Ja vääntämään koivupropsilla jumiin mennyttä kelaa taas liikkeelle...

Kuusiokolokin on riittävän ikävä keksintö silloin kun se kolo on ikävässä paikassa, täynnä jäätynyttä savea ja hiekkaa eikä mitään näppärää lämmitysmahdollisuutta käsillä.

Ja sitten kun pienikokoinen sellainen on ruostunut ja syöpynyt niin että siinä on vain kolo mutta ei enää kulmia...

4 v kumina-kyntö-4v nurmi-kyntö-4v kaura+nurmi- viimeviikolla kyntö. Ihan kukkamultaa oli ja matoja erkeleesti.

Milläs tempulla saa kuminan pysymään 4 vuotta kuminana? Ettei siitä tule esim 1 v kumina + 3 v saunakukkaa tms.

Tosin kaikki kunnon rikkaruohot (hukkakauraa lukuun ottamatta) taitavat myös olla syväjuurisia ja parantaa maata. Voikukasta alkaen :-)

Meillä oli joskus samanlainen ilman jälkihara/äestä. Vihreä/valkoinen.

Ilman jälkisätöstystä joutunee tekemään jotain lisämuokkausta ennen kylvöä. Kovemmilla mailla (savisilla) oltiin niin noloja wibersin käyttäjiä, että huono kyntöjälkikin oli tasaisempaa kuin tämän tuotteen jälkeen.

Mulle sanoin yksi kaveri aika osuvasti että 'perinteikäs vakoharjakesanto' kun katseli Wibergsin jälkeä .

Matalaan kylvettävälle kasville on hiukan haastavaa tehdä keväällä tasaisesti orastava kylvöalusta tuolla ajettuun savikkoon.

Lainaus käyttäjältä: ht - 14.09.16 - klo:23:24

Lainaus käyttäjältä: maanussi - 14.09.16 - klo:23:12

Lainaus käyttäjältä: ht - 14.09.16 - klo:19:24

Palaako jarruvalot koko ajan?

ei pala

Toimiiko ne normaalisti? Tuli vaan mieleen että risa jarruvalokytkin aiheuttaisi just mainitun ongelman.

epähuomiossa tuli testattua jarruvalot. Palaahan ne kokoajan kun ehjän polttimon pisti paikoilleen..  ei kuulu jarruvalonkytkimen napsuntaa edes polkimia painaessa.onko tämä vian syy siis nelivetoon sekä lukkojen toimimattomuuteen?

Monessa traktorissa neliveto laitetaan automaattisesti päälle jarrutuksen ajaksi  - ja tieto jarrun painamisesta otetaan jarruvalojen kytkimeltä...

Jos ne saa toiselle lappeelle, niin on mahdollista sopivien lankkujen tms päällä vaikka köysillä kääntää pelti harjan suuntaiseksi, siinä asennossa kuljettaa sivuttain harjan yli ja kääntää toisella lappeella takaisin oikeaan asentoon.

Noin pitkiä en ole tuolla tekniikalla kääntänyt, vähän lyhyempiä kyllä. Ao. harja oli loiva ja miehiä riittävästi..

Niin tosiaan unohtui mainita, että kaapeli on mitattu ehyeksi ja keskustietokoneellakin on kaikki ok. Paalain toimi toisella ohjaimella moiteettomasti ja toinen paalain ei toiminut minun ohjaimella ollenkaan.

Ohjaimen vika on semmoinen tällä hetkellä, että kun sen käynnistää, niin näyttöön tulee pelkät mustat pikseli neliöt ja kaikki näppäimet pysyy pimeänä.  Ohjain ei siis käynnisty. Niin ja ohjelmapiiri on vaihdettu kahdesti tuohon, koska epäilivät että uusi piiri olisi korruptoitunut. Kaikki vinkit tuon kapulan korjaamiseenkin otetaa vastaan.

Olisiko kuvaa ao. printistä?

Onko siinä älyllä jokin ulkoinen kide tms oskillaattori - ja käykö se? Onko ohjainpiirin pinneissä järkevää elämää? Signaalien jännitetasot laillisella alueella? Käyttöjännitteet...?
Jonkinlainen virrat kytkettäessä toimiva automaattinen reset-piiri tai vastaava RC- tms rakennelma?
Kuolleita konkkia tai reguja?
Mitähän vielä....

Voi tietysti olla vaikka katkos piirilevyn läpiviennissä tms jolloin on aika epätoivoinen löytää ilman schemaa.

Sanoisin että fifty-fifty.

Puolet johtuu noista huonon liitoksen ylimenovastuksen kuumenemisista, ja toinen puoli sitten hinkkaantuneiden johtojen oikosuluista maahan tai toisiinsa.
Itsestään liiterissä tai yöllä syttyneet ovat näitä jälkimmäisiä.

Työssä ilmenevät palon alut taas ovat kumpaa vaan, tai sitten perinteisiä öljy- tai polttoainevuotoja kuumiin osiin, pölyn tai muuhun töhkän kertymistä johonkin turbon tai pakosarjan päälle jne.

Sulake ei tosiaan auta noihin huonoihin liitoksiin kun niissä virta ei välttämättä saavuta edes normaalia mutta teho vaan syntyy väärässä paikassa ja vielä lämmöksi. Usein tuollainen kontaktivika kyllä oireilee jotenkin näkyvästi jo paljon aikaisemmin (esim valot välkkyvät ja himmenevät, jokin toiminta pätkii jne) ja tällöin pitäisi kuskin jo alkaa selvittää syyllistä oireeseen, ennen taudin pahenemista.

Olisiko ns Midi Sulake sulakepesineen sopiva systeemi moottoritilaan kun ei ole kokemusta tämmöisestä ?

Muutenhan tuollainen näyttää ihan asialliselta ja tukevalta - mutta mieleen tulee etsiä sellainen sijoituspaikka joka on pölytiivis. Tuo oma kotelo ei välttämättä pysy sisältä pölyttömänä, ja kun sulake joskus toimii, se voi sytyttää ympärillään olevan töhnän :-/

Paras olisi tiivisteellä oleva erillinen kotelo. Puimurin moottoritila on aika ikävä paikka, kuuma, pölyinen ja usein hieman öljyhuuruinenkin.

Oikein tehtynä ei mene..( keskeltä reunoille päin lämmittämällä) Varmasti köntyksenkin mäeltä löytyy maakaapeli. Mikä on jatkettu, ja kaiken lisäksi jatkettu kutiste jatkona!

Voi olla valuhartsiliitos.

Tuo oli hyvä huomio päävirtakytkimestä ,sitä ei pidä koskaan "korjata" ja laittaa kaapelin päät saman mutterin alle. Täytyy myöntää että näinkin olen  joskus kyllä tehnyt . Nykyään on päävirtakytkin kyllä varalla kotona ettei sitä tarvitse kaupasta lähteä hakemaan.
Tulee oikeasti kiire alkaa irrottamaan akun kaapelia ellei päävirtaa saa katkaistua . Ja entä jos se vanhan puimurin tai työkoneen hydrauliputken tärinässä valmiiksi kulunut päävirtajohto tai joku virtajohto lyö vesisateen kastuttamana maihin silloin kun et ole lähimaillakaan

Mulla oli kerran käytettynä hankittu puimuri jossa edellinen omistaja oli 'korjannut' päävirtakytkimen. Paikka oli vielä sellainen että temppua ei huomannut ellei alkanut purkaa kotelon peltejä pois. Aiheutti kerran pientä vipinää kinttuihin.

Kannattaa muuten harkita hetki ja vielä toinenkin  ennen kuin lähtee irrottamaan akusta johtoa silloin kun siinä menee (ja on pitkään mennyt) muutamia satoja ampeereja. Riski siihen että akku jysähtää silmille on suurempi kuin iso. Kuumaksi asti rääkätty akku sisältää varmasti räjähdyskelpoista kaasua, ja siihen kun sitten menee kunnolla räiskimään navan kohdalle...

Parempi olisi järeät leikkurit joilla napsaisisi kaapelin poikki jostain kauempaa. Vaikka siinä puuhassa leikkurin terät saavatkin kipeää.

Tuo että päävirtajohto kiemurtelee läpi työkoneen, päästä päähän, akulta tai starttimoottorilta, virtalukolle tai sulakerasialle, milloin mistäkin läpi ujutettuna ilman mitään suojausta, ja ilman minkäänlaista sulaketta alkupäässä, on tosi alkeellista ja vaarallista sähköasennusta!
Ja laittakaa päävirtakatkaisimet joka työkoneeseen, kipikapi, niinkuin olisi jo   

Juu. Ja tarkastakaa välillä että se päävirtakytkin todella katkaisee. On tullut vastaan useampikin joka ei katkaise. Sekä vielä useampi joka ei kunnolla kytke, mutta sen huomaa helpommin :-)

Tarina tosielämästä:

- olipa kerran kaverin traktori jossa on 2 akkua, yksi molemmin puolin konetta ohjaamon alla. Välissä kulkee yhdyskaapeli siellä täällä pujotellen.

- kuski ajeli aikansa ja ihmetteli kun sellainen vieno käry pyörii ohjaamossa. Kun kone pysäytettiin, se ei enää lähtenyt käyntiin, ei tullut sähköä. Todettiin että päävirtakytkin oli lämmin - ja sökö.

- pikakorjaus tehtiin ohittamalla kytkin, laittamalla molemmat johdot saman mutterin alle.

- koneella ajeltiin ehken tunti ilman mitään ihmeellistä.

- seuraavan pysähdyksen jälkeen lähdin itse ajamaan samalla koneella. Noin minuutin päästä alta tulee savua siinä määrin että heikkonäköisempikin olisi sen huomannut. Pysäytin, kaveri lähti hakemaan sammutinta ja minä aloin repimään akkuja ulos ja johtoja irti. Saatuani 1. akun käännettyä ulos alkoi savu vähetä, sain kuitenkin pikavauhdilla toisen kengän irti.

- tarkempi tutkimus paljasti että suurin osa kaikista akkuihin liittyvistä paksuista kaapeleista oli enemmän tai vähemmän kärventyneitä.

Syynä oli etuvedon kardaaniin paljaaksi hinkkautunut akkujen yhdyskaapeli. Kardaanissa ollut muovisuojus oli metsässä rikkoutunut joitakin aikoja sitten, ja se oli rikkinäisenä poistettu kokonaan roikkumasta. Kukaan ei ollut huomannut että kun toisen akun työntää paikoilleen niin johto painuu nojaamaan kardaaniin. Kun vedin akun ulos niin kaapeli liikahti ja oikosulku poistui. Heikkolaatuinen alkuperäinen päävirtakytkin oli toiminut sulakkeena ja hajonnut silloin aikaisemmin.

Lähellä oli ettei palanut koko moottorivetäjä. Nyt arvoitukseksi jäi vain se että mitä kardaanin, etuperän ja vaihteiston tumpin laakerit ovat pyöriessään tykänneet niiden kautta ajetusta 'hitsausvirrasta' :-(

Nuissa hiukkasloukuissa aika vähän liikkuvia osia, että rikkoontuminen olisi helppo laittaa käymättömän moottoriöljyn syyksi.

Eikö se kuitenkin ole niin että juuri väärä moottoriöljy noita pilaa?

Kun sitä öljyä kuitenkin kulkeutuu pakorööriin enemmän tai vähemmän palaneena, ja vääränlaisen öölin palamisjätteet sitten tukkivat DPF:n ?

Eli ne väärän öljyn liialliset tuhkat tukkivat sen hiukkassuodattimen.

Mutta näköjään voi siinä käydä toisinkin päin:

http://www.fordclub.fi/foorumi/viewtopic.php?t=40825

Mihinkähän tämä kehitys vielä johtaakaan....

miten nuo on muka parempia kuin oikeat abikot?   eihän noissa ole sen parempaa tekniikkaa, huolimatta noista onnettomista tiivisteistä... kuin abikoissakaan...

Ainakin Deutschin liittimet ovat kyllä ihan hintansa arvoisia - ne pitää kyllä sitten myös asentaa oikein ja oikeilla työkaluilla. Joita työkaluja nyt ei ihan joka jampan kylläkään kannata yhtä liitosta varten hankkia :-(

Homman tärkeimpiä juttuja on tiivistys ja tietysti tiivisteille sopivat kaapelit.
Kun avaa muutaman vuoden pölyssä ja ryönässä olleen liittimen se on sisältä puhdas ja hapettumaton kuin tehtaalta tullut. Uudelleen kasatessa ei kannata sitten työntää kaikkia hiekkoja sinne väliin...

Kyllähän sitä nyt pari työvalon johtoa liittää vaikka sokeripalalla ja solmuun, mutta kun kyseessä on jokin hieman useamman kriittisen johtimen nippu....

Kaiken kaikkiaan koneissa tahtoo jo originaalina olla kyllä luvattoman heppoisia sähköasennuksia :-(