Maidontuotanto ja lihanaudat / Vs: Rahat vähissä
: 07.03.16 - klo:11:18
...Kyllä tässä on nähtävissä sellainen, että toverit odottavat kuola valuen. Pian se kaatuu ja maata tulee jakoon. Porukka on kuin nälkäinen hyeenalauma raadon ympärillä.....
Maataloudelle olisi kaikista tervehdyttävintä kun palattaisiin viimme kevään ymppiin. Hömppää ja paljon ja helposti. Tuotanto vähenisi, firmojen ei tarvisi tuskailla kannattamattoman viennin kanssa. Raaka-aineiden hinnat nousisi kun määrät vähenee.
Mutta tuo 2015 ylikompensoidun hömpän tyyli tarvitsisi runsaan lisärahoituksen ympäristökorvausten kansalliseen osuuteen ! Nykyiset rajoitukset ovat (heikohko) yritys saada rahat riittämään myös vuosille 2016-2020.
Tämä voi tuntua jankkaamiselta, mutta rahaa oli varattu ympäristökorvausjärjestelmään vähemmän kuin vanhaan ympäristötukeen, kun ei vaan ollut samansuuruiseen rahoitukseen halukkuutta...olisivathan viljelijät voineet rakentaa itse hömpäärahaston ! Eihän sen hömpän voi katsoa olevan kuluttajan ja elintarvikkeiden täkäläisen käyttäjän alennetun hinnan tulemista, sehän on ollut kaikkien käyttämä peruste maataloustuille, niin kuin CAP-tuelle ! Ja sen ympäristökorvausrahoituksen kokonaismäärä oli noin 100 euroa Suomen viljelyalan hehtaarille. 400-450 euron potti ei olisi riittänyt kuin joka neljännelle tilalle täysmittaiseen tukiporsasteluun. Nyt asiaa yritettiin korjata vähentämällä eniten suosittujen toimenpiteiden leikkaamatonta osuutta yksittäisellä tilalla noin 1/4:aan alasta.
Sanoisin, että suurinta ääntä Mavin syyllisyydestä kaikkeen pahaan pitävät nyt ne, jotka joutuvat vasta tänä ja seuraavina vuosina tileillään huomaamaan tuon mainitsemani kansallisen ympäristökorvausrahan ja muunkin kansallisesti rahoitetun tukikartan kutistumisen vähemmän kokonaismäärän verrattuna vanhaan tukikauteen.
Noista haaskalinnuista ja raadonrepijöistä...olisko pakotettu yhteisvastuu parempi ? Eli kriisituen sijasta ylivelkaantuneilta leikattaisiin veloista esimerkiksi 75%, urakoinneista, laiteostoksista, rehulaskusta, lannoitelaskusta, rahdeista, sähkölaskusta, vesilaskusta, ym. Naapurikiinteistöt velvoitettaisiin antamaan koroton 10 vuoden vakauttamislaina vaikeuksissa olevalle, vapaiden käteisvarojen puitteissa, esimerkiksi 10% viimeksi vahvistetussa verotuksessa vahvistetusta ansiotulosta. Kunnan veroäyriin lisättäisiin yksi sentti, tällä rahoitettaisiin kriisiytyneiden henkilökohtainen talous. Saman kylän tai kunnan henkilöt, ensisijaisesti työttömät, sen jälkeen kunnantyöntekijät, sitten pankkien ja maatalouskaupojen työntekijät, ne tekisivät taksvärkin 1-2 päivää vuodessa kriisitilojen korjauksissa, siivouksessa, juoksevissa toimissa.
Mitään oikeaa syytä tällaisesta kieltäytymiseen ei olisi. Kaikki mahdollisesti mieleen tulevat syyt olisivat epäempaattista oman ahneuden ruokkimista, minä en halua luopua, kaatukoon, koska minä minä minä olen ollut säästäväinen, minulla on itsellänikin vaikeaa, ei ole aikaa, tarvitsen itsekin vapaa-aikaa jne jne. Kokeillaanpa.
-SS-
Tuollainen systeemi olisi hieno jos sillä tuettaisiin PK-yrityksiä jota eivät ole maatilojen tavoin täysin tukiriippuvaisia jo valmiiksi. Sellaisia yrityksiä tarvitaan lisää ja niitä tulisi jos olisi enemmän turvaa luvassa. Kovalla riskillä investoivista maatalousyrityksistä taas ei ole yhteiskunnalle kummoisia hyötyjä odotettavissa. Eli niitä ei ehkä tarvitse hankkia lisää lupaamalla että kaverit kuittaa velat jos töppäät.
Ja rautalangasta väännettynä:
Jos maatila investoi riskillä, se saa kovat tuet investointiin ja toiminnan pyörittämiseen. Jos se kannattaa tosi hyvin, se voi joskus maksaa veroja edes puolet niiden tukien määrästä. Luultavasti ei työllistä kuin yrittäjät, ehkä yhden tai kaksi.
Jos PK yritys investoi riskillä, se tekee sen tosi pienellä tukimäärällä tai kokonaan omilla rahoilla, ja ainkaan tuotantoa ei tueta joka vuosi palkkakuluja suuremmalla summalla. Jos menee hyvin, yritys kasvaa ja voi työllistää kymmenniä tai satoja ja taloudellinen hyöty yhteiskunnalle voi olla useita miljoonia vuositasolla.