Ei yksilötasolla, vaan yritysten keskuudessa.
Hommaa on vaan pakko saada tehokkaammaksi jos pelikenttänä on koko eurooppa ja maailma vs. sisämarkkinat.

Turhia rönsyjä karsitaan ja mietitään miten parhaan tuoton saa sille kasalle rahaa joka on kiinni hommassa.
Toki ilman itäeurooppalaista työvoimaa moni ala olisi helisemässä, faktahan on se että Pieksamäelle! asti tuodaan mm. virosta betonielementtien tekijöitä kun omaa porukkaa ei kiinnosta.

Tähän joku kommentoi jotain, niin vastaan heti. Noin keskimäärin tekijän ammattiylpeyttä ei määritä lähtö tai synnyinmaa.

Kiitos kaikille asiallisista pohdinnoista.

Faktahan on se että alle 100ha kasvinviljelijä telee suurimman tilinsä excelissä ja tukilomakkeiden täytössä noin 8/10 vuodesta. Tämä vuosi esimerkiksi on monella pienimuotoinen lottovoitto.

Laajentamisesta ja ylituotannosta: jos viljaa ei pystytä tekemään laboratorio-olosuhteissa vielä pariin vuosikymmeneen niin vilja uppoaa maailmalle melkoisen varmasti jatkossakin.

Tehokkuus on noussut kaikilla sektoreilla siitä huomattavasti kun isoisä fordson majorin osti, mutta kuinka monella se on jäänyt sille tasolle jota vielä ennen eu-aikaa touhu oli?

Asia jota olen ihmetellyt taas laajentamisessa, ei saatu kannattavaksi 4000kg/ha satoa tuottavia multamaita 5 (viiden!) Kilometrin päässä tieajosta ja tästä tulevasta häsläämisestä johtuen. Joskus vähemmän on enemmän, sitä koitan sanoa tällä.

Hehtaarikiima on petollinen tauti kun se sattuu päällensä ja järkeä ei pidetä mukana touhussa.

Itsekkin olen laskenut maataloustoiminnasta tulevan ehkä max 2-3% korkoa pääomalle mutta jokavuosi on jotain asiaa on saatu eteenpäin ja peltojen kunto paranee vuosi vuodelta.

Näköjään Renault oli niin hyvää että ajantajukin hämärtyi

Ja:lle. Mitä olen keskustellut täyspäiväisten kanssa niin ymmärrän potutuksen sivutoimisten puuhastelusta mutta ne hehtaarit eivät ole autuus onneen jos homma menee rääpimiseksi sillä nykyajan hehtaarikuninkaalla, ts. Hommat pitää olla hoidossa ja kuntoon saatuja peltoja ei tarvitsisi t-valtralla möyrytä akseleita myöten.

Näin lauantai-illan konjakkipullon varjosta muutamia ajatuksia tästä maataloudesta,
luultavastihan kirjoitusoikeutta ei ole kun pyörittää maa- ja metsätaloutta täysin sivutoimisesti

Itse otsikkoon:
Koetko itsesi jyyräksi jonka postit jaettiin väärään laatikkoon 60-luvulla ja et ole sen jälkeen puhunut tälle naapurille?
Vai onko se vaihtoehto että tunnustelee muita vaihtoehtoja ja miettii miten toimintaa saa tehostettua niin että se
€€€-määräinen summa olisi isompi viivan alla ja pääsisi vaihtamaan vaikka perheen autoa vähän tuoreempaan tapaukseen?

Täällähän on yleisesti ollut keskustelua muunmuassa elukoiden ruokkimisesta ja siitä kuinka paljon turhaa työtä menee hukkaan
nelimahaisen perseestä. Samaa ajatusmaailmaahan voi vaikka peltopelleilyyn tai metsätalouteen soveltaa.
Kaikessa muussa yrittämisessä on pärjännyt sillä että homma joko laajenee tai tehostuu. Paikalleen jäänyt vain kuihtuu ja katoaa,
ei välttämättä päivässä eikä vuodessa mutta hommalle tulee seinä vastaan jossain vaiheessa.

Omalta palkkatyön alalta havaittuja ajatuksia asioista siirrettynä maataloustoimintaan:
-Ostettu työ: jos oma aika ei riitä, niin voidaanko joku homma jättää tekemättä/ tehdä nopeammin. Jos asia on välttämätöntä tehdä, niin
pystyisikö hyödyntämään esimerkiksi naapurin nuorta isäntää, eläkeläistä tai jotain kuka olisi jatkossakin käytettävissä kiirehuipuissa.
Hyvälle tekijälle voi maksaa 25% suurempaa tuntipalkkaa ja tämä silti tulee kokonaisedullisemmaksi.

-Koneineen ostettu työ: Onko pääomakulu liian suuri nähden käyttöön? Suurimpia ihmetyksen aiheita ovat kaikki metsään liittyvät koneet jotka yleensä kauhtuvat auringossa 11 kuukautta vuodessa. Vai voisiko työn ostaa ulkopuolelta, tiedossa olevilla kuluilla ja kalustomurheet olisivat laskuttajan puolella.

-Työmenetelmät: Jos joku työmenetelmä tuntuu arveluttavalta mutta kokeilunhalua löytyy, voiko jo tutkittua tietoa soveltaa omiin viljelysuunnitelmiin vai onko ainut vaihtoehto itse ostaa vuoden välein uusi muokkauskone tai kylvin?
Itse työmenetelmissä tapahtuvat virheet jotka tapahtuvat systemaattisesti, tähän ei auta kuin koulutus tai keskustelu kollegoiden kanssa asiasta.
Yleensä samoja ongelmia saattaa löytyä muiltakin vaikkei niistä oikein tohdita keskustella.

-Kustannusten ja tulojen laskeminen: Erityisesti nautapuolella tuntuu olevan nyt "pöhön" purkautumista kun myyntihinnat ovat laskusuunnassa.
Laskemien pitäisi tapahtua realistisella pohjalla, ei jokavuosi tule 8-9 tonnin satoja tai apulanta maksa samaa 100€/tn.
Keskimäärin kustannukset nousee vuodessa 1-2%, joka on tämä tehokkain muutoksen edistäjä. Samalla tyylillä polkien inflaatio polkee ohi siitä mitä myyntituotteesta saa. On omiin muroihinsa kusemista jos investointia tehdessä ei laske lukuja kuten ne ovat.

-Politiikan varaan 100% luotto: Tämä on tapetilla ollut täällä foorumilla varmaan eniten kuluvina vuosina. Myös tämän kortin varaan lasku pelkästään pidemmän päälle on itsensä kusettamista, vaan tukitaso tulee luultavasti laskemaan. Sen mukaan laskelmat ja pohdinta mihin asia ajaa oman taloudenpidon viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Summaru summarum: Tahdon kovasti uskoa että eturivin takaakin pystyy pärjäämään, toki tämä vaatii ennakkosuunnittelua asioiden suhteen. Yleisesti suomessa jollain porukasta viljelijöistä menee hyvin ja joillain huonosti, paljon on väliinjäävää sakkiakin. Yleinen kitinä joka asiayhteydessä on tyhmää, kuitenkin homman nimi on se että ollaan maatalousYRITTÄJIÄ vaikkei välillä siltä tunnukkaan. Vääryyksiäkin tapahtuu, mutta niitä oikeusmurhia tapahtuu jokaisella muullakin sektorilla valitettavasti.

 Alkaa satakunnan puolella vaikuttavalla juniorilla ajatukset sekoilemaan liikaa.
Ei kannattais alle kolmekymppisenä leikkiä besserwisseriä, äkkiä polttaa näppinsä o*** poju siinä leikissä.

Itse ajattelin näin aikoinaan SPV:tä tehdessä, mutta käytännössä homma menee niin että ostan ulkoa "vain" 35% kaikista töistä.
Metsän osalta kaiken muun paitsi raivauksen ja raja/ojalinjojen aukaisun.

Jos saat naapurin innostumaan, niin maksa tuista viiskymppisen-satasen/ha hänelle riippuen mitä siellä kasvaa (tukien määrä riippu tästä),
jos et niin menee vaikeammaksi.

Asian sivusta:
Sidottu pääoma/tuotettu tonni on asia mitä kannattaisi laskea.
70-lukuinen fergun tai sampon puimuri, konesokoksen myymä simulta ja laahavannasjuko eivät ole mediaseksikkäitä, eikä niillä pääse keulimaan naapureille ja joskus näpitkin mustuu... Kuitenkin nämä ovat niitä kannattavimpia tunteja kun kilometrit kirkolle varaosien laittoon pistää vähennyksiin.
Se että ei ehdi hinkkaamaan sadan hehtaarin kylvöjä markka-ajan kalustolla, on paskapuhetta ja sitä ihmisen pohjatonta laiskuutta. Puhumattakaan alle sadan ha tiloista joilla uusi puimakone ja suorakylvin pönöttää konehallissa ruostumassa 360 päivää vuodessa. Ja ne jotka sanovat ettei ole aikaa, niin organisointi ja suunnitelmallisuus auttaa. Joskus on paskoja vuosia, mutta maksaisitteko pankille 1000€/kk kustantavalle lainalle 600-700€/kk korkosuojaa jos homma romahtaa käsiin ehkä kahdenkymmenen vuoden sisällä niin että korot nousisivat vaikka viisi prosenttia.

Millä luulette että konevuokraamot elävät; vaikka jokainen pulju voisi ostaa omat vehkeet. No sillä että sitä pääomaa ei haluta sitoa kalustoon, vaan sen tekee joku muu joka on erikoistunut tähän bisnekseen.

Itse ammatikseni hommaa touhuilleena +15 vuotta josta piällikkötasolla kymmenen täytyy suomalaisten puolesta todeta että on myös todella hyviä ja aikaansaavia urakkaporukoita joille mielellään maksaa tehdystä työstä.

Nämä keskimääräisistä kaduntallaajista, oli syntymaa mikä hyvänsä.. koottu orkesteri ilman selvää työnjohtoa ei saa mitään aikaan ja jälki on väärää. Parhaat peltisepät ja telinemiehet tulee latviasta, betonirakentajat puolasta, muurarit valkovenäjä/romania yms. Suomessa on kauan rakennettu pelkkiä yksinkertaisia elementtimökkejä niin isompia kuin ok-taloja. Taito paikalla tekoon on kadonnut..

Moni haikailee aikoja jolloin oli niitä omia sukankuluttajia isojen rakennusliikkeiden työmailla, minä en. Nyt alansa paras ammattiosaaja-urakoitsija tekee sitä hommaa jos hintaa ei vedä liian alas.

Maatalousrakentajalle:
Monitoimitimpuri joka tekee kaiken paitsi putki ja sähkötyöt on katoavaa kansanperinnettä, jos löydätte hyvän pitäkää kiinni. Jos puhutaan isoista kokonaisuuksita, niin pilkkominen kannattaa mutta tämä vaatii projektinjohtotaitoa, erityisesti.jos pitäisi saada valmista. Katettahan se kokonaisurakan ottanut porukka osaa kyllä laskea ettei talkoilla tarvitse tehdä.

Lainaus käyttäjältä: montöör - 04.08.18 - klo:11:25

Ammattitaitoiset rakentajat tulee virosta.

No nyt pomppas ja korkeelle.

Niin surullista kuin se onkin niin osa totta. Juuri 280m3 valun päätelleenä, puolan poikien kanssa

Vielä kultaisella ysärillä, niin purkuun tulleesta 360/410 samposta, pikkufergusta tai fahrista sai purkajan mukaan tuupata tyhjän hylsyn rautaromukuormaan noin yhden vuoden laanilla makuuttamisen. Silloin purkakat ostivat niitä parhaimman kuntoisia osiksi ja isännät elvyttivät niitä liiterin räystästipuissa olleita romujaan.
Netti on pilannut tämänkin bisneksen yhdessä pientilojen vähentymisen kanssa.

Toi autovertaus oli vähän hassu, pariin kertaan verotetuilla ja kertaalleen tukienmuodossa subventoituja raaka-aineita jalostamalla grilliyrittäjäkin autonsa ostaa.

Mutta toi kouluhomma, se olisikin nerokasta hajasijoittaa yliopiston joku osa vaikka Juankoskelle, sinne matkatessaan professori voisi laulaa autossa Juice Leskistä. Mitään poikkitieteellistä ei pääsisi missään vaiheessa tapahtumaan, kun loput yliopiston osat olisivat Saarijärvellä ja Lohjalla. Loimaalla ja Ilmajoella on maajussioppilaitokset, mikä on tosi hienoa että näiden parhaiden maaseutualueiden rakkauden hedelmie ei missään tapauksessa, edes vahingossakaan, tarvitse muuttaa koto pois ja altistua ihan oikealle elämälle. Omassa paskanhajuisessa kuplassa eletään kuin punavihreä hipsteri Kalliossa, ja se pätevöittää viiltävän analyyttiseen päättelyyn että peräseinäjokelainen maanviljelijä oikeasti muka maksaisi vähintään kymmenen helsinkiläisen spurgun asumistuet, koska eihän siellä muuta olekkaan kuin spurguja, asumistuella eläviä tai virkamiehiä. Parhaassa tapauksessa spurgu, asumistuella elävä pienituloinen pikkuvirkamies.

Peräseinäjoen poikamiehelle ei ehkä makseta asumistukea, siellä on perittynä isoäidin suota ja kun kiima palvotuksi suurtilalliseksi on kova, hiilinieluista välittämättä siitä raivataa pihaton nurkalle lisää peltoa pönkittämään tappiollista yritystoimintaa että pääsee valittamaan neljän euron tuntipalkasta ja vaatimaan lisää kriisitukea että voi maksaa sen yhdennentoista kaupunkispurgun toimeentulotuet. Voi ***** teidän kanssanne.

Kyllä täytyy sanoa että palkkatyössä reissuhommissa juoksevaa B-laadun viljelijää  näin perjantai-iltapäivän kaffeella nauratti niin että meinasi kuset tulla housuun.

Ajatukseni ovat aivan samanlaisia.
Ihminen kuin ihminen, jos se touhuaa samaa shittiä vuodesta toiseen niin sitä leipääntyy ja alkaa nähdä piruja ympäröivässä maailmassa. Tosiasiassa olis hyvä tehdä edes vähän jotain muuta ja olla muun alan tekijöiden kanssa tekemisissä yms.
Jos koko katsantokanta on suoraan fergusonin lokasuojan takaa tai suomenmaasta opiskeltu niin eheytyminen änkyrästä on vaikeaa.

En tarkoita että kaikki maajussit olisivat ääliöitä, mutta nämä minääää itte ja minä tiärän kaverit on helvetin raskaita tapauksia keskustella yhtään mistään.

Tattaripitäjä hyvinkin. Osaltaan myös paperipaikkakunnassa ja sen ympäristössä kuulemma samaa ilmiötä?

Optimitilanne joka tapahtui: meillä tuli molemmille hyvä mieli, itseltä niiton vaiva latausheinältä ja maitomies sai hyvät rehut pussiin omien sanojensa mukaan.

Jatkajien puute, viimeistenkin eläintilojen alasajo ja kuitenkin riittävän pitkät etäisyydet "peltokeskittymiin" ovat luoneet pienoisen troopin omaan lähiympäristöön jossa hinnat eivät ole kohonneet lainkaan eu-aikana.

Mutta tämä on yksi vanha kunta alueella vain, säteileekö ympärille - tiedä häntä.

Varmasti pahempiakin ryteikköjä ja kivikkoja on viljelty edelleenkin kuin nämä oma nurkat. Maausko on vain monelta menetetty sen terveyden lisäksi..

Jos haluatte yhtä pervon ammatin kuin lehmänlypsy tai muiden elukoiden pito on ja haluaa paskankäryä,
niin suosittelen työpaikaksi joko suurimpien talotekniikafirmojen päivystyspalvelua tai vastaavaa lokapuolella kuten Eerola-yhtiöt;
pääsee yöpäivystyksessä hyville palkoille eikä tarvii ottaa niitä töitä mukaan.

Saa samanlailla epäergonomiset työasennot ja kaikenlaista haittaa mistä voi marista vaikka se liksa edelleen omasta mielestäni korvaa tuota menetettyä yöaikaa.

Pohjois pirkka ja C1.

Avo-ojissa hinta max 3000€. Salaojitetut 4000-6000€ ha, vaihdellen siitä että ennen EU-aikaa nelivetofiiatilla suditettu akseleita myöten pilalle, niin isoihin etelälohkoihin joihin pääsee pikitietä...

Toki oma lohkojen keskikoko reilu 4ha lienee suurimmasta päästä kylällä, ts. sillisalaattia on.

Oy muotoinen suurtyhtiöittäminen palkkatyöntekijöineen on tulevaisuutta varmastikkin eläinpuolella, mutta lienee tosissaan tehtävälle kasvinviljelylle?

Kaikki kiristyy jatkuvasti tuoton suhteen teollisuuden, logistiikan yms tuoton suhteen. Ei siinä perseen kokoiset teuras, maito, karjamäärät paljoa paina kun tulosta täytyy painaa. Erikoistuminen oikeasti sellaisiin juttuihin mitä kannattaa onkin vaikeaa, vaan joka kylään nousee bulkkijuustoa tekevä meijeri mikä on sekin pään hakkaamista karjalan mäntyyn.

Meillä, missä tukikelpoista peltoa saa 1/3 hintaan oikeista viljelyalueista tuo puuhastelu tulee jatkumaan niin kauan kun yhteisön tahtotila on pitää puuhastelua yllä tukien muodossa - ja samalla tämä liippaa asutus yms politiikkaa..  Huittisten, Pohjanmaan, Kiuruveden aukeita tämä ei koske mutta näitä perseen kokoisia mäkisiä ja kivisiä seutuja.

En tiedä onko peltopuolella vielä samaa pääomasijoittaja-tyyppistä hallinnointiyhtiötä jossa pellot olisivat vuokralla ja katetta nautittaisiin.