Kaveri huoltaa noita työkseen ja oli kuulemma joskus tutkinut erään vaihdetun siirtopumpun jonka takaiskuventtiilistä oli joku muovilipare katkennut. Niissä on ollut ihan tekovikaa. Tuurillaanhan ne voivat kestää pitkään tai sitten hajoavat ensimmäisessä huollossa.

Noissa siirtopumpuissa on heikkoja yksilöitä joiden takaiskuventtiili ei kestä ilmausta vaan rikkoutuu. Senjälkeen ilmaaminen on mahdotonta kunnes viallisen tilalle vaihdetaan uusi kestävemmällä takaiskuventtiilillä varustettu siirtopumppu.

Uusi siirtopumppu vaan tilalle niin kyllä se ilmaaminenkin alkaa onnistumaan.

Eikai se perkins lie ikinä ollut kuuluisa hyvästä kylmäkäynnistymisestään, mut ensimmäisenä tulisi mieleen tarkistaa ettei pumpun ajoitus ole muuttunut jos vaiva on ilmaantunut äkillisesti. Myös suuttimet ja hehkun toiminta kannattaa toki tarkistaa.

Äkkiä tuntuisi että olisi fiksu ajatus ainoastaan jos maastot ovat senverran kovat että kestävät ajaa normirenkailla. Sitten ehkä jollain perus harvesteripäällä voisi hakkuita kokeilla ? Ittelle jos pelkästään hakkaisi, niin voisi olla paremmin ennustettavissa miten hakkuut tutuissa maastoissa onnistuvat.
Mut jos meinaa alkaa ihan vieraille hakkaamaan, niin kaivuria joutuu varustelemaan aika rankasti, mm. isot renkaat ja pätevä koura mittalaitteineen. Sitten aletaan jo pikkuhiljaa lähestymään hinnassa oikeita metsäkoneita. Ja suomaille lienee turha edes ajatella muuta kuin oikeita metsäkoneita joissa teliakseli ja telat päällä.

Muistellaampas hieman miten kävi New Hollandin ja Casen kanssa. Ensiksi piti kaikki mallistot saada yhtenäistettyä kovalla tohinalla ja nyt niitä ollaan taas tietoisesti eriyttämässä. Siis käyttäjille pyritään luomaan näistä merkeistä itsenäinen kuva, aivan kuten käyttäjillä on Valtrasta, Massikasta ja Fendistä nykyään.

Meillä on kimpassa klapikoneena vanha nokan giljotiinikone ja omana koneena löytyy estren versio tuon nokan koneen evoversiosta jossa mm. 4 metrin taittuva kuljetin. Aikansa kun oli konekimpassa klapikoneen tiimoilta, niin alkoi oman koneen hankinta tuntua hyvältä ajatukselta. Tietääpähän mistä se kone löytyy ja missä kunnossa. Ja on aina käyttövalmiina pieneenkin tarpeeseen.

Estre on muuten käypäinen kone, mutta ainekset ovat mellompia kuin kotimaisessa. Tietty kun uhraa hieman aikaa niin siitä saa rakenneltua ihan käypäisen koneen omiin käyttöihin. Mm alaterä on liian pehmeää rautaa ja taipuu järeää koivua pilkkoessa. Myös kumiläppiä joutui vaihtelemaan ja rakentamaan toivimammiksi vanhemman nokan esimerkkiä noudattaen. Meille giljotiinikone on paras  valinta koska puuta tehdään enimmäkseen omaan käyttöön ja raaka-aine vaihtellee rakennusjätteestä puunoksiin ja paksuihin rankoihin.

Liekkö näissä hydraulisylinterillä toimivissa jatkeissa edes nopeita yksilöitä ? Ketjukäyttöinen jatkehan tuplaa nopeuden ja sillä jo noukkii kätevästi tavaraa uran varresta.

En pitäisi Hakin kuormaimiakaan poissuljettavana vaihtoehtona. Oma 6400pro (3166) on vuosimallia -96 ja sitä ei ole hitsattu puomista ja letkuja tai tiivisteitä ei ole tarvinnut uusia, mitä nyt letkunpäitä olen pari joutunut teettämään liittimen mentyä poikki.
Eniten kritiikkiä voisi antaa joidenkin letkujen suojaukseen ja muutamien peltisuojien järeyteen. Näitä on joutunut hieman vahvistelemaan ettei tarvia alkaa umpimetsässä sepittämään vaan saa huidella huolettomasti. Voimat tuon 4000 kronoksen luokkaa, kuivaheinäpaaleja saa nosteltua 3 metsäperävaunun kyytiin, mut rehupaalin saa nostettua kyytiin vain etummaiseksi kärriin. Myös kouran vaihdoin jossain vaiheessa cranabin tekemään, noista peruskourista kun ei ole paljoa hyvää sanottavaa. Hintaluokka 92 kärrin kanssa oli tuolla kuormaimella aikoinaan vähän päälle 10k€, joten en hintaisekseen pitäisi tuota Hakin pakettia ollenkaan huonona.

Itse miettisin venttiilipöytäasiaa siten, että sähköpöytään investoiminen tuskin maksaa itseään takaisin jos käyttö ei ole enempi tai vähempi jatkuvaa. Varsinkin kimppakoneissa käyttöaste saattaa jäädä vähäisemmäksi ja huollonkin laita on vähä niin ja näin. Ja jos kuormainta säilytetään ulkona, niin hydraulisesti esiohjattua hienommat systeemit saattaavat alkaa aikaa myöten oikkuilemaan. Ja ainakin Valmetteihin saa asennettua hallintavivut jopa mekaanisella pöydällä senverran ergonimisesti, että tuhat mottia ajaa puita vuodessa vaikka mekaanisella pöydällä. Toki asennus koppiin on joka kerta hankalampi kuin hydr esiohjaus tai sähkövivuilla.

Joku 40kn tai päälle kuormain hydraulisella esiohjauksella olisi minun valintani tuohon tarpeeseen. Onnistuu sitten paalienkin lastaus ja purku tarvittaessa. Ja laippasovituksella ja 4 sylinterikäännöllä luonnollisesti.

Kyllä se Jenkkilä on joissain asioissa sellainen takapajula että ei mitään rajaa. Ihan yllättyy miten paljon sillä on yhtäläisyyksiä Venäjän kanssa. Television antama ruusuinen kuva on joskus todella kaukana todellisuudesta.

Onhan jo manner euroopassakin paikkapaikoin ongelmia hyvälaatuisen pohjaveden saannissa.

Eiköhän se primer pumppu liene ihan yleismallinen kampe ja löytynee edullisimmin pienkonekorjaamosta tarvikeosana. Ski Doon työkelkoissahan on ihan samat osat.

Ohjauksen pitäisi mielestäni tunnokas, tarkka ja kestää käyttöä ilman vaijereiden vaihtoa.

Ykköskoneeseen laittaisin nyt hydr esiohjatun kahvan, vähä vanhemmissa koneissa olen törmännyt erinomaisesti yhdellä kepillä toimiviin mekaanisesti ohjattuihin 2 vipu venttiileihin. Nykyisessä kuikan  vaijeriohjauksessa on ollut sepittämistä ihan riittävästi, toki käyttöäkin on ollut paljon. Vaijerien katkeilusta pääsi onneksi eroon kun rakensi päät sellaisiksi että pianolangan vaihtamalla onnistuu katkenneen vaijerin uusinta.

Hakki Ja Patu ovat osoittautuneet hintaisekseen  kestäviksi vehkeiksi. Myös Cranabista lienee hyviä kokemuksia.

Kalliitahan ne kaikki on nykyään uusina ja se vaikuttaa käytettyjenkin hintaan. Itse ostaisin omiin ja pienimuotoisiin urakointiajoihin nykyään jonkin käytetyn värkin em. merkeistä ja kunnostaisin tarpeen mukaan.