MTK:n kylvösiemenvaliokunta oli vähän muita edellä. Uudet määräykset ja kylvösiemenlaki piti saada EY:n kanssa yhdenmukaisiksi. Siemenkauppa oli silloin myös osittain kansainvälistä. Suomen määräykset hukkakauran suhteen olivat hyvin tiukat. Silloisessa EY:ssä (EU) ei näin ollut. Siellä oli pääpaino siinä, että kuinka montaa sukupolvea sai tuottaa siementä kantasiemenestä.
Suomessa oli kauppasiemenen myynti sallittua. EU ei sellaista tuntenut. Meillä yritettiin eduskunnan voimin pitää tämä pykälä voimassa. EU määräykset menivät kuitenkin tästä yli ja niin Suomella ei ollut mitään erivapautusta tässä asiassa. Valiosiemen jäi myös pois. Siemenkustannukset nousivat tuotannossa. Viljelijän piti hankkia uusi kantasiemen aika usein. Kaikki tämä on nostanut kaupan siemenen hintaa.
Alkuvaiheessa sattui myös ilmeisesti käännösvirheitä. Alkuperäistektejä käänsivät henkilöt, joilla ei ollut kovin paljon tietoa maatalouden sanastosta. Väärinkäsityksiäkin saattoi tulla. Eräs esimerkki siitä on oman siemenen käyttömaksua koskeva määräys. Siinä oli kauran kylvön sijasta käytetty sanaa kauran istutus. Tässä alkuperäisessä dridektiivissä todettiin. että oman siemenen käyttömaksu ei koske pienviljelijöitä. Sillä tarkoitettiin niitä, joilla ei ollut kesantovelvoitetta. Myöhemmin todettiin, että jos Suomessa olisi noudatettu tätä, niin maksajia olisi ollut melko vähän. Täällä tehtiin asiassa poikkeus, jonka EU hyväksyi.
Tuota 141 keskustelua seuratessa tulee mieleen se, että mikä asiasta tehty päätös todella oli. Olisiko siinä tullut joku sekaannus. En tiedä, mikä päätös on ollut. Se on kuitenkin selvää, että neuvottelujen sihteeriköt eivät ilmeisesti ollet Suomen maatalouden asiantuntijoita. Väsyneet neuvottelijat eivät ehkä tutkineet suurennuslasin kanssa vastasiko päätös sitä, mikä oli so*****. Tälläisessä lakitekstissä voi yksikin sana muuttaa asian luonteen.
 

Olin ennen Suomen EU jäsenyyttä MTK:n kylvösiemenvaliokunnan puheenjohtaja. Meille pidettiin seminaareja, joissa silloinen ministeriön virkamies Esa Härmälä selvitti asioita. Oli myös omia palavereja, joissa MTK:n edustajat selostivat tilannetta.
Maan jako eri vyöhykkeisiin ei sopinut silloin, eikä sovi nytkään. Ei asia ole niin yksinkertainen, että piirretään karttaan viiva, jonka toisella puolella on A ja toisella puolella B ja C. Tämä on sitä kirjoituspöytä filosofiaa.
On olemassa erilaisia viljelyalueita. Ilmasto ei yksin ratkaise maan sisäistä jakoa. Etelä-Pohjanmaa on hyvää viljelyaluetta. Siellä on saatu satoennätyksiä. Maalaji on tasalaatuista ja lakeus rannaton. Toisaalta taas etelässä löytyy hyvinkin pieniä ja kivisiä peltoja. Jos alueet jaetaan vain lämpötilakäyrien mukaan, niin pieleen menee. Tukiperusteet ovat olleet näin koko ajan virheelliset.
Muistan erään kokouksen MTK:n kokoushuoneessa. Esitin siellä, että tukien perusteena tulisi olla myös muut Suomen erityisolosuhteet. Täällä on paljon sellaisia kuluja, joita ei Keski - ja Etelä - Euroopassa ole. Meillä vaatii peltojen peruskuivatus ja salaojitus isot investoinnit. Maaperä on karumpaa kuin etelän mustanmullan alueella. Etäisyydet ovat pitkiä ja peltolohkot pieniä.
Nämä ja monet muut vaikeudet olisi pitänyt ottaa neuvotteluissa huomioon. Nyt tuijotettiin vaan Suomen pohjoiseen asemaan ja koetettiin saada sen avulla lisäetuja.
Jos ennen liittymistä EU:hun olisi tutkittu nämä ja monet muut asiat, niin olisi voinut olla parempi tulos.
Silloin oli kuitenkin niin kova kiire mennä EU:hun, että perusteellista tutkimusta Suomen todellisista vaikeuksista ei oltu tehty.
Olin mukana järjestämässä ennen liittymistä Huittisten Huhkolinnassa suurta viljelijöitten joukkokokousta. Se oli laatuaan ensimmäinen. Puhujina oli MTK:N puheenjohtaja Heikki Haavisto ja maakuntajohtaja Hannu Vesa. Mediaa oli paikalla runsaasti. Kaksi tv- kanavaa, radio ja lehdistö oli mukana. Eräs naistoimittaja kysyi Haavistolta, että mitä Suomen EU jäsenyydestä seuraa. "Voi siinä itsenäinen päätösvalta mennä", totesi Haavisto rauhalliseen tapaansa.

Suomen kansaa johdettiin määrätietoisesti harhaan ennen EU:hun liittymistä. Yleinen hokema oli se, että turvallisuutemme takia se on välttämätöntä. Tämä oli poliittisen eliitin kanta melkein joka puolueessa. Toinen hokema oli se, että ruuan hinta laskee. Sillä hanketta markkinoitiin kuluttajille.
Siinä oli kai jonkinlaista poliittista huumaa. Pääasia oli se, että sopimus saatiin. Ehdot olivat monen mutkan takana koukeroisella virastokielellä. Sen kääntäminen suomen kielelle ei edes aina onnistunut. Saattoi tulla tulkintavirheitä. Näin on käynyt ilmiselvästi tässä 141 tapauksessakin.
Suurin virhe oli siinä, että suomalaiset uskoivat voivansa muuttaa EU:n perussääntöjä. Puhuttiin "hyvistä reunaehdoista". Sellaisia ei koskaan tullut. "Hättäinen tekkee huanon kaupa", sanotaan täällä Kokemäellä. Näin siinä suomalaisille politiikoille kävi.
 Aluksi luultiin, että koko homma kaatuu maajussien niskaan. Nyt on jo monella alalla huomattu, että EU laittaa pukinsorkkansa moneen asiaan. Tuskin rekkamiehetkään tajusivat, että rekkojen leveys tulee olla dridektiivien mukainen.
Euroopan Yhteisö perustettiin aikoinaan muutaman maan hiili- ja teräsyhteisöksi. Näin siitä on tullut vähitellen nykyinen EU, joka puuttuu jokaisen kansalaisen elämään monella tavalla.
141 tuessa on kysymys siitä, että Suomi maksaa omista varoistaan tukea. EU ei sitä tunnu sallivan. Herää väkisinkin kysymys, että onko tämä maa holhouksen alainen, joka ei voi huolehtia omista asioistaan?

Europarlamenttaarikko Lasse Lehtinen paljasti suuren tietämättömyytensä maatalousasioissa eilisessä tv - keskustelussa. Hän väitti, että Suomesta on viety valtion tuella tuotettua vehnää Ruotsiin. Samalla hän kadehti " suurten viljapeltojen" viljelijöitä, joilla on pihalla arvokkaita ajopelejä.
Vehnää ei ole täältä varmaan kovin paljon viety mihinkään suuntaan. Rukiissa olemme jo suureksi osaksi tuonnin varassa. Kananmunia on  viety Ruotsiin ja se on ärsyttänyt sikäläiset munantuottajat ja hallituksen.
Suomen elintarvikeomavaraisuus on murenemassa hyvää vauhtia nyt kun sokeriomavaraisuuskin on vaakalaudalla. Kauppojen hyllyillä on jo iso osa ulkomaista alkuperää olevia elintarvikkeita. Siellä on ranskalaisia keksejä ja satoja muitakin valmistuotteita. Tuntuu siltä, että tämä maa on jo suureksi osaksi tuontielintarvikeiden varassa. Sitä ei aina huomata, sillä tuotteen valmistusmaa on präntätty hyvin pienellä kirjoituksella pakkaukseen, jonka nimi on suomalainen.

Ei täältä voi ketään ulos lentää.