Olipahan kerran yks Amanda, jonka mihen nimi oli Eelis, siksi tätä Amantata sanottiinki usseimiten Eeliksen Amantaksi.
Erräänä aamuna, kun Eelis oli lähössä mtk:n tietotusosastolle töehin ja voeleivät ja kahavepullo outti entiseen tappaan valamiina köökin pöyvvällä. Eelis pussasi Amantaa ja kysäsi lähtiessään kullaltansa että mitäpä meinaa sytämmenvierimäinen tähä tänään.
-Nisua leivon, sano Amanta ja nosti munat pöyvvälle, (tässä vaiheessa huomatuan että kysymyksessä on tosijaankun kananmunat, eikä suinkaan k.o. Eeliksen karvapallukat, että ei oo rivo asija)
Hetikohta huushollin oven kolahetua kiinni, koputti Amantan ovelle naapurin komea, salskea, osuuspankissa toimiva pano-mies (jälleen lie syytä huomauttaa, että kysenen pano-toimitus ei suinkaan viittaa pornokrahviaan, vaan k.o. henkilö kirjoitteli pankkikirjoihin pano-sanat)
Niinpä suljemme silmämme ja kuvittelemme ihan itseksemme, mitä mahtoi tapahtua keittiössä, pantiinko pullat uuniin, vaiko kentis piirakan rypystystä seurasi (pyytän anteeksi mahtollisilta lukijoita, mikäli em. sanoissa on jotakin kaksimielistä, se ei suinkaan ole tarkoitukseni)
No, Eelis huomasi, että kahvipullo jäi keittiöön ja hän käänteli Datsuninsa takaisin kotitielle. Hän kipitti kotiportaansa ja astui huohottaen (rasitus huohotusta, ei pornokraahvista etelleenkään) huoneistoonsa. Kuinka ollakkaan, hän huomasi kullannuppunsa pudottaneen keittiön pöydälle hieman kananmunanvalkuaista ja Eelis nykäisi sen kourakupin kautta suuhunsa sanoen "mitään ei panna hukkaan" ja lähti takaisin töihin kahvipullo mukanaan. Presidenttisekoitusta muuten...
