Kunnolla kasvava syysvehnä kasvattaa puoleentoista metriin silmin nähtävät juuret. Myös kevätviljoilla juurten kasvuvauhti on hyväkuntoisessa maassa huimaa. Se, että juuret ei kasva juurikaan kylvö/kyntösyvyyttä syvemmälle kielii vakavista ongelmista pohjamaassa. (hapettomuus/tiivistymät) Hapettomuus on selvä merkki huonosta ojituksesta, joka taas tiivistää peltoa, joka aiheuttaa hapettomuutta jne... Eli juuret kyllä kasvavat sinne missä on vettä ja ravinteita, mutta jos maa on edes kerran kasvukaudesta veden kyllästämä ja/tai tiivis niin ne ei pysty kasvamaan. Kyntöantura ei välttämättä erotu maaprofiilissa selvänä, vaikka pohjamaa olisi pahoin tiivistynyt. pohjamaata tutkiessa kannattaa kaivaa väh. 50cm syvä kuoppa. Paras olisi jos voisi kaivaa kaivurilla salaojasyvyyteen asti,jotta näkee paremmin todelisen tilanteen. Kuitenkin tiivistymä voi ulottua jopa metriin (jurttimaat yms tintatut maat).

Mikäli tuota oravanpyörää ei saa käännettyä toiseen suuntaan, niin yli 6tn sadot ovat vain kaukaista utopiaa. Suomessa kuitenkin on potenttiaalia nykyisillä lajikkeilla ja suhteellisen runsaalla vesimäärällä huomattavasti tuotakin korkempiin  keskisatoihin. Se, että juuret eivät kasva syvemmälle aiheuttaa sen, että suurin osa vedestä jää kasvien ulottumattomiin. Tiivistynyt maa ei myöskään sido itseensä vettä kovin hyvin.

Tänä vuonna ei juurien tarvinnut syvältä vettä etsiä, ihan pinnassakin kosteutta riitti. Mutta kyllä se tietysti maan kannalta on eduksi, jos juuret menee syvälle. Milläs se kasvi saa voimaa kasvattaa juurta syvälle, jos pinnassa ei ole voimaa. Tai miksi kasvi kasvattaisi juuret syvälle, jos pinnassakin on voimaa (ja vettä).
En ole kyllä huomannut, että syysvehnän juuret noin syvälle menisi. Täytyypä en sysksynä tarkastella. Kuminankin pitäisi maata paaluttaa, mutta olisko 30 senttiin mennyt parhaimmillaan, vähän kyntösyvyyttä syvemmälle. Oli vähän pettymys tuo kuminan 'muokkauskyky'.

Selvinpäin puolijauhoista tajunnanvirtaa...

Katselin tuossa puintien jälkeen kasvien juuria. Matalajuurinen kasvi ei pehmeällä rapamaallakaan mennyt syvälle, pienet n. 5 cm ja isot max 20 cm, mitään kovaa paikkaa ei siis ollut, mihin juuri olisi törmännyt. Tuokin oli paskanajon jälkeen kynnetty, yritetty matalaan kyntää, mutta painuuhan se pyörä pehmoisessa. Käytännössä se kasvien ravinteet siis käännettiin sinne pohjalle, mihin juuret ei edes uletu. Kuitenkin kasvukauden alussa näkyi selvästi syksyinen paskakasan ja kalkkikasan paikka. Mistä se kasvi tiesi, että siellä 15 sentin päässä on ravinteita odottamassa, kun juuret eivät sinne vielä voineet ulettettua? Onko madot ja muu pieneliöstö tuoneet niitä ravinteita talven aikana ylemmäs, vai onko kynnössä osa ravinteista jäänyt kuitenkin pinnan lähelle?

Lähdetään olettamuksesta, maan pieneliöstö ei ole routaisessa maassa ehtinyt paskaa levittää, sekä kyntö on sekoittanut ravinteita lähelle pintaa. Suurin osa ravinteista on siis kuitenkin painunut pohjalle, voisi siis luulla, että lähemmäs pintaa sekoitetut ravinteet olisi paremmin kasvukaudella käytössä. Pakkoko niitä ravinteita on siis sinne pohjalle kyntää?

Entäs jos sen paskan levittää siihen pintaan ennen kylvöä. Kylvinkoneen vantaa sitten sekoittaa paskaa vähän syvemmälle, mutta suuri osa jää pinnalle. Olikos tuo edes sallittua, oraille ainakin saa levittää, mutta sitten kaikki ravinteet jää pintaan, enkä mitenkään jaksa uskoa, että typpi ei haihtuisi siitä ihan hukkaan.

Entäs sitten lautasmuokkari, kevytmuokkari, vai mikä sen nimi nyt sitten onkaan. Sen ainakin rikkoo ja sekoittaa olkimassa ja mättäitä lähelle pintaa. Pinta on vaan sen jälkeen liian epätasainen. Multivan lautasmuokkarilla ajelin syksyllä sänkiä ja sänki kyllä sekoittui pääosin, keväällä paskanajossa pompotti aika paljon. Ehkä kuivemmissa olosuhteissa jälki olisi tasaisempi.

Kultivaattoria en ole kokeillut, sekoittaa ainakin jonkin verran. Se ei taida syksyllä riittää paskan multaukseen? Toimiikohan kultivaattori yleensäkään rapamailla ja villiheinämättäissä?

Jyrsin varmaan sekoittaa, mutta siitäkään ei ole kokemusta. Vähän samaa tyyliä olisi semmoinen kuokan tapaan toimiva, nimeä en nyt muista, jossain lehdessä joskus sellainenkin keksintö oli.

Sitten on vielä isompikiekkoinen kiekkomuokkari, siitäkään ei ole kokemusta. Niillä pitäisi kuitenkin päästä parhailla jopa 20 senttiin asti. Nuovaan vaatii paljon vetotehoa. Sitten kun tuollaisen lautasmuokkarin upottaa sinne viimeiseen märkään nurkkaan, niin lähteekö se sieltä kaivinkoneellakaan.


Tuskin mikään tapa on täydellinen kaikkiin olosuhteisiin. Mikä on riittävän hyvä menetelmä ja riittääkö jos ei valitse paikkein pahinta vaihtoehtoa. Pahimmista tintta-minuuttisavista ei ole kokemusta, mutta kovimmissa savikoissa pahin on ollut märkänä kynnetty, joka on sitten kuivunut liikaa, sitä louhikkoa ei sitten enää rikota. Eikä se rapamaillakaan märjässä sotkeminen ole hyväksi ollut, muuten ei ole kuin mättäistä haittaa.

Lainaus käyttäjältä: taneli - 20.11.17 - klo:23:18

Jos etukuormaajan kanssa oikeasti tehdään jotain, niin runko-ohjattu on ainoa varteenotettava vaihtoehto etukuormaajan kantajaksi. Merkin voi sitten vapaasti valita.

-Ruiskutuksen onnistumisesta en tiedä.
-Kyntö onnistuu, mutta ei ensisijaisesti.

Painoja riittävästi taakse, takarenkaissa vähiten tiellä ja vielä vähemmän renkaan sisällä.

Käyttömukavuuden kannalta uskon tämän. Pyöräkuormaajat ovat tavallisesti linkkuja. Miksei ruiskutus onnistuisi, menee samoja jälkiä käännöksissäkin. Äkkinäisiä edes-taas ohjausliikkeitä kannattaa varmaan välttää ettei puomin päät viipota samalla tavalla, metri eteen, metri taakse. Hinattavalla ruiskulla ei sitäkään väliä.

Millaisia nuo (merkkiin katsomatta :-) ) tavalliset linkkutraktorit ovat silloin jos kuormausta joutuu tekemään tasamaata hankalammissa maasto-olosuhteissa? Linkku on vähän selllainen varottava jos joutuu olemaan kovin linkussa ja kallellaan. Eli tonni kauhassa ja sivurinteessä kovasti käännellään ? Ekana tulee mieleen vaikka niinkin tavallinen juttu kuin rehusiilossa polkeminen.

Metsähommissa olen oppinut että sisäkaarten puolelle se saattaa kovinkin tahtoa lepäämään... en kuitenkaan kaatanut ole. Vielä. Joskus vähän tullut sellainen inhottava HUIIH -tunne kun pyörä käy ilmassa... kuski nojaa vaistomaisesti ylärinteeseen. Niinkuin sillä nyt jotain merkitystä olisi  :-|

Linkulla ei muuten kannata mennä kylki liian lähelle ojaa tai seinää. Sieltä ei pääse pois päätymättä jompi kumpi pää ensin ojaan tai nojaamatta siihen seinään.

Joo, ei se linkku joka paikkaan sovi, eikä varsinkaan sisänurkkaan kannata sovittaa, siitä voi olla vaikea päästä pois.

Jos on paljon tieajoa, varsinkin talvella, niin siinä etupyöräohjaus on parempi. Eräässä uudessa mallissahan saa valita kääntyykö etupyörät vai runko.

Rehusiilossa polkeminen ei ole ongelma. Jos pelottaa, niin paripyörät kiinni. Ja paino takana (renkaissa) auttaa takapyörän nosteluun.

Jos etukuormaajan kanssa oikeasti tehdään jotain, niin runko-ohjattu on ainoa varteenotettava vaihtoehto etukuormaajan kantajaksi. Merkin voi sitten vapaasti valita.

-Ruiskutuksen onnistumisesta en tiedä.
-Kyntö onnistuu, mutta ei ensisijaisesti.

Painoja riittävästi taakse, takarenkaissa vähiten tiellä ja vielä vähemmän renkaan sisällä.

Helppohan tuo olisi, jos pyörimissuuntaa vaihtamalla tuo onnistuis. Keskipakopuhaltimella ei sitten millään ja potkurikin on aika huono väärinpäin. Voihan siihen tietysti laitaa toisen puhaltimen viereen ja sulkupellit, mutta ei tuokaan kovin järkevältä tunnu.

Jos olis potkuripuhallin, niin sen kääntäminen ei olisi teknisesti paha homma, mutta keskipakopuhaltimen kääntäminen... Se vaatii jo vähän tuumaamista, ainakin ahtaassa paikassa.

Lainaus käyttäjältä: taneli - 12.11.17 - klo:23:04

Härkäpapu oli puitaessa täysin vesimärkää, mutta puinti onnistui ja suhteellisen vähän tukki puimuria. Ei sitä olisi uskaltanut mihinkään kuivuriin laittaa, jossa on kuljettimia. Kylmäilmakuivurissa tuo on nyt pari viikkoa puhaltanut.

Ei tuollaisen vesimärjän tavaran kuivaamisessa oikein järkeä ole, sähköä on mennyt suurinpiirtein pavun arvon verran. Papua oli kuitenkin senverran vähän, että ihan akateemisesta mielenkiinnosta piti kokeilla kuivaako tuollainen vesimärkä puuro. Kuivaahan se, mutta kuorettumat ottaa vähän hometta, jos ei muista sekoitella pintaa. Joku hakekuivuri voisi olla toimiva ratkaisu märän pavun kuivaamiseen.

  Käännä puhallin imemään kosteutta poispäin eikä siirtämään sitä kuivattavan kasan pintaan..

Tuossa on muuten ideaa. Pelkällä imulla se kuorettuma oletettavasti tulisi sitten pohjalle, eli puhallussuuntaa pitäis vaihtaa välillä. Tekninen toteutus on sitten vielä eri asia.

Härkäpapu oli puitaessa täysin vesimärkää, mutta puinti onnistui ja suhteellisen vähän tukki puimuria. Ei sitä olisi uskaltanut mihinkään kuivuriin laittaa, jossa on kuljettimia. Kylmäilmakuivurissa tuo on nyt pari viikkoa puhaltanut.

Ei tuollaisen vesimärjän tavaran kuivaamisessa oikein järkeä ole, sähköä on mennyt suurinpiirtein pavun arvon verran. Papua oli kuitenkin senverran vähän, että ihan akateemisesta mielenkiinnosta piti kokeilla kuivaako tuollainen vesimärkä puuro. Kuivaahan se, mutta kuorettumat ottaa vähän hometta, jos ei muista sekoitella pintaa. Joku hakekuivuri voisi olla toimiva ratkaisu märän pavun kuivaamiseen.

Missä sorsa ui, siellä Sampo pui.

Lainaus käyttäjältä: Don Essex - 16.10.17 - klo:05:52

Silppurista otin ohjainten alta pellin pois. Hyvissä oloissa se ei vaikuta levitystasaisuuteen, huonoissa se pudottaa vähän paakkuja, mutta ei tukkea.

Itse otin rapsilla ne torven reunimmaiset hajoitinpellit pois, eikä tukoksia tämän jälkeen tullut. Levitystulosta en kattellu luupilla, mutta taisi olla kelvollista senkin jälkeen.

Peltien pois ottamista olen kanssa harrastanut.
Varsinainen ratkaisu ongelmaan tuli vasta kun; käänsin kaikki pultit siten, että kaikki pultin kannat sisäänpäin ja pyöristin vielä pultin kannan nurkkia ja kaikki lovet pelleissä suoraksi ja tasaiseksi, jolloin massa ei pääse tarttumaan mihinkään.

Rajaiskierron seuranta kiinnostaisi täälläkin. Semmoista olen funtsinut, että jos laittaisi jonkun kameran seulaston jälkeen, mistä ehkä näkisi paljonko kierrolta tulee pössyä takaisinpäin. En tiedä pysyisikö linssi auki vai meneekö pölystä tukkoon. Tänä syksynä ei olisi ollut ongelmia. Vaatinee myös kaverikseen työvalon seuloille, ehkä. Joissain malleissa tuo on tullut vakiona mukaan.

Ei pysy linssi auki, eikä siitä kuvasta edes näe mitään, kun pöly ja moska leijailee kuvassa. Härkäpavulla näkee hetken.
Taka-akselin päällä olevasta peruutuskamerasta näkee vähän kun moska lentää alas. Pimeällä ei näe mitään, kun ir-valo ylivalottaa lähellä olevat moskat.
Sivulla mahdollisimman kaukana oleva kameran linssi pysyy paremmin auki, mutta sittenkin liikettä on liikaa kameralle.

Onko jollain tietoa lautasmuokkarista, jossa olisi isot lautaset? Muokkasin aikanaan ulkomailla linkin vermeellä aika paljon ja sitä on ollut ikävä. Pikkukiekkoisilla ei runsaan kasvimassan syysmuokkauksessa juuri mitään. Lemken on nyt vihdoin avannut pelin ja toivottavasti joku kukkaroystävällisempi seuraa pian perässä.

Tuollaisella maa mustuu. Menee sellaset männyntaimikkoa kasvavat vaarinkesannotkin


http://www.wishekmfg.com/offset-discs/862n/

Farmarissa ihmettelin Lemken Rubinia, hintaahan sillä oli, mutta kaikki maksaa. Onhan noita jo käytettyinäkin, ainakin sitä vähän pienemmällä lautasella olevaa. Pitäis kuulemma muokkaus onnistua ihan 20 senttiin asti, jos niin haluaa. Se vain jäi epäilyttämään, miten tommoinen toimii rapamailla, joissa ei pysy kuin muovisiipiset aurat auki. Ja aina löytyy jostain jokin vähän liian märkä kohtakin vielä.

https://youtu.be/vbG0VwCFQxg?t=3m13s
Tuosta seuraavat 6 sekuntia kiteyttää Wallun ja muiden kotimaisten parhaat puolet. Hieman kärjistetysti sanottuna.


... Tähän meinasin vielä kirjoittaa jotain Keskon varaosatiskistä, mutta en sittenkään kirjoittanut.

Pannun pohjalla viljaa.

Niin, kyllähän se puimurissakin vilja menee työntävällä ruuvilla keolle. Pituutta vaan ei ruuvilla ole paljoa.

Lainaus käyttäjältä: taneli - 01.10.17 - klo:12:36

Mitä tulee työntävään ruuviin, niin lyhyellä ruuvilla ei nyt niin ole väliä, mutta pidemmässä ruuvissa tulee eroa. Ota 10 metrin vesiletku ja siihen kuppi päähän, kumpi onnistuu paremmin työntäminen, vai vetäminen. Kokeilemallahan tuo selviää, kuinka pitkä ruuvi vielä toimii työntävänä ja kuinka kauan.

Onko oikeasti näin? Mistä se ruuvi tietää mistä sitä pyöritetään. Siis näin maalaisjärjellä ajateltuna. Mihin tuo perustuu että työntävä vie enemmän voimaa. Luulisi että saman voiman se viljan kuljetus vie oli moottori missä päässä vain.

Ei kai se voiman tarpeeseen vaikuta, vetääkö vai työntääkö. Pitkä ruuvi vain rupeaa olemaan vetelä työntäessä. Vetäessä ei vääntele. Työntäviä ruuveja ei kovin pitkiä ole myynnissä. Muistaaksen noissa pitkissä traktorikäyttöisissä ruuveissa voima välitetään akselilla yläpäähän, jolloin ruuvi on vetävä.