On merkillistä. miten maatilaan liittyy tuota kateutta ja sukukatkeruutta, eikä esim. huomattavasti paremmin parjääviin ja tienaaviin sukulaisiin. Meilläkin maksettiin jälkeenpäin ajatellen jopa ylihintaa tilasta, jonka pääomien liike on ollut todella hidasta ja elanto on pitänyt repiä aina ylipitkästä päivästä. Määrätietoinen työ perheen hyväksi on tuonut kuitenkin toimeentulon emmekä ole enää täysin riippuvaisia pelkän tilan tuotosta. Mutta aina, kun tilaa on kehitetty näkyvästi, se on ollut kuin yleistä riistaa sukulaisten taholta. Kaikki eivät ymmärrä, että lunastimme tilan aikoja sitten, eikä muilla ole enää osaa eikä arpaa siihen työhön, millä olemme nostaneet sen jaloilleen. Jos tarvitaan lupia tai lausuntoja, paljastuu aivan uskomattomia kateellisuuksia ja kaunoja sukupolvienkin takaa, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. On ollut melkoinen henkinen työ antaa anteeksi näille ihmisille, joille on joku vuosikymmen jäänyt päälle. Mutta olen päättänyt, ettei nämä asiat tule enää minun uniini ja siksi olen käynyt puhumassa sukulaisten kanssa suoraan asiat halki. Vaikka vastauksia ei kaikkiin asioihin ole tullut, uskon, ettei noilla puheilla ole enää minuun vaikutusta.
Luulin joskus, että voin olla kaikkien kanssa väleissä ja olenkin koittanut olla kaikkea kaikille. Nyt tiedän, ettei se ole mahdollista, mutta kuitenkin, mikäli se minusta riippuu.. Enää en tee niin paljon turhia talkoita silloin, kun helmet menee suoraan sioille. Vaikka olisin joskus sika itsekin, haluan ottaa toiset kuitenkin huomioon. On kuitenkin ihmisiä suvussa, joille ei kannata enää huomiota antaa, kun heidän piinastaan on henkisesti vapautunut. Ja aina löytyy narsistisia ihmisiä, jotka haluavat hallita toisten tekemisiä sairaasti. Tallaisista on vain mentävä yli tavalla tai toisella.
Yksi tapa tähän on käydä esim. Pirkkahallissa perheen ja Wilburin kanssa vapautumassa.. suosittelen..
