Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: 1 ... 7 8 [9]

Viestit - Xiranda

Tilalle hankittu eläin, rekisteröintikortti ei tullut mukana eikä ole näkynyt vaikka sitä on jälkikäteen kyselty ostopaikasta. Voinko tulostaa uuden mloy:n sivuilta ja täyttää kortin itse? Muistanko ihan väärin vai onko siinä virallisessa alkuperäisessä kortissa (jotka tilalle tulevat eviralta) viivakoodi eläimen tunnistamiseksi? Ei ole nyt omia kortteja tässä silmien edessä mistä tarkistaa. Vai pitääkö vaan soittaa ja vaatia ostopaikasta sitä korttia. Mitä jos sellainen menee hukkaan tai koira syö sen? Siksi kai niitä voi tulostaa, että tarvittaessa sellaisen voi tekaista? Sehän ei mikään virallinen asiakirja ole eikä kyllä tarkastajat ole koskaan sellaisia katsoneet, mutta sääntöjen mukaan sellainen pitää tilalla olla.

Emon rotu Limousin ja isä tällä kertaa Simmental, ilmeisesti syntyneen vasikan rodun saa itse päättää kumman laittaa rekisteriin? Näin ainakin minulle kerrottiin. Eli laitetaan Limousin.

Pitääpä soitella näistä maanantaina virastoon jos vielä on epäselvyyttä.

Sitten vielä typerä kysymys. Täydentävien ehtojen muutos: Kuormaan tiivispohjaisella alustalla. Siirtymäaika oli ja meni umpeen 1.1.2016. Tämähän oli huojennus viljelijää kohtaan, aiemmin sääntö oli, että kuormaan kovapohjaisella alustalla. Soitinkin asiasta tarkastajalle kun luulin, että se oli tiukennos ja mietin mitähän mahdottomia toimia vaatii ja mitä käytännössä on tiivispohjainen.. Miksi tarvitaan siirtymäaika huojennokseen? Ymmärrän jos tulee tiukennos, niin annetaan siirtymäaika. Ei tällä sinänsä mitään väliä ole, ihmettelen vain.
Tarkoitus ei ole syytinkihommiin alkaa kun tosiaan se toinen talo on lähellä jossa luopuja voi asua. Todennäköisesti.. Kunhan vaan on asumiskelpoinen. Kun itse epäilen, että hometta on  :-\ Eikä ole tarkoitus sisarusten purjeveneitäkään maksella.

Jos aloitustuen haluaa, niin siinä on koulutusvaatimus...aloittajan kannattaisi vilkuilla noita maatalous oppilaitosten aloittajille räätälöityjä paketteja jolla opintoviikot saa kasaan...koulutuksesta tietysti hyöytyä paljon muutenkin ja saa kontakteja.


Koulutusvaatimus täyttyy kyllä.

Mietin itsekin noita vuokrapeltoja, että perkele jos niiden kanssa tulee joskus ongelmia :/ Nyt se on hyvää peltoa halvalla, mutta ei varmaan loputtomiin niin jatku :/

Vakava varoitus: Moni tilaa pyörittävä nainen jää siihen historic-vaiheeseen, jossa tila oli luovutushetkellä. Suosittelen äksöniä heti aloitusvaiheessa.

Pidetään mielessä  ::)

Kyllä REKO:a ja muuta suoramyyntiä olisi toiveena toteuttaa. Mietin tuota teurashiehojen kasvatusta sitten.. Voisihan sitä muutamat ainakin kasvattaa. Pitäisi sekin sitten laskea paljonko siitä elukasta vasikkana myynnistä saisi ja paljonko  teurashiehona ja paljonko se maksaa kun sitä syöttää teuraspainoon asti.. Että mitä jää käteen, kumpi järkevämpää.

Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?


Kaikki mahdolliset metsä- ja peltoplänttien lohkomiset yms. kannattaa tehdä ennen SPV:tä ja myyjänä on tilanluovuttaja eikä jatkajan nimeä näy siinä kauppakirjassa millään lailla. Jos aikaisemmin myi kovin nopeasti SPV:n jälkeen pienenkin osan tilasta, niin verottaja sekä silloinen te-keskus (vissiin nykyinen ely mikä nyt tällä hetkellä myöntää ja vahtii valtionlainoja sekä aloitustukia yms. jos semmoisia haet ja saat) muistavat asian tietoonsa saatuaa selvityspyynnöllä sekä saattavat pahimmillaan perua kaikki SPV:n liittyvät lahjaverohuojennukset ja valtion lainat sekä tuet. Veikkaisin, että tällä hetkellä tilanne on sama. Se, kuinka monta vuotta on hankala myydä ilman paperisotaa voi olla muuttunut. Toinen syy on se, että välit sukulaisiin ja sisaruksiin saattavat pysyä parempana kun ei itse ole heti myymässä mitään osaa tilasta. Sisarusten asemasta kannattaa kysyä ihan oikealta asiantuntijalta. Samoin kuin tilanostamiseen liittyvistä lainoista, avustuksista ja verokohtelusta sekä mihin samalla sitoutuu, jotta saat varmasti oikeaa ja ajantasaista tietoa. Siihen kannatta sopivan vähän henkisesti varautua, että jotain mussutusta sisarustesi suunnasta jälkikäteen kuuluu. Mutta ne voi jättää täysin omaan arvoonsa.

Ok, tämä hyvä tietää! On siitä myynnistä puhuttu kun se on kauin palanen mitä meillä on ja niin vaikea päästäkin sinne kun ei ole kunnon (pelto)tietäkään.

Nämä veroasiat on niiiiin vaikeita. Jonkun pitäisi selvittää ne kaikki jutut juurta jaksaen ja hyyyviiiin hitaasti. Tajuaisiko sittenkään..  :-\ Meidän tilan käypäarvo laskettiin n. 5 vuotta sitten ja taisi olla silloin n. 550 000 e. Jostain luin että vähintään 75% pitää olla kauppahinta ettei ole lahjaluontoinen kauppa. Mutta ilmeisesti jotain lahjaverohuojennuksia voi saada.. Tuon SS:n kirjoittaman jutun mukaan eihän siihen nyt niin paljoa hintaa jäisi! Riippuu tietenkin millä hintaa isäukko myy, tuleeko sille ahneus  :(

"voi vanhempi lahjoittaa pois 75%"

Tätä en tajunnut? Lahjoittaa omaisuudestaan 75 % kelle haluaa? No ei kai nyt sentään. Ilman mahdottomia lahjaveroja ainakaan.

Tuntuu, että hukkuu näihin kaikkiin asioihin, miten näihin ikinä saa tolkkua?  :-[ Ja mitä maltaita ne asiantuntijoiden palvelut maksanee? Täydentävien ehtojen ja korvamerkkien kanssa pärjään, niissä nyt on joku tolkku kuitenkin. Heh, not  ;D

Mikähän on nopein aikataulu jolla sukupolvenvaihdoksia on tehty?? Joo pitäisi varata se 3-5 vuotta, niinhän ne oppaat ainakin toitottaa.. Mutta tässä tapauksessa ei ole noin paljoa aikaa. Nyt pitäisi ensin ainakin arvioittaa uudelleen se tilan arvo ja sitten keskustella hinnasta. Siitä kai se lähtee..

Ja voisiko joku vielä rautalangasta vääntäen selittää mikä se korkotukilaina on?  ::) Oon googlettanut ja vaikka mitä mutta ihan suomeksi, kiitos! Siis maksaako valtio osan lainan koroista? Jos korko % esim. 5 niin valtio voisi maksaa siitä 3 % ja itelle jäisi 2 %? Tämä oli vain huono arvaus..

Mieti vielä pari kertaa niitä lampaita. Jos 30 emoo -> vasikoita 30 kpl/v -> teuraita 30 kpl, niistä 15 hiehoo ja 15 sonnia. Tosin uudistus verottaa vähän teurashiehojen myyntiä. Hiehot 250 kg ja sonnit 450 kg, tulee lihaa vuodessa 10,5t. Teuras karitsat painaa 20 kg/kpl eli niitä tarvitaan 525 kpl samaan lihan myynti määrään. Lihan tuottajahinnat ovat samaa tasoa. Karitsoita tulee 2,5 per/uuhi, niin tarviit 210 uuhta jotta saat tuotettua ne karitsat. Jos lisäät emojen määrän 60 niin tarviit jo 420 uuhta, jotta myyntitulot ovat saman suuruiset.

Tuet sekoittaa laskelmaa melkoisesti. Lammaspuolella teuraskaritsan palkkio on mahdoton laskea, mikään ei osaa sanoa minkä verran karitsoista saavuttaa 18 kg palkkio rajan.

Helpoinhan tuossa on tehdä makuukatos ja jaloittelutarha ruokintapaikalla teurashiehojen kasvatukseen. Vasikat ei montaa kymppiä kappale maksa ja peltoviljelyä tehostamalla saadaan rehua riittämään isommallekkin porukalle. Kesällä vasikat laitumelle ja talvi tarhaan, seuraavan kesän jälkeen teuraaksi.

Kiitos selvennyksestä, en sitä ihan noin ole osannut laskea! Jotenkin vain ajatellut eläinyksiköinä.. Että jos vaikka 30 emoa niin lampaita se määrä x5 ( 150) niin tulee saman verran eläinyksiköitä. Mutta pitäs kai sitä ajatella vähän pidemmälle..

Kaipaisin todellakin vinkkejä siihen miten eläinten käsittelyä voisi helpottaa, mikä suunnitelma siihen kannattaisi ottaa käyttöön. Vanhimmat emot onkin -02 syntyneitä, taitavat lähteä tänä vuonna pois. Ja nuoria sarvipäitä on aika monta   :-[ Tänä vuonna astuva siitossonnikin on nupoutettu eli huono geeni tulee kaikille vasuille!  >:( Onkohan se kuinka dominantti?? Meillä ei nupoteta. Ja vasikat meillä menee välitykseen syksyllä, ei kasvateta niitä teuraaksi. (Pitäisköhän? :o ) Aina välillä menee jokunen lehmä teuraaksi syystä tai toisesta. Nautakarjatulot siis jotain 10 000 e luokkaa vuodessa (vedinköhän yläkanttiin..) ja loput tukia.
Eipä ole tunnuksia tinderissä  ::)



Jos emojen kanssa jatkaa niin tulot ja menot aika lailla pysyy samoina paitsi esim. se koneiden korjaus. Isä on tehnyt kaiken aina itse ja jos ne pitää tästä lähtien jossakin huollattaa niin siihen ne rahat sitten meneekin  :-\

En jotenkin jaksa uskoa työn suurta lisääntyvyyttä (ainakaan mitenkään kuormittavasti) eläinmäärän kasvaessa esim. 20 emolla? Samallahan sen pari paalia nostaa lisää ja puhaltaa saman määrän kuiviketta. Mutta tosiaan se lampaidenpito on kovasti suunnitelmissa. Ihan jo sen vuoksi, että meillä emot on aika "villejä" ja hankalia hoidettavia (jos tarvitsi esim. eläinlääkäriä, kiinnittää korvamerkkejä ym.) Miten tuotantosuunnan vaihdos kannattaisi toteuttaa? Emot ja vasikat pois syksyllä, uuden lampolan rakennus seuraavana kesänä? Ois kamalaa olla ilman elukoita  :-[ Meillä on myös pienempi pihattorakennus, sinnehän voisi jättää vaikka 10 emoa  ::) Uusi lampola siis tulisi vanhan pihattoemohallin tilalle. Seinissä on vain muutama lauta joten en usko, että on järkevää alkaa korjaamaan vaan rakentaa uudet seinät ja katto. Kylmälampola olisi ajatuksissa. Ajattelin siitä enemmän kirjoittaa tuonne toiseen keskusteluun.. Mutta jos tietäjiä täälläkin niin saa kertoa! :) Että mitähän sellaisen kylmäpihaton rakentaminen maksaa? En ole vielä asiaa juuri tutkinut, jostakin keskustelusta bongasin 75 000 euron kylmäpihaton 130 uuhelle. Ja mikäs se sit ois se sopiva uuhien määrä..  ::) Halli on kokoa n. 300 m2 (tai siis alue jossa emot nyt ovat, makuualue ja ruokinta-alue) ja lisäksi n. 100 neliön ruokintakäytävä. Ainakin emojen alue tietenkin betonipohjainen (tai muu kova pohja), ruokintakäytävästä en nyt ole ihan satavarma.. Voiko uuden lampolan rakentaa vanhan lattian/perustuksien päälle vai pitääkö nekin uusia eli aloittaa homma ihan alusta?  :-\ Halli yli 20 v. vanha. Oiskos se nyt sitten niin kamala investointi jos avustustakin 100 000 euron lampolaan vois saada sen 45 000 jos hakemus menee läpi? Tietenki siihen laina tilan ostoon vielä päälle..  ::)

Tehdäänpäs uusi kappalejako ettei tule kaikki pötköön. Tietenkin olisi niin helppoa jatkaa emojen kanssa kun mikään ei sinällään muuttuisi ja ne vaativat niin vähän työtäkin. Määrää tietenkin lisäisin jonkun verran ja kyllä hallia pitäisi jotenkin remontoida paremmaksi, on nyt jo vähän sellainen rötiskö  :-\ Ja tuo mainitsemani "villeysongelma".. Sarvelliset ja muut huonot yksilöt laittaa pois ja lähteä kasvattamaan karjaa pikkuhiljaa niistä kilteimmistä? Menis aika kauan  :-\ Ostaa lisää hyväluonteisia yksilöitä muilta tiloilta? Ja käsitellä vasikasta asti eläimiä enemmän niin tottuisivat paremmin. Ja entäs sitten tämä käsittelypuoli, minkähänlaisia systeemejä muilla emotiloilla on tähän? Onko jotain kujia tai pakkokarsinoita? Kerran isällä kuulemma oli tällainen häkki/karsina ja lehmä siinä villiintyi ja poiki kuolleen vasikan kun sen aika tuli. Ei ollut häkkiä enää sen jälkeen.. Ovat ruokinnan suhteenkin niin helppoja, saavat pääasiassa vain kuivaheinää ja kivennäist ja kesällä tietty laidun. Sorkat kuluu luonnostaan koska ovat koko ajan pihalla. Ovat kyllä niin helppoja. Sitten jos otankin lampaita.. Joutuu rakentamaan lampolan, onko nykyinen pelloilta saatava rehu sopivaa lampaille (en tiedä arvoja kun ei teetetä analyysejä, tosin naapuri aikoi ostaa säilörehuauman ja teettää siitä analyysin  8)), tarviiko sitten jotain ostorehujakin enemmän kuin nyt, kerintä 2 x vuodessa, sorkkien hoito (en tiedä kuinka tehokkaasti luomulampailla kuluu luonnostaan), työtäkin varmasti tulee paljon enemmän kuin emojen kanssa, karitsointi kai aika tarkkaavaisuutta vaativaa puuhaa (riippuu tietenkin rodusta), tällä hetkellä emot hoitaa aika lailla hommansa.. Että mitäköhän sitä oikeen tekisi?! Mutta se on iso ongelma, että miten noita emoja pystyn itse hoitamaan, haluan kuitenkin voida hoitaa eläimet hyvin enkä halua, että se on rajoite, että en pysty niitä hoitamaan jos eivät anna käsitellä. Kyllähän nuoret eläimet oppii paremmin, mutta eivät nuo vanhemmat enää.

Jos aikoo myydä muutaman hehtaarin peltoa pois niin kannattaako se tehdä ennen vai jälkeen SPV:n?

Tulipas siinä monta asiaa ja vähän sekalaisessa järjestyksessä..  ::)
No juu perushuollot ehkä oppii, mutta onhan niissä aina ties mitä..  ::)

Isä osti viime vuonna omien vanhempiensa entisen talon kolmen km:n päästä tilalta. Joten sinne menisi asumaan.

Enkä tietenkään etsi miehekseni mitään työntekijää  8) Tulee jos on tullakseen, minkä alan ihminen sitten lie.

Tulos ollut viime vuosina n. 25 tonnia tilalla. Tuota kannattavuutta olen miettinyt. En tajua miksi meilläkin on niin vähän nuita elukoita. Paaleja tulee pelloilta kesässä satoja ja samalla työmäärällä kun ruokit ja kuivitat niin samahan se on, että onko niitä elukoita 30 vai 60. Sama työ silti. Ja saisi puolet enemmän niistä tuloa.

Kaikki peltotyöt tehty tähän asti itse, koneet löytyy. Tosin kunto on joillakin hieman heikohko.. Olen miettinyt tuota peltohommien teettämistä urakoitsijalla, mutta tullut siihen lopputulokseen, että tuleehan se ihan helvetin kalliiksi?! Lannan levitys on ainut minkä tosiaan tekee nyt urakoitsija ja sekin maksoi syksyllä varmaan 6 tonnia jos en väärin muista. Sitten siihen kynnöt, kylvöt, niitot ynnä muut niin ei taida pennoset riittää  :o Oisko jollakin heittää lukuja mitä nuo urakointihommat kustantaa, kiinnostaisi kovasti.

Juu toki se talous on nyt tapetilla ja tärkein mietittävä asia. Meidän tilalla asiat ei ole niin pielessä tällä hetkellä kuin monella muulla, ehkä se vaikuttaa omiinkin ajatuksiin - harhauttavasti?
Onhan niitä naisia varmasti montakin jotka yksin pyörittää, olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksia. Niin se vain nyt on, että isäukko on eläkeiässä eikä enää jaksa jotenka tämä unelma on toteutettava nyt tai ei koskaan, oli miestä tai ei  :-\ Eihän sitä tiiä vaikka Maajussille morsiameen lähtis ens kaudelle mukaan ;D Simpsakka neito kyllä olen (jos nyt saa näin itsestään sanoa vaikuttamatta heti jotenkin leuhkalta.. ::) ) että kyllä sen ukon varmaan saisi jos sattuisi kohdalle..
Piti laittaa otsikko pötköön kun ei muuten mahtunut  ::) Tietäähän sen jokainen, että ajat ovat huonot.. Mutta sukupolvenvaihdosta silti suunnitellaan ja positiivisena koitetaan pysyä. Laskelmia ei ole edes vielä tehty eikä pankin kanssa keskusteltu, homma siis vielä ihan alkutekijöissään. Kotitilalla olleena tietenkin tiedän millaista ryöpytystä seuraavat 30 vuotta olisi luvassa.. Olisi erillinen kysymys naisille, jotka yksin pyörittävät tilaa: kuinka paljon osaatte tehdä asioita itse ja kuinka paljon saatte apua ja mistä sitä apua saatte ja millä rahalla sen avun maksatte? Hyvänä esimerkkinä ainakin koneiden korjaaminen. Tuo on asia joka itseäni ainakin hirvittää eniten vaikka kätevä käsistäni olenkin, mutta koneita en osaa huoltaa. Miestä kun ei tällä hetkellä ole minkäänlaista, tuleeko jatkossa olemaan (korjaustaitoista vieläpä), en tiedä. Isäni olisi mukana vielä hommassa varmasti muutamien vuosien ajan vähintäänkin, mutta eihän sitä itse siinä ajassa sitä opi minkä hän on oppinut 40 vuodessa.

Ja jos nyt joku haluaa taustatietoa niin kyseessä on (eläinmäärältä pieni) luomuemolehmätila, peltoa omaa 60 ha, vuokralla 30 ha, metsää n. 90 ha josta kyllä osa joutomaata ja muuta jonninjoutavaa. Kalusto ja tuotantorakennukset pääosin vanhoja, jotenka uuttakin pitäisi rakentaa. Tuotantosuunnan vaihdos lampaisiin on vakavassa harkinnassa. Tai sitten molempia. Tila on tällä hetkellä muutamaa tonnia vaille velaton.

Kaupungissakin on tultu useampi vuosi asuttua, mutta kaipuu vaan on kotitilalle ja maalle. Noin 6 vuotta sitten tätä aloin miettimään ja viimeiset vuodet enemmän tosissaan. Ikää kohta 30 v.

Eilen muuten synty ensimmäinen vasikka 8)
Kiitos vastauksesta, toivotaan ettei tarkastaja(t) niistä muutamista sitten nosta haloota.. Tietenkin panssari on ikävä lehmälle, vaikka onkin vain muutamalla.
Pelottaa eläinlääkärille soittaa  :-[ Muutamalla lehmällä kun myös lantapanssaria, jos tulee huutia siitä  :-[ Mutta tietenkin asia pitäisi hoitaa kuntoon! Olisi niin mukava kun olisi hyvät kontaktit alueen eläinlääkäreihin ja saisi neuvoa ja opastusta, mutta kun pitää vaan sanktioita pelätä  :-[ Olisipa helpotus jos ei olekaan pälvisilsaa. Iho tosiaan karvattomilla alueilla hyvä, ei ole iho rikki tms. Juu zoonoosi on.. Kiitos tsempistä.

Tekaisenpa uuden tästäkin aiheesta kun en tajunnut edellisen aloituksen otsikkoon laittaa.. Eli meillä tuon pälvisilsaepäilyn lisäksi muutamalla lehmällä on päässyt tulemaan lantapanssaria. Kuivitetaan kyllä, mutta tykkäävät vaan sinne kakkaan mennä! Aina sitä talvisin tulee näille muutamille tietyille ja kesällä karva tosi hyvä ja ovat puhtaita. Oletteko miten saaneet lantapanssaria pois muuten kuin kesään odottamalla? Lehmä jolla sitä on eniten niin antaa kyllä hyvin käsitellä, että sinänsä haluaisin siihen jotain konstia kokeilla. Mutta ei sitä taida saada pois  :-[ Harjaamalla ei varmasti lähde. Onnistuukohan esim. märällä sienellä lannan "liettäminen" irti karvasta? Sitten lehmä lähtee karkuun ja vesi jäädyttää lannan, ojasta allikkoon..
Ilmeisesti pihattoemokarjassa on nyt pälvisilsaa. Osalla pienempiä karvattomia laikkuja, osalla vain pientä laikkua, toisilla ei mitään. Karja on vapaasti suurella alueella oleskeleva, käytössä ei ole sairaskarsinaa tai "pakkokarsinaa". Luin pälvisilsasta, että esim. rokotuksia ja pesuja voi käyttää, mutta hyvin hankala on tuollaista "puolivilliä" karjaa alkaa sillä lailla hoitamaan. Ja oireidenhan pitäisi mennä ohi 1-4 kk sisällä ja kehittyä immuniteetti. Vasikkakausi justiin alkamassa..  :-[ Miten olette pälvisilsatapauksia hoitaneet? Vai antaneet vain mennä itsestään ohi? Itiöthän elää rakenteissa vuosikausia! Ei tuollaista puista pihattoa voi desinfioida! Joten mikä hyöty olisi edes rokottaa? Tarkastuskin on meille tulossa  :-[ Kuinka vakavasti ell ottaa pälvisilsatartunnan? Ei ole kylläkään ell joka tulee tarkastusta tekemään, mutta voihan se olla että kohta tulee sekin  :-[ En tietenkään ole ihan satavarma, että pälvisilsaa on kun en ell ole, mutta oireet viittaisi siihen. Ell ei tilalla ole käynyt juuri koskaan muuta kuin tarkastuksia tekemässä eikä eläimiä ole tarvinnut muutenkaan lääkitä.
Sivuja: 1 ... 7 8 [9]