Ja tuo Zuidberg sisältää tuon Pto:n? Kieltämättä aika suolainen on Koon hinta.

Uusitko moottorin ilmansuodattimet? Ite olen mennyt toistaiseksi eteenpäin ulommaisen puhdistuksella. On kuulemma hieman tyyris vaihdettava, mutta en ole hintaa sen kummemmin kysynyt.

Tuli hommattua Sampoon ajohydrauliikan suodatin 88e ja työhydrauliikan suodatin 52e. Molemmat maakunnasta huoltomieheltä. Pisti hiukan miettimään, että onko näissä huolloissa järkeä, mutta ostin kuitenkin. Agrista sitten tarkistelin, että ajosuodattimen olisi saanut 84e.

Laittakaahan muutkin vähän hintoja näkyviin, jos löytyisi vaikka uusia kanavia osien hankkimiseen.

no oli siinä etusivulla siitä kuinka paljon raatomaksut NOUSEVAT

83e???

En tiedä saako normaalissakaan yritystoiminnassa osakseen arvostusta. Suurten kauppojen yms. hehkutus on sitä varten, että saadaan firmalle parempaa imagoa ja uskottavuutta potentiaalisten asiakkaiden suuntaan. Myös pörssikurssit tykkäävät hyvää.

Maanviljelijälle ei ole oikein mitään hyötyä kertoa menestyksestään. Jos menen velkaiselle kollegalle kehumaan, että sain velat maksettua, niin *****ilunahan sitä pidetään. Jos kerron maan vuokraajalle, että maidolla menee hemmetin hyvin, niin lisää vuokraahan se pyytää.

Ulkoisesta menestymisen esittelystä ei palkita. Parempi kun tyytyy siihen maailman parhaaseen palkkioon. Omaan tyytyväiseen mieleensä.

Emme tosiaan tiedä kuin ihmiset mieltävät veronalennuksen. Jos se on kuluttajien mielestä tuntuva, rahaa voi tosiaan siirtyä muuhun kulutukseen. Mutta tämmöinen tilanne mikä on menossa, että hinnat vaan nousevat aiheuttaa kaiken järjen mukaan sen, että ruokaan on mennyt enemmän muusta kulutuksesta ja kun tilanne kohta helpottaa niin ei sitä rahaa välttämättä pystytä siirtämään muualle kun ollaan jouduttu jo säästämään muualtakin.

Veroalennus olisi pitänyt toteuttaa mahdollisimman nopeasti, ettei kauppa olisi ennättänyt tehdä tätä tankkausta hintoihin.

En ole unohtanut Ongelma on siinä, että monet pienet pk-yritykset ja makroyrityksetkin ovat mukana alihankintaketjussa, joka ruokkii näitä suuria yrityksiä.

Suomessa ei ole oikein sellaista Keski-Eurooppalaista yrityskulttuuria lainkaan. Jos ajatellaan vaikka maatalouskonevalmistusta, niin Euroopassa joku Lemken on 200 vuotta vanha perheyritys. Suomessa pääsi aikanaan niskan päälle raskas teollisuus ja se muokkasi käsityksiä siihen suuntaan, että mennään tehtaaseen töihin seiskalta ja neljältä kotiin. Meidän pitäisi rakentaa koko teollinen ajattelutapamme uusiin puihin. Nämä on aika pitkäkestoisia juttuja.

Tulee mieleen erään m-realin ostaman belgialaisen perheyhtiön toimitusjohtajan haastattelu. Hän oli myynyt yrityksensä suomalaisille ja oli hyvin tyytymätön siihen kuinka firmaa kehitettiin. Hän oli myydessään firmansa kuvitellut, että suomalaiset kehittävät toimintaa jne. pettymys oli kuitenkin suuri, koska etupäässä tehtiin vain säästöjä. Johtaja sanoi, että oli joutunut tekemään sellaisia investointeja, joiden tuottavuus ei välttämättä ollut kovin suuri, mutta ilman niitä ei koko yritystä ei olisi enää olemassa. Suomesta puuttuu tällainen sukupolvia pitkä perheyrittäminen ja sitä myöden monipuolisempi yritysrakenne. Siinä mun mielestäni yksi syy ongelmiin.

Tanska on monessa suhteessa varmasti sellainen maa josta meidän kannattaisi hakea mallia. Teollinen rakenne esimerkiksi saattaa olla parempi. Maatalous on heillä merkittävä teollisuudenala. Olen jossain yhteydessä kirjoittanutkin jotain juttua sikäläisestä maataloudesta. Asian kääntöpuoli on, että tanskalainen maatalouskapitalismi on maailman huippua. Itse en varmaan pärjäisi siellä viittä minuuttia kauempaa. Yksittäisen tilan tasolla raaka kilpailu on ajanut yrittäjät niin puun ja kuoren väliin kuin olla ja saattaa. En toivoisi, että Suomessa viljelijä tulee olemaan samassa asemassa kuin Tanskassa.

Toisaalta ihailen tanskalaisten kykyä hyödyntää maataloutta ja kaikkea siihen liittyvää kuten esimerkiksi maatalouskoneteollisuus. Se on jännä juttu, että vaikka Suomi on hyvin maatalousvaltainen maa niin emme ole onnistuneet luomaan maataloudesta sellaista vientituotetta kuin vaikkapa Tanska. Meillä ei ole esimerkiksi merkittävää meijerikoneteollisuutta, muutamaan pienyritystä lukuun ottamatta. Maassa joka hetki sitten oli täynnä meijereitä. Meillä voisi olla merkittävää meijerikoneteollisuutta ja siihen liittyvää automaatiota, mutta MKT:kin hävisi maailman tuuliin. Ei tullut tästäkään jutusta merkittävää tekijää.

Toisaalta rakennusliitto antaa lainaa korottomalla maksuajalla odotuksen ajaksi. Muutama sata jäsentä on tarjouksen hyväsynytkin.

Tilatuki ja sitä edeltävä CAP-tuki perustui hinnanalennuskorvauksiin. Mitä suuremmat sadot, siitä suuremmat korvaukset tuen muodossa. Sinänsä loogista ja järkeenkäyvää, mutta Suomi jäi tappiolle tällä ajattelutavalla. Ympäristötuen piti olla alunperin viljelijöille jaettavaa tulotukea, mitä piti jakaa ympäristön suojelun nimikkeellä. Tuskin kukaan silloin -95 arvasi mihin tuki johtaa. Se otettiin tietyissä piireissä tosissaan ja siitä on muodostunut hyvin kaksiteräinen miekka. Toisaalta tulee rahaa, mutta toisaalta vaikeuttaa elämistä tosi paljon.

Minä en tiedä kuinka me voimme nämä erityistuet jatkossa hoitaa. Eu ei niitä tahdo hyväksyä ja haraa vastaan minkä kerkiää. Ehkä selkeintä olisi hylätä koko ympäristötuki ja siirtyä hyödyntämään LFA-tukea. Nyt en tiedä olenko oikeassa, mutta onko niin, että meillä olisi LFA:ssa maksuvalmiuksia jopa korottaa tukia.

En tiedä onko meillä enää edes teoreettisia mahdollisuuksia päästä eroon ympäristönsuojelusta vaikka hylkäisimme koko ympäristötuen. Sellainenkin tilanne voi tulla 2013 eteen, jos tukiehdot ovat heikot verrattuna työmäärään. Esimerkiksi tämä ravinnetaselaskenta vaikuttaa todella huolestuttavalta. Haluaako sellaisen kanssa olla tekemisissä?

Puoluepoliittiset ristiriidat eivät ainakaan paranna yhteistyökuvioita. Täälläpäin ei tosin ole ongelmaa yhteistyön toimimattomuudesta on sitten kyse demari-demari, keskusta-demari, keskusta-keskusta-vetoinen yhteistyö. Samanlaista kissanhännän vetoa aina

Lainaus käyttäjältä: kylmis - 19.08.09 - klo:08:38

Tämä jatkuva rakennemuutos rassaa älyttömästi yhteiskuntaa. Jos jotain saadaan valmiiksi, niin se on jo vanhanaikainen. Jatkuva muutos vie voimavaroja ja tuo kustannuksia. Pitäisi kai asettaa tavoitteet reilusti horisonttiin. Vaikeaa on varmaan sekin. Muutos on sitten kuitenkin nopeampaa kuin pystytään ennakoimaan.

Toisaalta, se on myös iso bisnes, joka pyörittää yhteiskuntaa ....

Totta toinen puoli. Tässä on vaan se suljetun kierron ongelma. Tulee mieleeni vanhan työnantajani toimitusjohtaja, joka sanoi, ettei vauraus synny siitä jos minä tulen teille lapioimaan lunta ja te tulette meille pienimään klapeja. Suomi on menestynyt todella hyvin vientikaupassa ja se on tuonut tälle maalle todella paljon hyvää. Näin voisi olla jatkossakin, mutta meillä on se ongelma, että nämä pahuksen pörssiyritykset eivät ole mitään isänmaallisia toimijoita.

Meillä on hyviä tuotteita, mutta yritykset vievät koko ajan tietoisesti osaamistaan ulkomaille ja saatuaan osaavan työvoiman koulutettua sinne. Siirtävät tuotannonkin sinne. Mulla on monta hyvää esimerkkiä töitten puolesta siitä kuinka suomalaiset opettavat kädestä pitäen ulkomaalaisia tekemään, ylläpitämään ja suunnittelemaan tuotantoa. Jos me koko ajan annamme viimeisen tiedon ulos, niin millä me saamme pidettyä minkäänlaista kilpailukykyä täällä. Kilpailukykyhän perustuu mm. siihen, ett osaamme tehdä jonkun asian paljon paremmin kuin muut.

Mulla on sellainen uskomus, että pelkkä suljettu kierto ei toimi. Meillä on pakko olla merkittävä määrä myös ihan oikeaa vientikauppaa. Mutta se, että onko meillä kohta minkäänlaisia edellytyksiä käydä sitä, on hyvä kysymys.

Yhteisten virkamiehien käyttö olisi hyvä tapa säästää. Esim. tässä omassa kunnassa on säästetty tehtäviä yhdistelemällä, mutta toinen tapa olisi juuri tuo, että myydään virkamiehien palveluita muille kunnille. Tässäkin on vaan ongelmana se, että esimerkiksi tässä allekirjoittaneen alueella kunnat eivät halua tehdä todellista yhteistyötä kuin pakon edessä jos silloinkaan. Meillä oli esimerkiksi hankkeissa yhteinen kirjastovirkailija naapurikunnan taholta, mutta täällä se kaadettiin siihen, että niillä on enemmän hommia ja koittavat maksattaa osan kustannuksistaan meillä. Eli rakentava yhteistyö on täysin hakusessa.

Muistaakseni jossain Lahden seudulla piti aloittaa kiinteistöjen hoidossa sellainen kuvio, että kunnilla on yhteinen yhtiö, joka hoitaa kuntien kiinteistöt. Joku tämän tyyppinen ratkaisu saattaisi olla hyvinkin toimiva.

Näkisin, että maataloustukien alentaminen tulee ajankohtaiseksi vain demarivetoisessa hallituksessa. Vielä se näyttää epätodennäköiseltä, mutta politiikassa suhdanteet muuttuvat niin nopeasti.

Luulen, että nykyisillä ehdoilla mennään sinne 2013 nurkille asti. Seuraavat ehdot esim. ympäristötukien osalta voivat sitten olla huomattavasti heikommat. Onko sitten kyseessä alentaminen? Ehkä, mutta se on kai ollut selvää ilman lamaakin, että jotain tulee tapahtumaan, koska emme ole saaneet tarpeeksi näkyvää tulosta aikaiseksi. Siis median mielestä näkyvää aikaiseksi ympäristönsuojelun saralla.

Tämä jatkuva rakennemuutos rassaa älyttömästi yhteiskuntaa. Jos jotain saadaan valmiiksi, niin se on jo vanhanaikainen. Jatkuva muutos vie voimavaroja ja tuo kustannuksia. Pitäisi kai asettaa tavoitteet reilusti horisonttiin. Vaikeaa on varmaan sekin. Muutos on sitten kuitenkin nopeampaa kuin pystytään ennakoimaan.

Ruotsissa on varmaan monta muutakin asiaa paljon paremmin järjestetty kuin tämä 12% prosentin alvi.

Onhan siellä esim. maatalouden asema paljon tukalampi. Miksei meillä ole samat ehdot kuin Ruotsissa. Miksi meillä pitäisi asiat olla eri tavalla

Viime laman aikana hehkutettiin sitä kuinka Ruotsi otti tolkuttomasti velkaa ja tuki mm. yrityksiä. Suomessa taas leikattiin kustannuksia. Oli pankkikriisiä ja hyviä yrityksiä ajettiin nurin. Media hehkutteli, että Ruotsissa on vielä Suomeakin enemmän velkaa. Mutta laman jäljiltä ei ole lainkaan käsitelty sitä kuinka Ruotsi pääsi eteenpäin 90-luvun tilanteesta. Mikä siellä on valtionvelka ja kuinka se on muuttunut. Siinäpä meille olisi hyvää vertailupohjaa siitä, onko velkaantuminen nyt oikea tie...