Olisit laittanut vielä ehdoksi:ainoastaan valtra,muut älkää vaivautuko,niin kyselysi olisi ollut täydellinen.

Heh mahtaa se sapettaa...

Itte laittaisin noilla reunaehdoilla 121 N Valtran hiteccinä tai  advancena jos sattuis löytymään houkutteleva koeajokone tai vähän käytetty.

Hydrauliikkaan löytynee ratkaisu keulapumpusta jos tuottoa pitää saada runsaasti. Keulapumpullista kuormaajaa ei taida saada enää uutena noihin, ennen niiden kylkiäisenä tuli myös oma öljysäiliö. Metsäkäyttöön noihin saa keulalle pumppua ja pientä öljysäiliötä, kannattaa kysäistä sellaista. Ja vaikka keulapumpun joutuisi ihan rakennuttamaan, niin se säilyttänee hyvin arvonsa käytetyssäkin koneessa.
 
Turbiinikytkin tekee kuormaamisesta mukavempaa vaikkakin se ei toimi ihan yhtä jouhevasti kuin pienemmissä malleissa. Maantieajossa risteyksistä lähdöissä turbiinikytkimen ansiosta ei useimmiten tarvi koskea keppivaihteisiin, joten se auttaa silläkin tavalla.

Valmetin peruslootalle ja moottorille tuollainen 7000 tuntia ei ole rasitus eikä mikään. Kone näyttää tapansa ensimmäisten satojen tuntien aikana ja senjälkeen normihuolloilla pääsee helposti kymppitonnin tietämille.

Jos lingossa on kunnolliset tukijalakset, niin laittaisin siihen verkkoterät. Jos leveä verkkoterä ei meinaa mahtua linkoon, niin sen voi polttaa keskeltä kahtia jolloin yhdestä terästä saa molemmille puolille.

Painavalla lingolla ilman tukijalkoja verkkoterät vastustavat menoa sitten aika tavalla, joten siitä syystä tukijalkojen olisi hyvä olla toimivat. Toki mukavasti irtoaa lumipolannekin ja ei jää liukas jälki.

Moottorin jäähdytys ei tainnut olla joissain 10 ja 100 sarjan koneissa markkinoiden tehokkaimpia, joten ainakin ruuvaamisessa saattoi tulla melko pian sitäkautta rajat vastaan.

Kertoilivat että paljon oli ihmisiä ollu, ainakin ventin kopissa. Valtroja oli saanu kiertää ihan rauhassa, ja koppiinkin olis mahtunu jos olis kiinnostanu.

Ajaahan se pitäis eikä sitä koppia tiirailla. Muutenkaan se Fendin koppi ei ole mikään ihmeellinen laitos sen hintaiseen koneeseen. Toivottavasti pistäisivät viisaat päänsä yhteen ja tekis Agco jossain vaiheessa pari oikein viimeisen päälle hyvää ohjaamomallia jotka vois sitten ottaa käyttöön kaikissa konsernin vehkeissä.

Keväällä kun ajelin jollain 4 syl pikkuvarjolla ja het perään N121 advancella, niin jäi sellainen maku että kun sen variolootan vaan ymppäis Valtraan vielä vähä hiotulla käyttöergonomialla niin olishan makia peli. Se Deutsin kone oli aika karkeakäyntinen sisudieselin rinnalla, se oli mielestäni jopa hieman yllättävää.
Se advance laatikko oli vähä viritys, toki toimihan se ja harvemmin valtrassa aluevaihteeseen tarviaakaan koskea. Hydrauliikka oli mukavan tehokas ja se joystic ohjaus oli varsin onnistunut. Toki siihen hallintavipuun ehkä vielä kaipaisi jotain turvaliipaisinta tahattomien liikkeiden estämiseksi.

Joku kun kyseli uunipuiden teosta. Nokan giljotiinikonetta vastaava Estre löytyy talosta. Sillä tulee tehtyä jopa tuommoisia 50-60 cm klapeja ja muuten pidempikin puu onnistuu pätkiä, mutta holvaa kammiota jonkinverran. Toki riippuu kuljettimen kulmasta ja syöttötahdista. Myös puun syöttökulma koneeseen vaikuttaa hieman holvaamistaipumukseen.

Mut eihän noita koneita ole tarkoitettukaan kuin maksimissaan n. 50cm klapien tekoon.

Lainaus käyttäjältä: Timppa - 23.01.08 - klo:18:44

uusi Variokerho
 taitaa myös aloittaa 


****Lienee tarkoitettu vähälahjaisille?

Siinä on semmonen juttun että nukaan pääsee vaan harvat ja valitut

Timppa taitaa olla oikeassa, jo kirjoitusvirheet sen todistavat.

Saa ne tapettua hyvinkin nopsaan jos ajaa huonoilla öljyillä ja sammuttaa koneen jäähdyttämättä kovan vedättämisen jälkeen, mutta jos ilmansuodatin on kunnossa ja ahtimeen ei mene vierasesineitä niin tuntuvat kestävän ajaa ennemin sen 12000 kuin tuon 6000 ennekuin kannattaa edes alkaa tarkistelemaan. Toki pakoputken tai imuputken irrottamalla voi kokeilla välykset, mut ei niitäkään suotta toinna liian usein aukoa jotta ahtimeen ei mene roskia.

Ja pintalauta (jos ei ole isoja oksia) on kaikkein lujinta lautaa, eli vaikka se on vajaakanttista niin se on parempaa tavaraa kuin sisäosan "höttöpuu"

Ja jos teet pinnoista polttopuuta, niin kannattaa jättää ne vähän paksummiksi, ovat silleen parempia käsitellä klapeina. Jos on tasapaksua pölliä ja sahuri sahaa tarkkaan, niin on melkein sama kuskata pinnat mehtään. (ainakin jos ei ole hakekasaa lähellä)

Sehän se ongelma juuri on että maalikauppaan kun menet ja ilmoitat vaikka volkkarin sävyn "tornadorot LY3Y" tjsp. niin vaihtoehtoja löytyy koneelta semmoiset 15 kappaletta.
Yleensähän korjausmaalitkin sekoitetaan käymällä ensin vertaamassa pihalla auton haalistumisastetta värilastuun ja sekoitetaan sen mukaan sävy. Korjausmaalauksissa maalari joutuu vielä usein sävyttämään maalia mieleisekseen. Nuo normaalit tummat vihreä, punainen ja sininen ovat melkoisen herkkiä sävyjä haalistumaan.

Joku hyvinsäilynyt maalattu peltiosa vaan mukaan maalikauppaan ja siitä värilastuun vertailemalla vois löytyä sopiva punainen sävy.
Eiköhän sillä ihan verkuun kelpaava sävy löytyne, lopputulos kuitenkin satakertaa parempi kuin joskus nähdyt "pensselillä punaista miranoolia pintaan" tyyliset puolentunnin projektit.

Täälläpäin on saatu melko ison jontikan peräkotelo halki koettamalla saada tukkeutunut paalain selvitettyä laittamalla koneeseen kierroksia ja kytkemällä ulosotto päälle.

Tosi urakoitsijan menetelmä 
Ajattelin kertoa ainakin samanlaisesta (jos ei samasta) tappauksesta. Älä väkisin yritä pyöritellä, voip remontin hinta nousta joka kerta kun kytket voimanottoa päälle.

Juu eiköhän myö kaiman kanssa sammaa tapausta muistella, lie se  Jyrkille kovana JD:n miehenä ollut kovempi kolaus henkisesti kuin taloudellisesti 

Voishan sitä kokeilla pyörittää taaksepäin tapista ja makustella onko siellä rattaiden välissä jotain ylimääräisiä osasia.

Täälläpäin on saatu melko ison jontikan peräkotelo halki koettamalla saada tukkeutunut paalain selvitettyä laittamalla koneeseen kierroksia ja kytkemällä ulosotto päälle.

Juu-u tämän asiallisempaa keskustelua on massikkamiehiltä turha odottaa, peräreiät ja panemiset mielessä vaikka vastauksia vasta kymmenkunta. Kertonee kaiken oleellisen massikkamiehen ajatusmailmasta. 

Massikan arvostuksesta kertonee kaiken oleellisen se, että myynti hyppäsi heti uusille sadoille kun mallistoon saatiin Valtralta lainattu A-malli massikan tarroilla.

Tuntimittarin lukeman mukaan ne öljyt on määrä vaihtaa, 200-500 tuntia on haarukka koneesta ja öljynlaadusta riippuen.

Valmetin moottoriin ei juuri tarvi lisätä öljyä, hyvän konemiehen kuitenkin tunnistaa siitä että joka päivä ennen käynnistystä tarkistaa öljymäärän tikusta.

Massikan perkins moottorista kannattaa tarkistaa öljyt jopa pari kertaa päivässä. Muistakin merkeistä päivittäin.

Siinä se sitten on, kohta taitaa olla kaikissa Fendteissä Sisut. Tulee juoppo siitäkin saksalaisesta laatumerkistä.

Tai sitten polttoainetalous ja käyttöominaisuudet paranevat?
Ainakin korvakuulolla vertaillessa nelipyttyisten varion moottoria ja ännäläisen cr sisudieseliä, niin se Deutsi oli niistä se sepelimylly. Myöskään viralliset käyttötestit eivät aina tue Deutsin ylivoimaisuutta.

Härregud sentään, tiiä vaikka tulevaisuudessa Fendeissä olis venäjällä valmistetut sisun koneet ja Valtroissa suomalaiset