Jo vain tässä mielellään ilman paitaa kävelis, vaan aiheuttaskohan kuinka suurta kohua naapureiden keskuudessa
Ajelin tuossa yks päivä kaupasta kotio päin ja pysähdyin ottamaan postin ja hiukan hymyilytti kun eräs kesäasukas oli postia noutamassa, ilman rihmankiertämää.
Setä raatasi hyvän tovin ja taivasteli miten te jaksatte töitä tehä tässä helteessä.
Hän on usein ilman kamppeita, oon niin tottunu, ettei sitä  monasti noteeraa. Nyt vaan oli hupaisa näky, muuten punainen ku rapu, mutta näki hyvin missä oli uikkarit ollu pitempään peittona.

Aamulla oli mukavan viileä, kun sataa ropisi, nyt kuin turkkilaisessa saunassa, kuumaa ja kosteaa.
Veto oli ihan pois, piti nukahtaa hetki tuossa päivällä. Meillä kyllä kaikki on vähän seinään juosseen oloisia, helle alkaa tuntua.

Eilen sitten kävi ell, antibioottikuuri lihakseen ja lisäksi tuubit. Tänään sitten soitteli lopullisen tuloksen ja sekakasvua siinä oli. Viljeli sitä normaalia pitempään, josko sais tarkemman tuloksen, mutta ei se sillä muuksi muuttunu.
Kun kuuri ohi, umbimycin vielä tisseihin ja toivon mukaan umpiaika palauttaa normaalin lypsykyvyn takaseen.
Mulla usen käynyt niin, että tulehtunut neljännes on ainakin seuraavan kauden vähän vähemmällä maitomäärällä.
Mutta sille nyt sama.

Nyt muuten on sellanen helle, että meidänkin rouvat kiristi maitohanaa pienemmälle. Josko huomenna olis jo senverran pilveä auringon edessä, että vois päiväksi ulos päästää. Tuulee kyllä kunnolla jo nyt.

Että tässä sitä sillä pienemmällä maitomäärällä varmaan vähän aikaa mennään. Jos tuo maitoautokuski ei kuitenkaan ohi ajaisi, vaan pyörähtäisi meidänkin  pihassa

Jo on ihminen vähästä onnellinen!

Tänään päätin vetäistä ennen iltanavettaa kunnon päikkärit ja ne sitten veny kahteen tuntiin.
Siitä sitten piristyin niin, että kun ämpyt oli saatu laitumelle ja navetta aamukuntoon, kipaisin jääkaapin kautta ulos ja touhusin siellä
pihatöissä yli kymmeneen.
Tuuli reippaasti, ei ollu hyttysen hyttystä, ruohonleikkuri tulille ja tulihan siistiä.
Sitten vielä vesiletkun kanssa pensaille ja kukille vettä ja lopuksi vaan istuskelin kuistilla ja katselin lehmien makoilua laitumella.
Naapurit onneksi niin huonokuuloisia, ettei mun touhut iltamyöhään herätä ketään, mutta kaikki naapureidenkin kissat ja koirat keräänty kinttuihin pyörimään.

Jotenkin se olo oli ja on edelleen niin hyvä, tässä hetkessä kaikki hyvin.
Nämä pienet arjen onnen tunteet ovat itselle olleet aina se kantava voima. Kun joskus meinaa maailma kurmuuttaa liikaa, niin nämä hetket antaa se voiman ja ihan sisäisen tyyneyden katsella maailmaa asioiden ohi ja nähdä se hyvä, mitä itsellä on. Vaikka loton jättipotti kyllä elämää helpottaisi, ei se koskaan voisi korvata sitä hetkeä, kun maailma tuntuu pysähtyneen ja itse elää siinä hetkessä, jossa ihan joka asia on täydellisesti hyvin.

Ja vaikka se hetki olisi lyhytkin, mutta se on sitäkin arvokkaampi.

Suihkuun vielä pitäisi lampsia ja aamulla ihan varmasti väsyttää, mutta juuri nyt se ei haittaa. Se on vasta huomenna se.

Sinulle, joka luet tämän illalla, haluan toivottaa Hyvää yötä ja levollista unta.

Sinulle, joka luet tämän aamulla, herättyäsi, haluan toivottaa hyvää huomenta ja onnea uuteen päivään.

Äläs huoli, mulla oli tässä taannoin lehmä joka siemennettiin aina vuosi edellisen poikimisen jälkeen. Oli tosi pitkämaitoinen ja kun ei kiimonu, niin annoin lypsää . Sitten, yleensä noin vuoden päästä edellisestä poikimisesta, iski kunnon "raivokiima", tyyliin sonnia ja sassiin. Silloin tein tuplaussiemennyksen ja vielä varmistin tukikierukalla, että saisi heti kantavaksi. Ja aina tuli, oli minulla 11 vuoden ikään asti. Itsellä lehmät on järestään ummessa 2 kuukautta ja osa enemmänkin. Umbituubit jokaiselle. Sillä tavalla ainakin itse olen saanut tämän karjan lypsämään vanhoiksi rouviksi asti. Vähän niinkuin eläimen yksilöllisen tahdin mukaan. Toki mulla on helpompaa kun ei ole kuin muutama lehmä.

Ja navettapiialle, Kiitos kauniista sanoista siitä työnteosta. Lämmitti mieltä

Ja sitä aureusta on meilläkin ollu helpompana ja vaikeampana. Välillä lääkintä auttaa, välillä autuaammat laidunmaat.

Mikä siis on pientilan eläinraja, se virallinen?
Kun minä pidän itseäni pientilana, tällä hetkellä 17 lehmää, 3 kantavaa hiehoa ja 5 ensi vuoden alussa siemennettävää hiehoa.
Maitoa lähtee tällä hetkellä karvan verran yli 1100 litraa meijeriin. Eli ei nyt mikään iso määrä, mutta mulle riittää, lypsävät sen minkä haluavat, en tykkää revittää lehmistä joka tippaa irti.

Välillä maitomäärät ovat aika pienet, kun sattuu paljon siemennyksiä menemään päällekkäin, kun aina ei tärppää. Sitten on puoli karjaa ummessa ja saa terveisiä lypsää.

Että minun määritelmä pientilalle on se 20 lehmää + nuorkarja. En kyllä muista kenelläkään olleen alle 15 lypsävän karjaa viimeisen 20 vuoden aikana.

Siis näillä seuduilla.

Tuossa iltanavetalla kattelin yhtä pari viikkoa ummessa ollutta lehmää. Sinällään näytti olevan kunnossa, makasi ja märehti, mutta jokin eläimen olemuksessa pisti silmään. Ja ei kun tohtoria leikkimään. Ei ollu kuumetta, pötsissä hyvät äänet ja utarekin näytti olevan ihan jees. No, tarkemmin kun tissejä siltä hämmensi. niin toinen takanen oli aivan aavistuksen kova, kun sitä hämmensi kunnolla. Muutama veto ja himskatti, kuraahan sieltä tuli, ei paljoa, mutta liikaa. Että aamulla sitten ell paikan päälle, en nyt illasta jaksanu tilata, kun ei tuolla hätää näyttänyt olevan. Ja tuolla laitumella ihan normaalisti syö. Mutta aivan takuulla aureus, sillä on joskus ennenkin ollu. Silloinkin oli kuumeeton ja sinällään oireeton. Mutta oli silloin lypsyssä ja huikeat solut siinä samassa takasessa. Helppohan tuo nyt on hoitaa.

Hartaana oottelen viikonloppua, pitäisi vihdoin viiletä ja sateita saada. Se edellinen sade alkaa olla haihtunu ilmaan.

Jos jotain hyvää tästä helteestä saa hakea, niin ompahan kerrankin paperihommat tehtynä ajallaan, huusholli siivottu ja pyykkikasa ojennuksessa. Kokkihommissa päässy helpolla, kun salaatti, grillattu makkara ja savustettu kala kera tolkuttoman jäätelönsyönnin on pitänyt porukan tyytyväisenä. Ei kenellekään ruoka oikein maistu kunnolla vasta kuin illalla.

Niin, ja lihakset ei ole jumissa kun lämpö pitää vetreänä. Saa sitä taas talvella jäykän selän kanssa olla naimisissa.
Mitenkö nämä äskeiset liirumlaarumit liittyi itse aiheeseen? No ei yhtään mitenkään

Jos oman tilan kohdalla ajattelee asiaa, niin ihan tyytyväinen olen teurastiliin, silloin harvoin kun teuraaksi laittaa. Laitoin nyt kesällä kaksi 6 kertaa poikinutta teuraaksi, veroineen tilille napsahti pikkasen reilu 1600 euroa, isoja lehmiä oli. Kun on pieni karja, lehmiä jaksaa ja ehtii hoitaa yksilöllisemmin, jolloin ne elävät pitempään. Voi käyttää useimmin lihasonnia siemennykseen, ja ternit ovat keskimäärin sata kiloa kun lähtevät, osa on isompiakin. Sekin tuo työlle palkan. En kyllä koe, että tässä teurashommassa muuta ongelmaa tulee, kuin että lihan hinta laskee varmasti, jos rehunpuutteen takia laittaa lahtiin vasta talvella. Jos itse odottelin nyt teurasautoa kaksi viikkoa, niin onko se normaali hakuaika tätä nykyä? Vai lomatko siellä hidastaa hakemista, vai joko ruuhkaa pukkaa? Kun viimeksi olen laittanut lehmiä teuraaksi kolme vuotta sitten, niin en ole ihan kartalla hakuajoista.

Yhtä kaikki, koko ajan jostain nipistetään, se miksi joku ajattelee, että se on enemmän vahingoksi pientilalle tai siitä jotain hyötyy isompi niin ei mene minun jakeluun. Millä lailla minä tässä nyt häviän? Ja millä lailla joku isompi tila häviää minun karjanpidosta? Että oikein niinkuin tappiota tuottaisin jollekin pitämällä homman järkevissä kantimissa. Tuossa lähinaapurissa on nuori pari, jotka muutama vuosi sitten rakensivat yhden robotin pihaton ja silloin uhosivat, että heti parin vuoden sisään pitää laajentaa toisella robotilla. Kummasti on mieli muuttunut kun laskelmat on osoittanu kannattavuuden suhteen ihan jotain muuta. Tuumasi mullekin, että paljon pitää tapahtua että laajennetaan tuotantoa. Kun niitä muuttujia on ilmaantunut yllättävän paljon.

Itsekin olen se tuleva lopettaja eikä meidän tila jatka maidontuotanto vaan uudet suunnitelmat on jo alkuvaiheessa, tosi hitaasti hyvä tulee.
Siksi tämä nokittelu joskus kummastuttaa, Että ihanko tosissaan, jos kaikki täällä kirjoittavat, tapaisivat nokikkain jossain, niin juuriko näin kärkevästi kaverille puhuttaisiin? En usko, voisi monenkin kanssa juttu luistaa paljon sopuisammin. Ja oiihan se hienoa jutella ihan oikeiden ihmisten kanssa tämän virtuaalimaailman sijaan.

Tämä muuttuja lähtee lypsämään lehmät ja työntää porukan taas yöksi laitumelle, olivat tänäkin aamuna niin tyytyväisiä, kun oli viileä yö ulkona takana.

Ja hei, kannustan ihan tosissani isoja tiloja, kun haluavat olla kehityksen edellä. Sitä kehitystä ajatellen kannattaa muistaa, että tässä baletissa ei pysy kuin yksi asia samana. Ja se on se lehmä. Se lypsää, paskoo, poikii, syö ja märehtii. Se on ainoa pysyvä asia, kaikki muu muuttuu. Hyvään tai huonoon suuntaan.

Hm...

Mitähän tästäkin pitäisi ajatella?
Kukahan sen määrittelee, minkä kokoista tilaa itse kukin viljelee tai minkä suuruista karjaa pitää?
Meinaako porukka, että suuri on aina kaunista?
Että isoille kaikki ja pieniltä kaikki pois?
Johan on ajatusmaailma.
Täällä meidän suunnalla homma on kaikessa hiljaisuudessa lähtenyt jo aikaa sitten menemään niin,
että kun jollekin pellon vuokraajalle vuokrasopimusta ei uusita, yleensäkin karjanpidon loppumisen seurauksena,
ei vuokraaja enää suostu vuokraamaan peltojaan kenellekään, vaan istuttaa taimia ja laittaa metsätilaksi koko homman.

Moni persottelee vapautuvia peltoja mutta harva enää saa.
Siinäpä sitten joko raivaat tai pidät laajennukset päiväunina.

Mutta tuo maidon haku. Jos sopivasti tila hollilla on, meijerit haluaa sen maidon.
Laidunnuksen puolesta meidän suunnalla kaikki parsinavetat laiduntaa, ovat laiduntaneet karjansa jo monien sukupolvien ajan.
Pihattolehmät ei nokkaansa saa ulkona näyttää vaikka monella olisi siihen mahdollisuus. On kuulemma niin työlästä.
Monellakin hehtaari tolkulla peltoa ympärillä, ei muuta kuin aidan tekoon keväällä ja ovat auki, siinä saisivat lehmät itse päättää, missä haluavat olla. Kummallista tämä nykyajan buumi, jossa yrittäjyyttä morkataan vain sen takia, että kaikki ei halua isoa systeemiä, varsinkin kun ajat ovat näyttäneet, ettei se edes kannata.

Pienet tilat pärjää meilläkin kaikki, isot ei pysty edes koneisiin tekemään perushuoltoja kun ei ole varaa. Syksyn tukirahat syödään jo keväällä isoilla tiloilla, pienet ostaa seuraavan vuoden tuotantopanokset edellisenä syksynä. Joten minä pysyn pientilana. En rohmua isoa tukipottia ja silti pärjään.
Jääpähän sitten isommille tiloille enemmän rahaa. Riittääkö sitten sekään...



 

Nuolukiviä lisäsin laitumelle, hoksasin, että jatkuvasti joku oli niiden kimpussa. Reilusti magnesiumia sisältävät menee kuin kuumille kiville. Jos pystyt, laita lehmät yöksi laitumelle, maitomäärät pysyny itellä ihan normaalina. Tulevat reippaina aamulla navettaan ja makoilevat päivän tyytyväisenä. Illalla taas kartanolle takaisin, niin heti menevät syömään. Mulla menee itellä enemmän helle päähän kuin niillä, hiki virtaa norona ja haalarit saa lähinnä rullaamalla pois päältä. Eikä helpotusta näy ainakaan kymmeneen päivään. Eilen oli mojova ukonilma, ei onneksi päällä jyskäny, niin ämmitkin pysy rauhallisina,  vettä tuli 21 milliä, vielä aamullakin oli piha märkänä.
Pellot siis sai kastetta ja sen kyllä huomasi, oikein hurahtivat kasvuun.

Veteläksi vaan vetää ainainen kuumuus, itse kun olen sitä mieltä, että +15 on just paree lämpötila näin työaikaan. Ja muutenkin, kun en ole mikään "etelän hetelmä", nin lämpö ei ole mun kaveri .

Muuten, mitenkäs sitä on rehua tullut talvea ajatellen? Tuossa veikkailin kamraatien kanssa, että voipi ensi talvena olla naudan lihaa markkinoilla. Mullinkasvattajat ovat vähintäänkin huolissaan, kun on kaksi ongelmaa. Ei tule itselle tarpeeksi rehua ja vasikoita ei tule myöskään tarpeeksi, vajaalla moni mennyt koko talven. Näkyy tilissä ja tuloksessa.

Että näin, iltasumpin keittoon ja porukalla tyhjentämään jäätelövarastoa. On muuten hyvää näin helteellä.

Hevosia lähialueilla riittää ja pula heppaheinästä on kova, varsinkin isoimmilla talleilla. Kelit antoi hyvät mahdollisuudet heppaheinän tekoon, pääsi aamulla aikaisin kaatamaan, niin aina parempi. Reilu sata isoa paalia rutikuivaa heinää tuli, yksi ilmoitus ja vietiin käsistä saman tien. Itse en hevosista perusta niin paljoa että kotiini ottaisin, mutta monet tykkää. Joskus nuorempana tuli ratsastettua mutta ei se himoa herättänyt.

Tuossa tuli katseltua lohkoja, osaa meinaa alkaa kuivuus vaivaamaan, luvattiin kuitenkin ukonilmaa, sopii toivoa, että tulee vettä reilusti. On nuo ämmyt lämpöpattereita, aamulla kun rouvat asteli navettaan, niin hetken tuntui, kuin kaikki voimat menee, kun kuumuus hetkellisesti nousi navetassa. No, onneksi ilma kiertää. Rouvilla väsytti niin, että hyvä kun lypsyn ajan jaksoivat seistä. Viime yön traktoriralli vissiin piti hereillä. Naapureiden koneet jyräsi lähes läpi yön, vielä illalla ennen yhtätoista keiteltiin viimeset kahvit naapureille, ollaan tässä sopivasti hollilla, niin moni pysähtyy porinoille. Nuo nuoret renkipojat ei ole oikein sisäistäny sitä asiaa, että olisi hyvä olla itsellä matkassa syötävää ja juotavaa. Tässä helteessä sitten pitkää päivää tekevät, niin joskus joku isäntä soittaa ja pyytää antamaan niille evätä, ettei raukat näänny kokonaan. Rehuntekoaikaan kun ei työaikoja tunneta, tehdään niin pitkään kuin pitää.

Jos tänään saisi tehtyä näitä hiukan rästisä olevia kotitöitä, muu porukka meni omille menoilleen ja koko huusholli on ruhtinaallisesti mun omassa käytössä, mikä ihana hiljaisuus, vain kissa kehrää vieressä.

Työn iloa ja jaksamista kaikille

Pakko ei ole kuin kuolla ja paskantaa, sano vanha väki aikanaan. Tuskin tuo tuosta lie muuksi muuttunut vieläkään. Näin helteillä piti meilläkin siirtyä yölaidunnukseen, eihän tuolla helteessä pysty kukaan pitkiä aikoja olemaan. Yöksi porukka laitumelle ja aamulypsylle navettaan päiväksi koisimaan, siellä kuitenkin ilmastointi pelaa. Navetanpesu edelleen tekemättä, vaikka monesti on pitäny aloittaa. Aina kuitenkin tullut näitä muuttujia mukaan. Ja nyt tämä. Ei ihan jaksa innostua ajatuksesta heilua pesurin kans keskellä yötä navetassa.

Naapurit, jotka ystävällisesti suorittavat laidunvalvontaa, ovat vähän ihmeissään, kun ei päivällä lehmiä ulkona näy, tulipa yksi ihan asiasta tehen kysymään syytä moiseen. Ne kun menee nukkumaan illalla seitsemältä, niin jää näkemättä uloslaitto. Ja aamulla pitäisi tulla paikan päälle katsomaan tilanne, kun mun ihan itse kasvattama korkea pensasaita estää näkyvyyden kauempaa.

Siitä valvonnasta, mitä se ketään haittaa, ei mulla ole koskaan ollut ongelma. Vapaasti vaan katselemaan, suojaa kummasti asiattomilta ja valheellisilta ilmiannoilta. Aina olen pärjännyt, itse asiassa mukavia ihmisiä. Haluaisinko olla iltse valvomassa? No en, ei taitaisi sielu sietää.

Tiijä häntä syytä... Itelläkin pomppas basillit kerralla 41:een. Ykkösellä on menty pitkän aikaa, mutta näitä välillä tulee. Ei ole kyllä
mitään tietoa, mikä olisi moisen aiheuttanut. Oma huolimattomuus, helle, joku muu kämmi...
Pitää seurata, kun ei ainakaan pikaisessa tarkastuksessa löytynyt mitään syytä. Tekevälle sattuu...

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä
Vai oliko se toisin päin...

Yhtä kaikki, pienten puolta on aina pidettävä, kotikasvatuksen kulmakivi, oli ainakin minun kotona.

No ompa hyvä!! Isolle tilalle tekee aika hyvän tilin. Ja pienellekin. Toivon mukaan sen puolen tilalliset ottaa onkeensa.
Siellähän kato kävi tuottajissa, mutta jos lähtijöillä yhtään on pelisilmää, niin kyllä nyt vois niellä ne muutkin lähtijät ylpeytensä ja
palata takaisin. Ihan jo puhtaasti taloudellisista syistå. Eri asia on, antaako luonne periksi.

Uusia tuottajia vaan kehiin, siellä se on tämän maan tulevaisuus

Yes!!!! Hyvä Kuusamo ja Hienoa Kemijärvi!!!
Toivon mukaan Kuusamo saa lisää tuottajia. Pienet meijerit ovat tärkeä osa tätä kaikkea.
Lisäraha on jokaiselle tuottajalle tarpeen. Tosin tuosta ei selvinnyt tämän hetkinen maidon hinta, aiemmin ollut 37 senttiä, liekkö vielä sama?

Ihana Juuso ja Ihana Sulo!!!!

Juuso tietää miltä juuston pitää maistua

Käykääs kattoo kesällä karhunpentuja, niitä on syntyny sinne kaksin kappalein.

Olipa kerran yks polttariporukka kuuleman mukaan päättäny tehdä tulevalle sulhaselle jäynän. Oli mies ollut jo pikku hiprakassa, kun kaverit oli sitoneet sulhon silmät liinalla piiloon ja ajelleet karhutarhan omistajan suostumuksella kohti karhutarhaa. Autosta ulos ja olivat pyytäneet miestä laittamaan sormensa johonkin tahmeaa ainetta sisältävään purkkiin ja ojentamaan varovasti kätensä. Tuleva sulho oli ihmetellyt, kukahan sormia nuolee noin mukavasti. Kaveri olivat ottaneet siteen pois silmiltä ja oli äijällä meinannut tulla löysät housuun kun sormista nuoli hunajaan jättimäinen karhu. Katosi humala kerralla päästä. Oli kavereille nauru maistunut

Sulholla ikimuistoiset polttarit