Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: [1]

Aiheet - kissankello

Niin eli tuossa katselin yhtä ensikkoa joka meni syyskuulla umpeen. Utare on muuten kuivahtanut ja siistin näköinen, mutta kun päähänpistona kopeloin vähän tarkemmin niin huomasin että toisen takaneljänneksen alapuolella vetimen kohdalla (ei siis vetimessä vaan utarekudoksessa juuri vetimen yläpuolella) on nyrkinkokoinen kovahko ja muhkurainen patti. Pyogenestä tietty ensimmäisenä murehdin, ja jonkinmoisen näytteen sai neljänneksestä puristettua, mutta tuloksena yhden plussan kns? En muista että olisin törmännyt aiemmin vastaavanlaisiin patteihin. Ei vaikuta olevan superkipeä, mutta jos kauemman aikaa painelee ja kopeloi niin lehmä moittii ja sorkkaa tulee, eli olisikohan vähän arka. Oisko ehdotuksia tämän suhteen
Otsikossa olennainen. Mitäs ihmisille kuuluu ja miltä tuleva kevät/kesä/syksy näyttää itse kullakin? Onko sopimustuotanto aiheuttanut vielä myllerryksiä?
Onko kokemuksia lehmän "läpilypsystä" eli jos ennen poikimista ei laittaisikaan umpeen. Tuossa on yks kaikin tavoin haastava kanttura jota on vaikea saada umpeen maitomäärän takia ja joka mm. vuotaa jatkuvasti (aiempien ummessaolojenkin aikana on aina vähän vuotanut). Joka poikimisen jälkeen on tehnyt aivan järkyttävän pöhön (huono etukiinnitys varmaan vaikuttaa), tarkka ruokinta ennen poikimista ei tunnu auttavan. On myös ollut poikimisten jälkeen tarkka ruokittava (ruikkuaa jos saa vähänkään liikaa väkirehua ja toisaalta menee myös helposti energiavajeen puolelle, eli kaikkia liemiä on saanut vähän väliä antaa. Kalkkituubeja meni viime poikimisen jälkeen useampana iltana kun iho oli kylmä, ei kuitenkaan halvaantunut mutta tuntui että kytätä sai koko ajan. On iso holstikki joten tuntuu että jo se tuo lisäongelmia, en ole rasisti mutta joskus tuntuu että nuo mustavalkoiset äpylit mököttävät herkästi joka asiasta ja alkavat nuuruamaan. Neljäs poikiminen joskus keväällä tiedossa ja tässä mietin että laittaisko umpeen ollenkaan juurikin välttääkseen nuo ruokinnanmuutokset ja sitä seuraavat ongelmat. Ei tuon halvaantuakaan tarvitsisi. Toki tuo ummessaolon puute varmaan verottaa tuotosta seuraavalla kaudella jne. mutta viimeinen poikiminen tämä on muutenkin tämän lehmän kohdalla eli siitä ei tarvitse ottaa paineita. Jos ihmisillä on kokemuksia niin kertokaa. Mielipiteet ja mutuilutkin kelpaa.
On jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus tehdä tänne tunnus ja aloittaa tämmöinen aihe ja nyt sunnuntain kunniaksi sain sen aikaiseksi. Tässä on pari vuotta  enemmän tai vähemmän aktiivisesti tullut seurattua näitä keskusteluja ja olen ymmärtänyt että täältä löytynee joitakin jotka ovat ehkä jo kantturansa panneet autoon, tai sitten suunnittelevat sitä. Ihan puhtaasta uteliaisuudesta haluaisin tiedustella fiiliksiä teiltä joilta navetta on tyhjentynyt/joskus tyhjenemässä. Onko lopetus jäänyt harmittamaan, tuleeko lypsyllä kyykkimistä ikävä jne. Entä tyhjenikö navetta kerralla vai karsitteko ensin esim lypsävät ja jätittekö vaikka teurashiehoja/vasikoita kasvamaan? Jätittekö pellot itelle vai vuokrasitteko pois? Entä lypsyhommien jälkeen, jäikö velkaa, ja saitteko eläkepaperit vai vaihtuiko ala kokonaan? Mitenkäs äkkiä valion osuusmaksun palautus tapahtuu, joutuuko odottamaan pitkänkin aikaa ennen kuin saa omansa takaisin?

Itsellä on ehkä vuoden parin sisään loppumassa lehmien pito ja siksi näitä mietiskelen. Tiedän sen olevan suuri helpotus kun navetta tyhjenee, mutta siitä helpotuksesta huolimatta myös vähän surettaa. Lehmiä tulee ikävä, työtä taas ei. Sitä tässä miettii että pitäiskö jättää muutama hieho tai vasikka muutamaksi kuukaudeksi viimesiä rehuja syömään, ei niinkään teurastilin takia vaan omaa pääkoppaa hoitaakseen. Mutta lieneekö siinäkään suurta järkeä.

Ajatuksia, kokemuksia...?
Sivuja: [1]