Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Onkohan jossain valmiita laskentapohjia, jossa voisi syöttää muuttujille erilaisia arvoja ja sitten saa tulosta investoinnin takaisinmaksuajasta?
Eli aurinkopaneeleita mietimme, kun olisi viitisensataa neliötä sopivasti etelään antavaa kattoa. Omaa käyttöä kesäaikana ei juuri ole, eli pitää miettiä täysin omana mahdollisena erillisinvestointinaan. Pari vuotta sitten silloisilla sähkönhinnoilla vastaus oli selkeä, ettei kannata, mutta nyt voisi leikkiä ennustajaa ja tutkailla uudestaan. Tämän kylänurkan yhteinen muuntaja olisi noin 100 metriä katonreunasta, eli tarvittaessa voisi vetää ihan omankin kaapelin, jos (kun) tilan oma sulake alkaa ahdistamaan.
Ehkä kansanradioon sopivaa.
Oli kirjoituksessa pointtinsakin, mutta jo aloitus viljavuusnäytteiden ja typpilannoituksen välisestä yhteydestä laittoi miettimään. Ja ehkä valtion roolista; säätely h€+#-ttiin, mutta valtion firma takaamaan hyvää markkinahintaa...
Todella oudolta, kylä nyt rupee olee aikamoista pelleilyä. Mahdollista vain suomessa.
Pelleilyasiasta samaa mieltä, mutta useiden kahvitaukokeskustelujen perusteella väitän, että kyllä tämä sama osataan myös Ruotsissa...
... Metsästysseuralle, tai metsästäjille käyttömaksu käytön mukaan...
Itse mietin, että maanomistajahan vuokraa metsästysoikeuden seuralle - ainakin peltovuokrissa maanomistaja vastaa tiemaksuista, laittaa vaan sen tiekustannuksen vuokraan?
Meillä metsästysseura tarjoaa rahaa ihan oma-aloitteisesti (no, lasku pitää kirjoittaa) eli ongelma ei ole henkilökohtainen eikä koske edes niitä kahta tiekuntaa, joiden sihteeri-rahastonhoitaja olen.
Ainoa, mikä Lupingin Metaversumista puuttuu, on helppo monistettavuus ja sitä kautta miljardivoitot?
Sveitsin parlamentti ja hallitus hyväksyivät tulevan maatalouspolitiikan. Lakiin ei oteta kasvihuonekaasujen alennuspolkua eikä polkua eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Aiemmin on so***** tuholaismyrkkyjen käytön vähentämisestä. Seuraava iso tarkistus tulee v. 2030.
Juttu Sveitsin saksankielisessä yleisradiossa https://www.srf.ch/news/schweiz/keine-zusaetzlichen-klimaziele-buergerliche-bauernlobby-setzt-sich-in-der-agrarpolitik-voll-durch
Tuolla on näköjään paikallisen MTK:n konservatiivilobby onnistunut, saattaa tietysti joku agrokemian konserni hieman tukenut..
Kiitos kommenteista! Mielestäni puhtaassa nurmiviljelyssä kannattaisi vuorotella apilaisia ja apilattomia nurmia. Apilaiset viljelee apilan voimalla, apilattomat sitten lannoittaa "tilan tavanomaiseen tapaa". Näin saadaan apilanurmesta irti kaikki tehot. Valkoapila on kasvutavaltaan erilainen kuin puna/alsikeapila. Rönsyjen avulla se pysyy hengissä, vaikka häntä jo kuolisi tauteihin tai johonkin. Luonnonhoitopeltoihin ym. kylväisi ilman muuta apilan alussa; ajan saatossa kun se tuo typpeä ja maanparannusta, se vaan tuhoaa omat menestymisen mahdollisuutensa - apila on pioneerikasvi, joka pohjustaa maata vaativammille kasveille.
Pari vuotta sitten sain suojavyöhykesopimuksella olleen pellon vuokralle, jossa oli kuusivuotiaanakin vielä ihan välttävän tuottava apilikko - jos nyt 3 tn kuiva-ainetta säilörehuvaiheessa on "välttävä". Tuo lohko lähti nyt normikiertoon meillä, biotiitilla ja lantakompostilla ponnistetaan eteenpäin tuollaisen "levon" jälkeen. Ja täydennyskylvö on meilläkin ihan rutiiniohjelmassa 1. ja 2. nurmivuoden keväällä, kun tavoitteena on kolmivuotinen nurmi.
Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.
Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.
-SS-
Ravinteiden rinnepellon korjaamaton kasvimassa onkin helposti liukoista, tai ainakin orgaanista fosforia. Idea tosin lienee, että nurmi on puhkonut sitä tintattua savikkoa läpäisevämmäksi, mikä kyllä ajan myötä tapahtuukin.
Mutta tuo muutamassa vuodessa hengettömäksi köyhtyminen on kyllä yara-propagandaa, anteeksi vain. Ainakin palkokasvipitoisilla nurmilla. Fosfori riittää helposti muutamaksi vuosikymmeneksi, saviseuduilla en oikein usko kaliuminkaan ehtymiseen, kun täällä punaisten kalileimojen pohjoisessakin ainakin 5-6 vuotta menee varsin asiallisella kasvulla. Ja liukoisten ravinteiden ehtyessä apila laittaa syvään juuristoon pikkuisen lisäenergiaa.
Mulla oli muutamassa paikassa kymmenisen vuotta suojavyöhyke sopimus, kyllä niissä alkoi jäykimmissä jokitöyryissä heinän kasvu olla aika olematonta juurikin tuossa suurinpiirtein 5 vuoden jälkeen. Multavat paikat kasvoi lähes samalla tavalla loppuun asti. Apilaa noisssa ei ollut, toki sinne sitä alkoi luonnostaan tulla loppuaikoina.
Tähän vielä joku aika sitten tekemäni graafi aikanaan Hämeen tutkimusasemalla tehdyistä "ravinteiden säästötapakokeista", jossa surkean viljavuusluvun pelloilla apilan satotasoon ei vuotuislannoituksella ollut 15 vuoden seurantajaksolla juurikaan vaikutusta..
Eipä ole luomuihmiset koskaan kommentoineet apilamätäongelmista tms. Omien kokemusten mukaan apila kyllä häviää nurmista, mitä kauemmin peltoa pidetään heinällä. Laitumilla eläimet tallovat ja sille apila on herkkä. Kaikesta huolimatta apila on melko talvenherkkäkin. En tiedä vaikuttaisiko nurmien niitto eli pitäis murskata kasvusto, että uusi kasvusto pääsee helpommin kasvamaan läpi. Jostain muistelen lukeneeni, että apilaa tulisi pitää minimissään kolme vuotta, koska juuristo kasvaa koko ajan ja se olisi maan rakenteelle eduksi.
Apila on taudinarka. Se nurmesta nurmeen uudistaminen johtaa joko hetkelliseen totaalimahalaskuun (apilamätä eli pahkahome) tai ehkä kuitenkin todennäköisemmin apilaväsymykseen eli erilaisten ns. minipatogeenien lisääntymiseen ja sitä kautta kasvun heikkenemiseen. Sitten vielä juurilaho eli yleinen vanhuudenheikkous viimeistään kolmantena tai neljäntenä nurmivuonna. Juuristo kehittyy toisena nurmivuonna jo täyteen vahvuuteensa eli esikasviarvon kannalta viherlannoitusvaikutus ei siitä enää normitilanteessa parane.
Puna- tai alsikeapilalla nurmen optimi-ikä on 2-3 vuotta ja välivuosia saman verran. Eli oppikirjamainen intensiivinen viljelykierto on sadontuoton kannalta paras.
Eroosion hallinta nurmilla ja varsinkin typensitojakasveilla vaatii vuoden ympäri vihannan ilmaston. Routaisen maan talvitulvissa lähtee pakkasen kuihduttaman kasvuston liukoinen ravinne veden mukana.
Siksi suojavyöhykkeiltä korjataan kasvusto pois, mutta samalla heikennetään kasvien juurakko muutamassa vuodessa lähes olemattomaksi, koska korjuulla pumpataan maasta ravinteita ja myös multavuutta pois.
-SS-
Ravinteiden rinnepellon korjaamaton kasvimassa onkin helposti liukoista, tai ainakin orgaanista fosforia. Idea tosin lienee, että nurmi on puhkonut sitä tintattua savikkoa läpäisevämmäksi, mikä kyllä ajan myötä tapahtuukin.
Mutta tuo muutamassa vuodessa hengettömäksi köyhtyminen on kyllä yara-propagandaa, anteeksi vain. Ainakin palkokasvipitoisilla nurmilla. Fosfori riittää helposti muutamaksi vuosikymmeneksi, saviseuduilla en oikein usko kaliuminkaan ehtymiseen, kun täällä punaisten kalileimojen pohjoisessakin ainakin 5-6 vuotta menee varsin asiallisella kasvulla. Ja liukoisten ravinteiden ehtyessä apila laittaa syvään juuristoon pikkuisen lisäenergiaa.
Itse fosforin karkaamisongelmahan liittyy yleensä eroosioon. .... Pitäisikö siirtyä systeemiin, jossa valumavesiä ei päästetä vapaasti valumaan, vaan ne johdetaan maan sisään tai altaaseen tai laajaan imeytyspintaan, kuten metsään?
Eli pelto pitää saada kuntoon, että vesi imeytyy siihen peltoon eikä lähde liikkeelle... Nurmea, aluskasveja, kevyet koneet, hyvät renkaat, kasvipeitteisyyttä jne. Ihan perusteita.
Jos sairaus on vakava, uskotellaan mieluiten, että kuumeenalennuslääke auttaa.
Miten tämä kipsihypetys nähdään TeilläpäinTM tai puolueessaTM? Siksi -tai-, koska oletan, että tästä on ristiriitaisia näkemyksiä.
Täällä Perämeren pohjukassa en tiedä kenenkään kipsiä tilanneen. Savikoita ei juuri ole ja hapan sulfaattisavi pohjalla pitää huolen että myös karbonaatti eli kalkkikivijauhe sopii siihen Ca-tarpeeseen oikein hyvin.
Foorumin kiintiövihreänä oletan, että kysyt ...Vihreiden tuoreessa (2022) maatalouspoliittisessa ohjelmassa lukee : "uusien valumien estämisen pitää olla tehokasta, jolloin kaikki keinot kuten kosteikot, laskeutumisaltaat vesistöihin johtavien laskuojien päässä, turvemaiden jatkuva kasvipeitteisyys tai poikkeustapauksissa kipsikäsittelyt kyntämisen yhteydessä rannikkoalueiden savikoilla on otettava käyttöön". Koetin hakea ja jossain kohtaa vesiensuojeluohjelmassa(2011) ja luonnonsuojeluohjelmassa (2018) on sana kipsi mainittuna, mutta en kaivanut niitä enää esille. Eli 30-sivuisessa ohjelmassa ei kovin suurella painolla?
Sitten vielä nuo varasto- tai reservi viljavuudet. Mullakin kun on analysoitu reservikaliumeja ne ovat kuitenkin ihan hyviä, vaikka viljavuskaliumit ovatkin alhaisia. Nurmirehuissa ja juurikkaassa kaliumpitoisuudet ovat myös olleet kalilannoituksen kanssa aika korkeita. Noista on kuitenkin saatavana kovin vähän tietoa. Viimevuosina olen väkilannoitteissa antanut vain typpeä. Lisäksi tulee sitten naudan lantaa, jonka ravinteet ovat pääasiassa kaliumia.
Kaliumin saatavuus kasveille ei aina korreloi viljavuusanalyysin kanssa. Osa savimineraaleista luovuttaa kaliumia, vaikkei se K viljavuusuutolla näykään. Meilläpäin
TM taas kaliumluvut ovat alhaisia ja puutosoireet selvästi näkyviä. Biotiittilisäys ei juuri näy viljavuusluvuissa, mutta kasvustoissa sitäkin paremmin.
Kipsi soveltuu lähinnä tuon Ca/Mg -suhteen oikaisuun korkean pH:n tilanteissa, vesiensuojeluvaikutus on aika lyhytikäinen kuitenkin, vaikka se Ca olisikin alhainen.
