Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
On tullut käytyä tuolla Vadsbossa. Navettapuoli on aika normaalit ja tuskin hirveän kalliitkaan/ eläinpaikka, toki kaikki aika reilussa mittakaavassa.
Rehuvarastot ovat aika persoonallisia, laakasiilot aika vekkulit niinkuin näkyy, väkirehupuoli on vielä erikoisempi ja mitä ilmeisimmin hintavakin systeemi.
Antti X arveli ettei "kakkostason" nuorsonni enää kiinnosta kun parhaat menevät suoraan isäsonneiksi. Vaikea arvioida. Toisaalta 6 Eurolla saa käyttöön jonkin ajan päästä mm. tämän sonnin siementä:
http://www2.mloy.fi/SKJOWeb/WWWjasu/BullData.asp?strLang=FI&strBreed=3&strHBNo=96905Jotenkin tuntuu että tuo voi sillä hintaa vaikka jollekin kelvatakin?
Eikä tämäkään varmaan isäsonniksi asti yllä, eli todennäköisesti nuorsonnihinnalla menee:
http://www2.mloy.fi/SKJOWeb/WWWjasu/BullData.asp?strLang=FI&strBreed=3&strHBNo=96906
Ei kai kapillaarisepeliä ainakaan lietealtaan seinien kohdalle voi laittaa? sehän ei varsinaisesti tiivisty kovaksi pinnaksi, joten asennuslaatat todennäköisesti hieman "elävät"?
Yleensä lietealtaissa ollaan muutenkin oltu enemmänkin huolissaan siitä ettei "kosteutta" pääse altaasta poispäin kuin siitä että maakosteus pääsee rakenteisiin? Kapillaarisepeli tietty varmistaa myös sen että jos pienikin vuoto sattuisi tulemaan niin tavara leviää maksimaalisen laajasti pohjaan?
Jos noita osakkuustilahommista kiinnostuneita on Suomessa enemmänkin, niin joku varmaan järjestää opintomatkan Ranskaan jossa noita yhtymiä on pilvin pimein (kaikki GAEC:it ovat yhtymiä, ja niitä on todella paljon). Osa on sukulaisten porukoita, mutta myös "vieraiden" kesken tehtyjä yhtymiä on paljon.
Montbeliarde on aika iso rotu, vaikka täällä tuntematomampi. Ranskassa on noin miljoona ko. rodun lypsylehmää, ja määrä on ollut kasvussa. Eli se on itse asiassa tuplasti isompi jalostusohjelma kuin Viking red. Suurin syy siihen miksi juuri Montbeliarde on mukana ProCross yhtiössä on se, että ko. rotu toimii kolmiroturisteytyksessä holsteinin ja ay/ SRB:n kanssa parhaiten. VG:llä olisi omassa valikoimassaan jersey jota olisi tietysti mukavampi myydä, mutta se ei pelitä läheskään yhtä hyvin kolmirotusysteemissä. Ainakaan jenkkitutkimusten mukaan.
Aito varpushaukka on aika kätevä varpusongelmaan. Viime keväänä haukka eksyi navettaan, noin viikossa oli suurin piirtein kaikki varpuset joko syöty tai häipyneet. Varpusporukka häipyi muuten myös erillisestä nuorkarjanavetasta vaikkei haukka siellä käynytkään.
Haukka vaan pääsi karkuun kun ilmat lä'mpesivät. Saisi tulla takaisin, olisi taas syötävää.
Ei ole tullut "päästyksi" keskusteluihin näiden eläinaktivistien kanssa, mutta sen sijaan reilu 10 vuotta sitten metsiensuojelijat pysäyttivät hakkuut paikassa jonne joutuivat menemään meidän metsäautotietä. Aika lailla turhaa oli vaihtaa mielipiteitä. Porukassa oli puolenkymmentä "likaisen työn tekijää" eli henkilöä jotka olisivat seuranneet vaikka Hitleriä jos olisivat syntyneet niihin aikoihin. Uskoivat ihan sokeasti asiaansa, eivätkä ilmiselvästi olleeet juuri omaa päätään vaivanneet miettimällä asiaa yhtään laajemmin. Porukan johtaja oli erilainen kuin muut, selvästi porukan aivot ja pystyi ihan asialliseen keskusteluunkin, mutta aate oli vahva ja kantikas kuin tiiliskivi hänelläkin.
Periaatteessa porukan ajattelu meni niin, että esim. kuukkeli on niin arvokas lintu, että se ajaa selkeästi maaseudun elinkeinojen edelle, maalta ihminen voi aina muuttaa pois jollei ole töitä tai toimeentuloa, mutta lintu ei. (olivat "pelastamassa" 80 vuotta aikaisemmin kokonaan avohakattua metsää jossa ei oikein muuta suojeltavaa ollut kuin muutama kuukkeli)
Tuo tutkimus on aika lähellä sitä mitä jalostusarvot näyttävät. Siitä voi myös vetää pari johtopäätöstä:
- KAnukkeja ja "puolikanukkeja" on poistettu huomattavan paljon heti kättelyssä Elinikäistuotos on keskimäärin matala, mutta tuotantopäivää kohti se on ok. eli kun hajonnan heikoin aines on karsittu tuotos on huomattavasti keskitasoa paremmista emistä olevillä puolikanukeilla ok.
- Ummessaoloajat ovat can ryhmillä selvästi pidempia, eli ovat lyhytmaitoisempia kuin pohjoismaiset(joka nyt on ollut yleisesti tiedossa muutenkin jo vaikka kuinka pitkään).
- Emävalinta on aika rajua kaikissa ryhmissä, mutta emien parempi elinikäistuotos ei siirry kovin tehokkaasti tyttäriin.
- Can ay:lle ehdottamasti suotuisin vertailu olisi 305:n tuotoskeskisarvoilla tapahtuva, koska siinä nuo nopeasti poistuneet eivät "pilaa lukuja". Eli kuten joku jo oli kaivannutkin, niin "karjoissa olevien" lehmien vertailu antaisi erinäköisiä tuloksia, mutta kertoisiko se kovinkaan harhattomasti siitä miten sonnit ovat Suomessa toimineet on ihan eri asia? Nuorena poistettu lehmä on kallis, oli syy mikä hyvänsä.
Tutkimusajankohta on periaatteessa varmaan aika ok. koska Can ay:n siementä on kuitenkin käytetty aika tasoiseen tahtiin läpi 2000 luvun. Mukaan mahtuu erittäin huonoja tuotossonneja, mutta pitää muistaa sekin, että jos pääosin 2000 luvun puolivälin hujakoilla syntyneiden lehmien isät ovat kautta linjan pudonneet reippaasti, myös Pohjoismaiset. Normaalitahti on noin 2 indeksipinnaa vuodessa.
Rehunkäyttökykyä ainakin yritetään tutkia, muistelisin että tästä on joku yhteispohjoismainen tutkimus menossa, ongelma vaan tietty on se, että lehmiä joiden kokonaissyönti pystytään mittaamaan on aika vähän vaikka kaikki pohjoismaiden tutkimuslehmät laitetaan yhteen.
Rehunkäyttökyvyn mittaamiseen on kehitelty uudenlaistakin systeemiä, joka olisi tilatasollakin paremmin toimiva, mutta se ei ole ilmeisesti vielä ihan käyttökunnossa.
Ei ihan noinkaan, korkean pitoisuuden lehmän emä on tullut karjaan alkiona. Matalan pitoisuuden suku on omasta karjasta, Kantaemä oli toinen lehmä karjan historiassa joka ylitti 10000 maitokiloa, valitettavasti hyvin matalilla pitoisuuksilla ja periytti sitä myös erittäinkin vakaasti.
Maitokilot ovat osa tuotosta, mutta jollei pitoisuuksista ole mitään tietoa, niin ostajalle tuleva informaation kahdesta lehmästä on esim. tässä:
Lehmä A* 14523
Lehmä B* 9289
Valinta lienee ostajalle helppo, kun on molemmilla "puhdas" lehmäkortti ilman hoitomerkintöjä ja ikää suunnilleen saman verran?
Tarkkailutulos 2012 antaa hieman vinkkiä siitä, että ostajaa odottaisi pieni yllätys valitsi kumman vaan:
Lehmä A* 14543- r% 2.71- rkg 394- v% 2.80- vkg 407
Lehmä B* 9289- r% 4.31- rkg 400- v% 4.18- vkg 388
Näissä pitoisuuksissa kiinnostaa aina se millainen näytteenottotapa taustalla onkaan. Ja onko näyte otettu aamu- vai iltamaidosta. Vai molemmista, suhteellisesti oikein.
Näytteet on otettu robotin näytteenottoboksilla, molemmat ovat useamman keran poikineita lehmiä ja iso ero pitoisuuksissa toistuu vuosittain. Tosin se toki vähän kärjistyi viime vuonna normaalista hieman isommaksi. B tulee suvusta jossa pitoisuudet ovat olleet kautta linjan hyvin korkeita, A:lla taas on emälinjassa takanaan aika vankkaa perimää toiseen suuntaan. Toki molemmat edeutsavat sukujensa äärilaitaa. Pitoisuuksien meijerivertailukaan ei meillä ainakaan karjatasolla ole pielessä.
Maitokilot ovat osa tuotosta, mutta jollei pitoisuuksista ole mitään tietoa, niin ostajalle tuleva informaation kahdesta lehmästä on esim. tässä:
Lehmä A* 14523
Lehmä B* 9289
Valinta lienee ostajalle helppo, kun on molemmilla "puhdas" lehmäkortti ilman hoitomerkintöjä ja ikää suunnilleen saman verran?
Tarkkailutulos 2012 antaa hieman vinkkiä siitä, että ostajaa odottaisi pieni yllätys valitsi kumman vaan:
Lehmä A* 14543- r% 2.71- rkg 394- v% 2.80- vkg 407
Lehmä B* 9289- r% 4.31- rkg 400- v% 4.18- vkg 388
Pitoisuuksia jalostetaan usein myös silloin kun niiden perusteella ei valita.
Jos esim. lehmistä karsitaan/ siemennetään liharodulla heikoimmin maitolitroja lypsäviä ja suositaan korkeaa maitotuotosta antavia, jalostetaan samalla pitoisuuksia alas, koska valinta maitolitrojen kautta suosii matalia pitoisuuksia pitoisuuksien ja maitotuotoksen välisen negatiivisen yhteyden takia.
Ennen vanhaan ei tarkkailutiloilla pakkasivat kuulemma pitoisuudet olemaan matalia ja lehmät lyhytmaitoisia. Pitoisuuksiin selitys edellämainittu, lyhytmaitoisuuteen taas se, että korkea heruminen varsinkin kannulypsyaikaan jäi hyvin mieleen kovana tuotoskykynä, vaikka tahti olisikin sitten hiipunut suht ripeään.
BTW onko tuo "kanukki" nimitys kirjoittajilla käytössä myös holsteinilla? Äkkiseltään on aika vaikea hahmottaa jotenkin selkeästi erottuvaa "Kanadaryhmää" holsteinrodussa ainakaan nykyään.
Vielä jokunen vuosi sitten oli olemassa aavistuksen erottuvia Kanadalaisia sukulinjoja holsteinillakin, mutta viimeisen noin viiden vuoden aikana esim. Semexin strategia on muuttunut huomattavasti, esim. ko. firman sonneista kai enää vain kolmannes ostetaan Kanadasta, noin puolet Jenkeistä ja Euroopasta tehtäviä sonniostoja on radikaalisti lisätty.
Ayshirellä homma on toki melkolailla eri ja lähinnä sieltä kai "kanukki" nimitys on kotoisinkin? Kanadan ay erottuu edelleen ominaisuuksiltaan selkeästi kotimaisesta, vaikka siihenkin on kyllä sekoitettu hyvin tarmokkaasti SRB:tä tuotoksen lisäämiseksi ja sukusiitoksen vähentämiseksi.
Monet Tanskalaistilat tekevät budjetin ja pyrkivät myös aika tarkkaan seuraamaan sitä. Kun karjakoko alkaa olla jossain 200- 300 lehmän paikkeilla ja talous riittävän kireällä ei löydy yleensä löydy haluja mennä suunnilleen tuplasti yli johonkin kustannukseen budjetoidun tason. Kyse on tilan tiineysprosentista ja hintatasoista riippuen 3000 (10 e, 1.5 siem/ tiin)- 12000 (20 e, 2 siem/ tiin) välillä olevasta summasta, mutta joka ei tilakokoon suhteutettuna ole hirmuinen, mutta tiukassa tilanteessa olevan tilan pitäisi löytää vastaava säästö jostain muusta joka ei ole välttämättä ihan helppoa.
