Minusta tuo tekee sopivasti kuivaneesta puusta halkoessa roskaa ihan jonniverran. Mut sehän lie noitten giljotiinikoneiden ominaisuus. En tosin tiedä oliko tämä kone jonka toimintaa seurasin ihan uusinta mallia.

Kannattaa kysästä kelpaako tuon koneen tekemät puut ostajalle vai pitääkö olla ketjusahalla tai sirkkelillä katkottuja klapeja.

Vähän sellainen mielikuva on jäänyt että tontti- ja liittymäkustannukset poislukien muutama vuosi sitten nykyaikaisesti perusvarustetun talon hinta on n. 1.5 kertainen talopaketin hintaan. Toki nykytilannetta on hankala sanoa paljonko vaikkapa tarvikkeet ovat kallistuneet.

Mutta tämä on toki vain karkea arvio.

Ettei KLJ olis vaan liikaa juhlistanut Verkun 50V synttäreitä ja nähnyt jonnen pyörät kahtena kappaleena 

Kuulostaa äkkiseltään aika haastavalta. Siis jos ajatellaan että suursäkin pitäisi nousta sillä nosturilla turvallisesti levittimen kuupan päälle. Luulisi että sille nosturille joutuu rakentamaan ihan oman tukirungon, lantakone ei taida semmosia vääntöjä kestää.

Äkkiseltään uuden sylinterin teettäminen vanhoja osia hyödyntäen kuulostaa paljon järkevämmältä kuin ostaa IKH:n ties mistä taiwanin joulutinasta tehty sylinteri.

Järeän näköisiä ne Liperin kauhat on mitä olen kattellut. Kovasti ne on täälläpäin tykätty kestäviksi värkeiksi.

Ittellä muutamia kuikan kauhoja, lumikauhan yläpokkaus meni ruttuun ja kauha meinasi notkahtaa mutta sain ajoissa oiottua ja vahvisteltua. 160 leveän sorakauhan joku kyläseppä on vahvistellut sisäpuolisilla raudoilla ja kärkivahvikkeena on vanha lanan terä, mutta hyvin sekin on hommansa ajanut. Aikanaan käytettynä taisi maksaa jopa 200 markkaa.

Kuikan kauhat olis aika hyviä painoonsa nähden hieman paranneltuina, mutta vakiona eivät pahimmoilleen kestä juuri olleenkaan käyttövirheitä kuten kivien kuskausta joka rutistaa yläpalkin.

Toinen juttu mikä niissä suunnitelmissa minusta tökkii on että ne suunnitellaan todella kalliisti, mm. kuivilla kivennäismailla kaivatetaan jumalattoman kokoiset reunaojat ja ajatetaan tien pintaan kalliita murskeita vaikka saman asian ajaisi lähempää kuskattu sora.

Yhden päättyneen tieurakan tekoa seuranneena sai onneksi vain sivusta kauhistella kustannuksia ja sitä mihin rahaa pistettiin palamaan. Sittenkin tekijöiltä jäi maakiviä nostamatta ja tien vastapenkka jäi paikoin epäsiistiksi.

Kaverin kanssa puheissa tuo kellfri on vähä sellainen vitsi... Toki siellä osaa olla sellaistakin tavaraa joka ei ole niin justiinsa materiaalivalinnan ja pintakäsittelyn suhteen kuten nuo aitaelementit, mut työkoneet vähä epäilyttää.

Itte ostaisin ennemin kohtuudella käytetyn "laatumerkin" tuotteen kuin uuden Kellfrin. Äkkiseltään tuntuu että enemmän silleen saisi huolettomia käyttötunteja työkoneelle.

Hinnatkin noissa Kellfri tuotteissa ilmoitettu alv. 0 joten sekin kertoo jotain markkinointitavoista.

Nuo Cebora ja Fronius olisivat mielenkiintoisia merkkejä tutustua jos olisin uutta konetta hankkimassa. Aikuiskoulutuskeskuksellekin olivat Froniusta ostaneet kun aiemmin koneina oli pelkkiä Kemppiläisiä. Myös inverttereinä ovat Froniukset toimineet hyvin mitä olen kuullut.

Wallius/hakas on äkkiseltään hepposammin tehdyn oloinen (materiaalivahvuudet pellissä, johtojen vedot ym.) kuin vastaavan tehoinen Kemppi, mut ei Hakaksen koneista ole pahaa kuulunut enempää kuin Kempistäkään. Oma 301 Wallius Binzelin polttimella on toiminut häiriöttömästi kohta kymmenen vuotta.

Oliko kylätien reunat sitten meininki ajaa kuitenkin niittokoneella ? Vähä semmonen kuva on että ketjumurskaimella ei tule niin siisti jälki kuin kelamurskaimella, mutta terien ja laitteen hankintahinta kelamurskaimella korkeampi. Kelamurskain kai tekee siistin jäljen heinikossa ja kesantopellollakin. Toki riippuu mitkä terät kelamurskaimessa on, heinän kaatoon ei vasarateriä tarvitse.

Teknisesti ketjumurskainkoneet ovat aika simppeleitä verrattuna kelamurskaimiin. Toki jossain oli juttua että hihnojen kireydestä on tärkeä huolehtia niissä hyvin joten ei ihan huolettomia nekään.

Tokihan suomalaista väriä näkee sillointällöin. Pari viikkoa sitten oli tuol jimillä juttua joltain kanadassa tai alaskassa sijaitsevalta kaivokselta ja siellä porailivat kalliota tamrockin koneilla.

Siel oli vähä isomman luokan kuokka pojilla käytössä kivien lastaukseen.

Nythän mää sen viestin vasta hokasin...

Aihettahan olis polanneterälle kun eräs ex metsänhakkuuyrittäjä meilläpäin teitä hoitelee. Pitänee tässä joskus pistäytyä. 

No jos vaikka volkkarin liikkeestä jotain varaosaa haluaa nopsaan tilata niin kannattaa olla etka omalla koneella ja sieltä ottaa varaosanumerot lapulle ja jättää sen suoraan kivijalkakaupan tiskille. Jääpi pois se s..tanan puolentunnin arpominen pois merkkiliikkeen varaosamyyjän kanssa.

Eli kannattaisin kunnon varaosaluettelon julkaisemista vaikka netissä. Nuo luettelot kun saattavat pahimmoilleen vielä konepuolella junnata senverta jäljessa jos tekniikkaa päivitetään niin pahimmillaan painetussa varaosakirjassa on vanhan mallista osaa listattuna.

Ittellä cranabin 220 koura Hakissa, se on ollut erittäin toimiva ja kestävätekoinen. Kaikenlaista muutakin kuin puutavaraa olen sillä nostellut kivistä ja kannoista metalliromuihin. Pikkusen käytettynä taannoin sen ostin.

Joutsaa tai ainkin kuormaimia taitaa nykyään edustaa polvijärven hake ja kuljetus tjsp. urakointiuutisissa tais olla ilmoitus.

Itse ainakin näkisin laatuöljyn käytön monessa tapauksessa erittäin järkevänä. Esim. etuakselissa laatuöljyllä ajaa tuplamäärän tunteja kuin autotarvikeliikkeen merkillä T ja siitä huolimatta laatuöljy säilyttää ominaisuutensa paremmin. Ja etuakseli ei ole edes vaativin paikka öljylle koneessa.

Ja jos öljynvaihtoväli pidentyy niin säästynyt työ- ja materiaalikustannus kattaa käytännössä aina kalliimman öljyn käyttökustannukset.