Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 231

Viestit - metsajussi

Tuo sisäkudoksen irtoaminen kuulostaa mielenkiintoiselta, onko sellaisia ollut, vai oliko ajatuksen asteella yhtenä mahdollisuutena?
/quote]

On näitä muissa hydrauliikkajutuissa sattunut. Parhaimmillaan toimii kuin vastaventtili  - päästää toiseen suuntaan mutta ei toiseen.
Pitääkö tässä vielä itsekin hankkia punavanteinen ettei jää ihan rakennekehityksestä?
Kun kaverillakin on jo terapia-Nuffield.
Riippuu tilanteesta, ihmisistä, asiasta ja summista, mutta moni voisi olla tyytyväinenkin jos isompi lasku ei ihan heti laatikkoon kolahda.

Pari vuotta korotonta maksuaikaa olisi monelle ihan hyvä juttu. Tietysti ikävä jos ei ennalta tiedä milloin se eräpäivä sitten lopulta on ja verosuunnittelukin vaikeutuu.
Jos on tarkoitus avata kovia savimaita keväällä lautasmuokkarilla melko pinnasta, 3-5 cm syvyydestä, Rapidille, olisiko tuossa syytä katsoa sileitä lautasia vai rajummin hammastettuja?

Kylvöpohjan tasaisuudella sinällään ei pitäisi olla merkittävästi eroa kun tarkoitus olisi päästä siihen kovaan kuitenkin kylvökoneella. Hieman kiinnostaisi tuollainen raskaampi nostolaitekone, mutta kiekot arveluttaa.

Kyllä mä katselisin sileitä tai ainakin vähemmän aggressiivisia lovia.
Käytetyn kun ostaa niin ovat sopivasti sileämmäksi ajettuja :-)
Suoran ja pystysuoran siiven etu on siinä että sellainen ei pyri kannattelemaan lunta. Toinen mahdollinen on sellainen lievästi ruuvimainen joka myös peremmällä 'kaataa' lumivallin niin ettei se ainakaan siiven kannattelemaksi jää.
Siipien maalipinta pitää olla mahdollisimman sileä ja liukas. Teflonia pintaan :-)

Syöttösiivikko tai -ruuvi pitäisi nuolla aivan maanpintaa läheltä ja samoin perällä mahdollisimman läheltä siipiä. Silloin lingon perälle ei voi jäädä paljoa pohjalle ja reunoille ahtautunutta lunta joka pysähtyy sinne ja holvaa koko lingon.

Onkohan kukaan kokeillut laittaa linkoon pientä hydraulitäryä?
Rakensin saparovedon mutta ei jaksa 300cc moottori liikuttaa kuin tasaisella pihalla. Sehän tarvii välitykset rakentaa tai hommata sopiva valmis alennusvaihde,sellainen kuin lingossa mutta 1:3 välityksellä🤔

Viiatin ajovoima taitaa olla sitten kovin harva välitykseltään. Niin on kyllä massikassakin, tuohon käyttöön käyttökelvoton, väännöt nousisivat turhan korkeiksi.

Valtra-puolella taas rokkaa pienemmälläkin moottorilla kun ajovoimassa on tarpeeksi kierroksia metrille.
Muuten nyt toimii mutta meinaa raktori sammua kun aisankääntöä käyttää tai vedon laittaa päälle😅 Eli ei hyvä että sähköventtiili käskee pumpun täysille.
Taitaa joutua hommaamaan jonkun sähköohjatun ls etukuormain venttiilin (roteck ergo digistick) 🤔 aika kalliita vaan ovat😬

Runsastuottoinen pumppu, ja ahdas ei-kuormantunteva on/off-linja ja nafti moottori pumppua pyörittämässä on vähän hankala yhdistelmä. Tuota ogelmaa on joskus ratkottu tuplapumpuilla, pienempään tarpeeseen herätettin vai toinen ja suurempaan sitten molemmat.

Vetoon nyt luulisi hukkuvan reilummatkin litrat, riippuu tietysti vetomoottorien koosta - ja hyvin paljon myös venttiilin, putkien ja letkujen väljyydestä.

Hienommissa vehkeissä käytetään pumpussa sähköistä säädintä. Silloin voidaan sähköisesti ohjata pumppua rajoittamaan esim tuottoa niin että määrätty teho ei ylity tai max litramäärää tarvittaessa rajoittaa.
Moottorihuoltoa lämmöllä ja hellyydellä.

https://www.youtube.com/watch?v=1p0-cOKMreU&list=PLDSu1QVzecy-yv_f-zqxm8qLPCurwHT3v&index=2

Näillä on aina kova kiire, kun kaikki irtoavat osat pitää joko heittää tai pudottaa maahan. Ja mitään ei ehditä pestä ennen korjausta.

Mielestäni hyvinkin osaava remonttimies purkasi myös aina kaikkine moskineen. Meinasi että turhaa niitä on nyt pestä kun pesuun menevät kuitenkin...
Mä kyllä välillä ehdin ennakoida ja pesin itse ennen purkua, onhan ne mukavampia purkaa ja käsitellä kun ovat edes päältä puhtaampia. Lopputulokseen tuskin on paljoa merkitystä jos virallinen pesu on huolellinen. Tarkoitan nyt pinttyneitä öljy-pöly kerrostumia, en sontaa ja savea :-)
En ihan ehkä jummartanut kysymystä, mutta tosiaan jos sähkölohkossa on myös mekaaninen käyttömahdollisuus niin vastaus on kyllä. Useimmissa tuota mahdollisuutta ei ole.

Muutenhan sähkö(propo)lohkoa voi säätää sähköllä yhtä tarkasti kuin manuaalilohkoa, sillä erolla että siihen ohjausälyyn voi yleensä vielä ohjelmoida kiihtyvyydet, hidastuvuudet ja max. liikenopeuden, mahdollisesti myös minimin.
Jos kyse on on/off-sähkölohkosta niin sitten se on kaikki tai ei mitään... sillä ei paljoa hifistellä.
olettaisin että esimerkiksi nostokoreissa, kappaletavaranostureissa, puuautojen nostureissa ja sora-autojen kipeissä pääsee kyllä mekaanisesti käyttämään toimintoja , pakkohan se on jos esimerkiksi nenkilönostokoria käytetään :-\ :-\ :-\ :-\ :-\

Juu näitä löytyy ihan kaikkia mahdollisia variaatioita. Karoja liikutellaan käsin, mekaanisilla rajakytkimillä, paineilmalla, sähköllä, hydrauliikalla ja kaikkien näiden yhdistelmillä.  Henkilönostokori ei kyllä vaadi kuin hätäkäyttömahdollisuuden alhaalta, monissa esim kääntö tehdään hätätilassa veivillä ja kaikkia ei taida saada manuaalisesti kuin sisään ja alas. Kappaletavaranosturit tuppaavat olemaan langattomia mutta niissä on kyllä täysi vipuarsenaalikin tavallisesti. Ihan syystä että kun sen radio-ohjaimen akku kuitenkin loppuu ja toista ei ole muistettu ladata...

(korjaus: ajattelin henkilönostinta, en -koria). Korit taitaa liikkua radiolla ja varakäyttö sitten vivuilla kuten kappaletavaranosturitkin).

Tuo sanomani 'useimmiten ei' koski lähinnä traktoreissa ja maatalouskoneissa olevia sähkölohkoja, ei laajempaa skaalaa toteutuksia. Jossain traksassakin taitaa nostolaitetta saada kumilutkun läpi karan päästä työkalulla tökkäämällä jotenkin käsinkin komennettua, mutta sitä nyt en varsinaiseksi käsikäyttöoptioksi laskisi.
Ei taida oikein metsäkoneissa tai kaivureissakaan manuaalivipstaakeja olla? Monesti jo lohkon fyysinen sijainti tekee manuaalikäytön lähes mahdottomaksi.

Myöskään Valtran ja JD:n sähköisissä lohkoissa en käsivipstaakeja ole nähnyt, mutta en nyt hirmu tarkkaan ole etsinytkään. Lienee extraa joka pitää valmistajan erityisesti haluta ja tilata. Ja poikkeukset vahvistavat kaikki säännöt.
En ihan ehkä jummartanut kysymystä, mutta tosiaan jos sähkölohkossa on myös mekaaninen käyttömahdollisuus niin vastaus on kyllä. Useimmissa tuota mahdollisuutta ei ole.

Muutenhan sähkö(propo)lohkoa voi säätää sähköllä yhtä tarkasti kuin manuaalilohkoa, sillä erolla että siihen ohjausälyyn voi yleensä vielä ohjelmoida kiihtyvyydet, hidastuvuudet ja max. liikenopeuden, mahdollisesti myös minimin.
Jos kyse on on/off-sähkölohkosta niin sitten se on kaikki tai ei mitään... sillä ei paljoa hifistellä.

Juurikin näin kysyin ja kiitos vastauksesta . Itseasiassa yks asiakas kysy multa miten ne toimii ja lupasin kysyä täältä .

Nuo ohjelmoitavat sitten tietokoneen vaatii ? Vaatiiko ?

Ei normaalisti. Näitä on niin moneen lähtöön ja tarpeeseen että ei voi vastata tyhjentävästi.

Yksinkertaisimmmillaan koko ohjausäly (ja vahvistin) on integroitu suoraan kahvoihin ja ohjelmointi tapahtuu asettamalla nappulasta ohjelmoinitila päälle ja opettamalla halutut nopeudet 'kädestä pitäen'. Esimerkkinä vaikka tämä:

http://www.rotecengineering.fi/tuotteet/ergo-digistick-ohjauskahvat/

Useimmissa suurvalmistajien systeemeissä on erillinen älyboksi (tai useampi) joita ohjelmoidaan joko laitteen omalta näytöltä, läppärillä tai kahvoilla tai omalla säätöpalikalla. Vanhoissa systeemeissä voi olla penkin alla ihana kehikko täynnä irtokortteja ja säätöpotikoita, esim vanhat motot  :-(

Suurissa kokonaisuuksissa, laivoissa, tehtaissa ym purkkia voi säätää vaikka prosessitietokone,  teollisuuslogiikka tms. Ja kaupallisten koneiden säätö on yleensä integroitu koneen omaan asetus- ja valvontanäyttöön yhdeksi osa-alueeksi. Siitä ne Ponssen tai Hitachin asetukset löytyvät, tavalla tai toisella.

Nykyään tyypillinen pienkäyttäjän ratkaisu on systeemiin liittyvä pieni näyttö jolta asetukset voi tehdä. Varmaan myös kännyltä bluetoothin yli pääse joitakin säätämään.
Tässä yksi uusimmista:

https://www.usevolt.fi/index.php/fi/

Tarkoitus ei ole mainostaa, systeemejä löytyy isoilta ja pieniltä valmistajilta, joka lähtöön.

Tuossa Keslan ProC:

https://www.youtube.com/watch?v=OX6zY90HQSc
En ihan ehkä jummartanut kysymystä, mutta tosiaan jos sähkölohkossa on myös mekaaninen käyttömahdollisuus niin vastaus on kyllä. Useimmissa tuota mahdollisuutta ei ole.

Muutenhan sähkö(propo)lohkoa voi säätää sähköllä yhtä tarkasti kuin manuaalilohkoa, sillä erolla että siihen ohjausälyyn voi yleensä vielä ohjelmoida kiihtyvyydet, hidastuvuudet ja max. liikenopeuden, mahdollisesti myös minimin.
Jos kyse on on/off-sähkölohkosta niin sitten se on kaikki tai ei mitään... sillä ei paljoa hifistellä.
Sopivan murealla talvikelillä kun murskaa, niin kyllä siihen keväällä kylvää. Lunta ei välttämättä tarvitsisi olla.

https://www.tiktok.com/@stickan1991/video/7045691192784227590?is_from_webapp=1&sender_device=pc&web_id7049451231320901126

Kahealla pakkaskelillä menee tosiaan raskaatkin apilarötköt kevyesti, ainakin tuollaisella perusmallin kesantomurskalla. Vauhdin voi ainakin tuplata .

Ohessa kuva todellisesta suorakylvöstä...

kesälaadutkin tankissa ja lasit jäässä :o :o :o :o

https://www.youtube.com/watch?v=X78s2vammgQ

Varmaan parhaita hommia Kirovetsille. Tuossa ei runsas paino haittaa peltoa ja pito & voima riittää hyvin 8 siivelle. Auroja ei paljoa tuosta enää voi yksinkertaistaa... ei tarvita yhtään muistisylinteriä eikä sekvenssiohjausta.

Yllättävän siistiä jälkeä noin on-land ajettuna. Ja Kirovetsin modernisointi on varmaan parantanut työviihtyvyyttä  vähintään 400%. Päivässä kääntyy jonkinlainen ala vaikka alussa vähän sulatteleekin.

Miten sähkölohko toimii käytännössä ? Onko se päällä ja pois tai pystyykö käyttämään kuten käsikäyttöistäkin ?

Joissakin sähkölohkoissa on säilytetty myös mekaaninen käyttömahdollisuus, ainakin lohkoon suoraan  liitetyllä käyttövivulla . Massikan sähkölohkoissa on tosi kätevä kun niitä pystyy siitä koneen takaa myös kädellä komentamaan. Esim hydraulista työntövartta on oikein näppärä säätää kun kiinnittää tai irrottaa työkonetta. Pitää tietysti katsoa ettei ole sormet välissä. Ja kannattaa muistaa deaktivoida ohjaamosta se sähköpuoli ennen kuin vääntää manuaalisesti; se sähköinen propoäly tykkää kyttyrää kun se huomaa että kara liikkuu ilman sen osallisuutta asiaan. Alkaa vaan vilkuttaa valoaan ja aloittaa siltä seisomalta korpilakon. Kyllä se saa on/off vaihtoa riittävän monta kertaa kuittailemalla taas yhteistyöhaluiseksi mutta helpompaa on näpätä se sähkö pois jo ennalta. Vipstaakikin liikkuu kevyemmin kun sähkö ei yritä laittaa koko ajan hanttiin. Tuo on yksi niitä pikkujuttuja jotka tekevät päivästä heti paremman :-) Samoin jos vaikka pienllä montulla varustetulla kuivurilla tms haluaa nostaa kippiä hiljalleen tilanteen mukaan niin tuolla on tosi helppoa hoitaa homma ilman että tarvitsee könytä ohjaamoon...

Myös Walvoilin DPC130 pöytä ainakin hydr.esiohjattuna sisältää myös mekaanisten vipujen 'juuret' ja niistä voi komentaa halutessaan.  Huoltohommissa hyvä kun siitä voi vaikka päästää jostain linjasta paineet pois kun kone on sammuksissa. En tiedä onko täyssähköversiossa tuota mahdollisuutta. Samoihin osiin liittyy myös mekaaniset säätöruuvit joilla voi kunkin karan kummankin suunnan max. liikettä rajoittaa. Primitiivinen mutta toimiva pysyväisluonteinen säätö liikenopeuksille.
Käyttötarkoitus on kylvökoneen sylinterin nosto/lasku sähköisesti, automaattisesti.
Systeemin ollessa valmiudessa (ei kuitenkaan noston aikana) pitää nostolaite ja etukuormaaja toimia.

Sitten se rakennelma pitää saada sarjaan koneen muiden venttiililohkojen (nostolaite, ek, ulkopuolinen) kanssa. Ei luultavasti onnistu pikaliittimistä.

Luovutan puheenvuoron Valtra-tietäjille.
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 231