Täällä korvessa sillä ei vain elä ja harrastukseksi liian aikaa vievä. Hc:t 60kpl:sta --> nollaan.
Kaikki ei vain ole niin ruusuista kuin rotuyhdistyksen sivuilla mainostetaan, mutta kukin tallaa tavallaan ja kyllä se totuuskin vielä selviää monelle.

On aivan selvää, että kaikki eivät onnistu kaikessa. Tuolla ylempänä mainitsinkin jo tästä, että esim. suoramyynti ei sovellu kaikille ja tietysti jos asuu "korvessa", niin ehkä on pulaa asiakkaistakin. Menestyminen edellyttää hiukan omatoimisuutta ja osaamista markkinoinnissa; niin lihan, lihatuotteiden kuin eläintenkin osalta. Kun ottaa eläimiä, niin pitää jo miettiä miten hoitaa tuotteen myynnin. Kukaan ei tule takapihaltasi hakemaan teurassonnia automaattisesti, ellet itse pistä niinsanotusti "kortta ristiin".

On paljon helpompi jos ottaa a-tuottajilta muutaman eläimen ja hoitaa niitä ja soitto vain, niin teuraat katoavat....Kumma kyllä, että tälläiset tilat usein valittavat huonoa tilityshintaa ja vaativat näilläkin foorumeilla lisää lihanhintaa. Vaan mitäs teet kun olet ison A:n talutusnuorassa ja pihaton velat maksettavana. Eipä sekään kuulosta ruusuilla tanssimiselta.

Kun aloittaa eläintenpidon, niin kannattaa miettiä sellaista "entä-jos" tilannetta, kuin lopettaminen. Tässä kohtaa Highlandilla on yksi täysin ylivoimainen etu. Traktorin ja ylimääräiset koneet voi realisoida aika helposti, eläimet saa vaikka kipata isolle teurastamolle "jauhelihavärkiksi" ja siitä jopa hiukan maksetaankin
Mitä jäi jäljelle? Juomakuppi, kerä aitalankaa ja sähköpaimen, jotka voi vaikka lahjoittaa naapurille. Kun on rakennettu tehotuotantoa varten hirmuinen pihatto, niin mihin sen sitten käytät vaikka veloista selviäisitkin?

Katsoin vielä oikein läpi yhdistyksemme sivut ja en löytänyt kohtaa, jossa väitettäisiin touhun olevan erityisen ruusuista. Rodulla on hieno historia Skotlannissa ja se kyllä ansaitsee tulla kerrotuksi. Sellaisen olen kyllä huomannut, että joillain on Highlandista sellainen luulo, että lihasta saa ihan itsellään vaikka mitä myydessä. On siis epärealistisen kovat odotukset. Eihän tämä toki mitään kobea tai kultaa tokikaan ole. Omassa tilamyynnissä lähdemme siitä, että hinnoissa menemme markettien hinnan alle ja laadussa reilusti yli. Tämä "konsepti" on toimiva ja myyvä ja antaa meidän odotusten mukaisen taloudellisen tuloksen. Isojen kaupunkien läheisyydessä on onnistuessaan mahdollisuus saada parempaa hintaa, mutta ei täällä maalla, vaikka ei ihan korvessa ollakaan.

Ihan mielenkiinnosta kysyn jps, että otitko tilalle muita eläimiä? Vai lopetitko tykkänään?

Laitatko vaikka yksityisviestillä tietosi?

Toivottavasti tuli perille?

Miten sitä lisä seleeniä ois helpoin antaa?

Meillä on käytössä Hiven Oy:n E-seleeni säkkitavarana. Olemme annostelleet sen suoraan heinien päälle paalitelineeseen sopivin välein. Sellainen hauska juttu on että eläimet ovat sen perään aivan HULLUINA! Rakeet on "salakuljetettu" takin alla pienessä muovipussissa tarhaan ja ripoteltu siitä heinien päälle. Jos emot näkevät, että nyt tuodaan seleeniä, niin ne tahtovat tulla kaikki liian lähelle sitä kärkkymään...jotenkin ne vain aavistavat ja tietävät, ellei toimi ovelasti. Paljon sitä ei kulu, koska annostus on muutama kymmenen grammaa/emo. Muilta tiloilta on ollut oikein hyvää palautetta poikimisten nopeudesta ja vasikkojen virkeydestä.
Kääntäen vastaavasti olen kuullut, että joillain luomutiloilla on ollut puutostautia ja heikkoja vasikoita. Varsinkin vasikan sydämen kehitys jää heikoksi seleenin puuttuessa.

Tämä on syytä huomioida niiden lukijoiden jotka haluavat emolehmistä elinkeinon itselleen. Jos niitä laumoja ja laavuja on useita pitkin metsiä, niin siinä on räntäsateessa aika jotos kun niitä kiertelee kuvittelemassa ym.

Suurimmat karjat yhdistyksessämme on noin sadan emon vaiheilla. Kun miettii itselle sopivaa tapaa toimia ja oikeaa rotua, niin kannattaa vierailla usealla tilalla katsomassa ja tutustumassa ja kun rotu alkaa olla selvillä, niin kannattaa käydä vielä muutamalla sen rodun tilalla katsomassa miten kukin toimii. Meillä on ainakin aina ollut avoimet ovet - tai siis veräjät tässä tapauksessa . Itse kiersimme aikoinaan useammalla tilalla. Tällöin pääsee myös käsitykseen siitä mistä kannattaa hankkia kantaemonsa. Kannattaa kysellä ja kyseenalaistaa, sillä voi välttyä virheratkaisuilta. Oma tila ja sen tarpeet/mahdollisuudet ovat ratkaisevassa asemassa päätöksenteossa. HC ei tokikaan ole ainoa oikea rotu jokaiselle ja joka paikkaan. Minulle arvostusketju on: Kotimainen elintarviketuotanto - nautakarja - liharodut - brittirodut - HC - oma karja. Vastustuslistan kärjessä komeilee brassiliha. Tällä haluan sanoa, että yhteisellä asialla tässä ollaan ja samoilla linjoilla!

Jos olisimme molemmat tilalla töissä, niin näillä meidän työmenetelmillä voisimme ehkä pyörittää noin 6-8 kertaisen emomäärän ilman että työpäivät venyisivät liiaksi ja traktorissamme on muuten hytti suojaamassa räntäsateeltä 

Kyllä niitä ravinteita alkaa kertyä maastoon. Tonttia täytynee vaihtaa muutaman vuoden päästä. Eläinmäärä jää kovin pieneksi väkisin noissa systeemeissä. Minkä verran karja tuottaa lisäarvoa, eli liikevaihto nyt miinus liikevaihto kasvinviljelytilana? Koko perheellä palkkatuloja muualta?

Jos kertyy, niin sitten pitänee tehdä kiinteäpohjainen ruokintapaikka ja siitä lannat muille lohkoille. Tilannetta seurataan viljavuustutkimuksilla. Katoksesta tuleva lanta levitetään muille lohkoille.
Eläinmäärä on maksimi meidän pienelle tilalle. Jos olisi enemmän pinta-alaa, niin voisi jakaa eri ryhmiin eri paikkoihin. Vaikea sanoa, miten isona tälläistä toimintaa voisi pyörittää....
Lisäarvoa tuottaa, eli ei toimisi mitenkään kasvitilana, eikä se ole koskaan ollutkaan edes vaihtoehtona. Huomioi antamissani "plussissa" tuo terapeuttinen vaikutus  Perinnebiotoopissa tapahtuvalla laiduntamisella merkittävä vaikutus talouteen. Olemme kuitenkin tyytyväisiä tulostasoon ja se on ollut suunnitelmien mukainen.
Tuloja on toki muualtakin. Ei näin pienimuotoinen toiminta koko perhettä elätä.

Hei löytyisikö sinulta kuvaa katoksesta? Meillä on emoilla käytössä makuuhallit sekä makuukumpu kuivilla keleillä makuukumpu on aivan täynnä eläintä ja katokset tyhjänä. Ratkaisuna toi kummun kattaminen säästäis kuiviketta näinä vesi-räntä talvina merkittävästi. Mitenkäs sinulla on rehujen jako, eli siis onko ruokintapaikka kovapohjainen alue josta lanta pois kerättävissä tämänhän ympäristöpuoli taitaa vaatia?

Kuvaa ei löydy tähän hätään, mutta tässä kirjallinen selostus rakentamisesta.
Nyt kun katos on ollut tämän talven käytössä, niin täytyy sanoa, että olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Niillä menetelmillä ja periaatteilla, jotka meillä on käytössä on huomattu selkeä työnsäästö ja kuivikekulutus on pudonnut murto-osaan. Katokseen ei tarjoilla ruokaa, joten lantaa ei kerry isoja määriä puhdistettavaksi. Talvitarhaan kuuluu noin hehtaarin peltolohko ja ruoka on siellä paalitelineissä ja kolme paalia riittää meidän laumalle hiukan vajaa viikon. Ruokapaikkoja hiukan vaihdellaan, joten lanta kertyy tasaisesti ympäri aluetta. Lohko uudistetaan keväällä kun eläimet ovat kesälaitumella ja kylvetään yksivuotisella. Sulamisvesiä ei päästetä vesistöön, vaan ne imeytyvät maahan.

Tarvikkeet: 140 mm halkaisijaltaan olevia kyllästettyjä paaluja. 3 kpl nelimetrisiä ja 6 kpl kolmemetrisiä. Hankittu Pårakselta. Kantavina osina katossa 8 kpl 175x50 lankkua, joiden pituus oli 6 metriä. Kattotuolit ovat metrin välein ja ne ovat 125x50 lankkua. Kattotuolien pituus on noin 5 metriä. Kattoruoteet ovat näiden päällä noin metrin välein ja niiden koko on 38x100. Kattopelti on itsekantavaa profiilia, joten siksi ruodeväli on noin harva. Pellit saimme sopivasti kierrätysmateriaalista ilmaiseksi, joten siksi kustannukset jäivät mielestäni kohtuullisiksi, eli ilman omaa työtä noin 1000 euroa. (paalut, puutavara, ruuvit ja naulat, betoni jne.)

Paalut pystytimme maahan (käsin) kaivettuun, noin metrin syvyiseen kuoppaan. Kuoppa raudoitettiin ja valettiin betonilla ilman mitään muottia. Keskellä on korkeat paalut rivissä viiden metrin välein ja niiden molemmin puolin noin kolmen metrin etäisyydellä lyhyet paalut. Ristimitta ja paalujen etäisyydet on hyvä tarkistaa ennen betonointia.
Paalujen yläpäihin tehtiin lovet samalle korkeudelle (keskellä tietysti metrin korkeammalle kuin reunoilla) ja niihin laitettiin kantavat osat (175x50) siten, että ylitys päädyssä oli noin metri. Keskiriville tuli rinnakkain kaksi kantavaa lankkua, koska yksi olisi ollut liian heppoinen. Nämä kaksi lankkulinjaa liitettiin kunnolla toisiinsa, joten lopputulos oli tukeva. Paaluista tuli vielä vinotuki kantaviin palkkeihin 45 asteen kulmassa. Vinotuki estää kantavaa paalua lommahtamasta jos vaikka sonni sattuisi siihen hiukan nojailemaan ja samalla se auttaa pienentämään kantavan palkin jänneväliä.
Kattotuolit naulattiin 90 asteen reikälevyn avulla kantaviin palkkeihin ja niiden päälle tuli 38 mm:n ruoteet. Yksi räystäälle, yksi harjalle ja pari välille. Kattopellit ruuvattiin kiinni itseporautuvilla ruuveilla näihin ruoteisiin.
Ensi kesänä teemme vielä toiseen päähän yläkolmion laudoituksen, joka vähentää kovalla tuulella lentävän sateen määrää. Ulkoseiniä ei siis ole, mutta keskellä on toinen väli aidattu jakamaan tilaa.
Tässä on yksi mielestäni aivan onnistunut esimerkki HC:lle sopivasta katoksesta. Kun ottaa räystäs- ja pääty-ylitykset huomioon, niin katon alla on noin 100 neliötä ja se riittää juuri ja juuri 14 eläimelle. Osa eläimistä viettää yönsä paalihäkkien vieressä jos eivät jaksa laahustaa sadan metrin matkaa katokseen, mutta aina siellä joku viettää yönsä. Enimmillään olen bongannut kymmenkunta makoilemassa yhtä aikaa.
Vastoin joitain uskomuksia myös lauman alimmilla on mahdollisuus makoilla katoksessa ja väittäisin kuivan alustan lisäävän makoiluun käytettävää aikaa.

Olennainen seikka kuitenkin on se, että katokseen ei tule sisänurkkia, joihin alempiarvoinen voisi jäädä loukkuun. Isompi/koneellistuneempi tila voi tehdä katoksen kovapohjaisena ja niin korkeana, että puhdistus sujuu koneellisesti. Me haimme maastoon ja maisemaan sopivaa matalaa ja huomaamatonta rakennetta.

teurasnaudoille ei juuri nurmirehua anneta?

Väärin meni taas HC:n osalta ja ei AB ja HF:kaan suuremmin viljalla herkuttele. Meille HC kasvattajille on kuule ihan kunnia asia, että viljaa ei käytetä. Tämä on yksi markkinoinnin perusargumenteista ja laadun takeesta. Voisin toki vielä jatkaa tunnin esitelmällä omega3 ja omega6 rasvahappojen välisestä suhteesta, vitamiini E:n määrästä ja konjugoidun linolihapon, eli CLA:n määrästä ja sen suotuisasta vaikutuksesta vaikkapa rintasyövän esiintyvyyteen, mutta ehkä joku toinen kerta.
Jos arvoisa, hipkunmullaviiraa englanninkieli sujuu, niin lukaisepa läpi mainitsemani www.eatwild.com Oppisit ainakin sen, että kaikki tokikaan eivät toimi ja ajattele niin kuin sinä luulet meidän toimivan ja ajattelevan. Ehkä maailmasi avartuu kun kokemusta ja tietoa tulee lisää.

ja palkkioita vähemmän per paikka..

Niin, mutta kun emme me paikkoja laske kun ei kerran ole parsia tai rajallisia karsinaneliöitä. Aidataan vain riittävästi aluetta, niin johan on paikkoja....

Eipä silti. Jokainen tietysti omaansa kehuu; vaimoa, autoa, traktoria tai emorotua. Kyllä tässä maassa on paikka kaikille roduille ja se on tilakohtainen asia mikä on paras ja sopivin, aivan kuin limupimu kirjoitti. Kun kerran aloittaja kysyi, niin minä pyydetysti vastasin selvillä plussilla ja miinuksilla.

pidän kuitenkin angusta ja herefordia yhtä hyvänä karkearehun käyttäjänä ja laiduntajana kuin HC. Eikö muuten eläinsuojelulaki vaadi katosta haikuille, en ole löytänyt siitä sellaista kohtaa?

Minä puolestani olen samaa mieltä kanssasi näiden kahden muun rodun karkean rehun hyväksikäytöstä.

Laki on hiukan epäselvä tässä katosasiassa. Asetuksessa puhutaan vain rodun ominaisuuksien huomioimisesta jne. ja annetaan esimerkki kolmiseinäisestä katoksesta.
Yhdistys on ottanut sellaisen kannan, että se suosittelee jäsenilleen suojakatoksen rakentamista. Aikaisemmin puhuttiin joko suojaavasta metsästä tai katoksesta.

Tämän talven aikana on tehty kenttätyötä Eviran toimeenpaneman tutkimuksen tiimoilla. Siinä selvitetään laajasti erilaisten pito-olosuhteiden vaikutusta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Odotetaan tuloksia. Tältä pohjalta varmasti myös lait ja asetukset tulevat täydentymään.

Itse olemme rakentaneet emoille katoksen. Se on siis pelkkä katos paalujen varassa - ei seiniä ja nurkkia, joihin joku alempiarvoinen eläin voisi jäädä satimeen. Katos on ollut hyvä ja se on vähentänyt huimasti kuivikkeiden kulutusta. Lantaa kertyy vain vähäisiä määriä makuupaikoille. Emot ovat ehkä myös makoilleet enemmän, kun on ollut aina kuiva alusta. Jos olisi kunnon talvia, niin pelkät kuivitetut kummut olisivat OK, mutta kun täällä sataa välillä vettä, välillä lunta, välillä räntää jne. Vaikka on olemassa katos, niin osa kuitenkin makoilee muualla, lumessakin. Onpahan ainakin vaihtoehto ja näyttäisi siltä, että emot vievät syntyneet pikkuvasikat sinne mielellään. Eläinlääkärimme sanoi, että sitoutuminen hyvinvointitukeen vaatii hänen mukaansa tälläisen katoksen olemassaolon ja oli tyytyväinen ratkaisuumme. Tuollaisen katoksen tekee omatoimisesti parissa päivässä ja "emopaikan" hinnaksi tuli reilusti alle satanen!

Pitää kuitenkin muistaa millaisista oloista rotu on lähtöisin. Nämä nollakelit räntäsateineen ovat tyypillisiä säitä talvikuukausina Skotlannissa. Kun ei aina itsekään tahdo uskoa, niin pitää kokeilla ihan käsikopelolla. Highland ei kastu milloinkaan sään vaikutuksesta. Kaksikerroksinen turkki suojaa aivan uskomattoman hyvin ja pohjavilla pysyy aina kuivana ja lämpimänä. Ehkä ainoastaan putoaminen veteen kastelisi eläimen läpikotaisin. Pitkä, jopa puolimetrinen, päällikarva valuttaa olkikaton lailla sadeveden pois ja pohjavilla eristää kylmyyttä.

Väkevää apetta!!!! ette liene tosissanne? Kuinka kauan luulette saavanne jatkaa moista tuhlausta?

Highlandilla käytetään ruokinnassa nimenomaan ruohoa/heinää/säilörehua. Ape ei siis ole väkevää!

Jos taas tarkoitat ihmiselle väkevää apetta, niin.....mitä tuohon nyt sanoisi....päinvastoin. Oikein hyvää proteiinia monipuolistamaan ruokavaliota. Tuotantomme kestää kriittisenkin tarkastelun luonnonvarojen ja veden käytön osalta. Julkisuudessa on ollut kummallisia lukuja miten naudanlihakilon tuotto kuluttaisi muka tuhansia litroja vettä (uusin APU lehti. 15500 litraa/kg). Höh! Juomavettä kuluu korkeintaan 20 litraa per tuotettu kilo. Ihan tuulesta temmattu tuollaiset järjettömät luvut aiheuttamaan ihmisillä huonoa omaatuntoa. Voi ehkä kuvata tilannetta kuivissa maissa, joissa nurmia/viljaa pitää kastella, mutta ei täällä.

Nauta muuttaa ihmiselle sopimattoman ruohon laadukkaaksi valkuaiseksi. Highland tekee sen vielä heikoilla pelloilla, kivisillä lohkoilla ja luonnonlaitumilla. Tämä edistää luonnon monimuotoisuutta - uhanalaiset kasvi- ja hyönteislajit saavat elintilaa pysyvillä laitumilla. Linnusto hyötyy laiduntavasta karjasta. Sitten pitää huomioida, että nauta tosin tuottaa metaania, mutta vastaavasti hyvä apilanurmi sitoo ilmakehästä tuhansia kiloja hiiltä/ha juurimassaan ja tämä tapahtuu joka vuosi. Viljalla vastaava juurimassa lasketaan muuten vain kymmenissä kiloissa! Näin laiduntavien nautojen ilmastotase on plussalla, eli järkevä naudanlihantuotanto estää ilmastomuutosta. Lisää tästä aiheesta löytyy vaikka www.eatwild.com sivuilta. Nurmi on oikeastaan välttämätön viljelykierrossa ja mihin sen sadon sitten käyttäisi, ellei märehtijöiden ruokana? On oikea ekoteko syödä laadukasta märehtijän lihaa!

Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla, mutta sinä - arvoisa Hipkunmullaviiraa - et haluakkaan näitä asioita käsittää. Sinun kanssa on vaikea saada aikaan asiallista keskustelua.
Muiden kanssa jatkan mieluusti keskustelua.

Etsikää ihmeessä myyntikanavat arvokkaammalle lihalle muualta kuin myymällä ne jauhelihavärkiksi isoihin teurastamoihin.

Näin pääasiassa toimitaan. Suoramyynti edellyttää tosin osaamista ja taitoakin ja kaikista ei ole siihen. Näille sitten sopii teuraiden myyminen muiden kautta. Kun katsoo yhdistyksemme sivujen suoramyyntiosiota, niin tilamyymälät joutuvat näköjään myymään jopa "eioota" ja ilmoitus on, että pian tulee lisää....
Omatkin kokemukset ovat, että arvopalat katoavat heti ja muukin kokoliha perässä. Ei oikein uskalla laajasti markkinoida, kun ei ole mukava jos ei ole mitä myydä. Jokainen ymmärtää, että aina ei voi olla sisäfilettä varastossa, mutta jotain pitää pakastimesta aina löytyä. Markkinoinnin laajuus pitää mitoittaa tähän.
Aktiivisille toimijoille on tullut onnistumisia ja selkeästi huomaa miten osa kuluttajista kaipaa vaihtoehtoa nykymenolle. Paikallisuus, laatu, alkuperä ja toimintaketju merkitsevät pikku hiljaa yhä enemmän!

Risteyttäminen esim emorotu hf/ab ja Li- sonni, yksi toimiva vaihtoehto.

Juuri viikonloppuna juttelin tälläisen tapauksen kanssa pariinkin otteeseen. Emoina mainittujen lisäksi myös limuja ja risteytyksiä, mutta sonnit limousine-rotuisia. Kamalaa kuulla vastaus kysymykseen miten menee... kuollut emo poikimisessa, kuollut vasikka, yhdellä kohtu ulkona, melkein jokaista pitää auttaa, kolmenkaan hengen veto ei riitä poikimisessa jne. jne. 

Olen käynyt paljonkin keskusteluja eri rotujen edustajien kanssa eri yhteyksissä. Jos haetaan yhtä, ylivoimaista, emorotua, niin se on Highlandcattle. Tiedän....nyt alkaa armoton kettuilu takaisin.... Vastaan siitä huolimatta:

Plussat:
+todella helpot poikimiset, emo nuolemassa samantien ja virkeät vasikat heti nisällä. Itse voi katsella vierestä naama messingillä. Joskus hiehoa pitää alkuun hiukan rapsuttaa, että vasikka pääsee kunnolla nisälle ja emo pääsee homman jujusta kiinni. Meillä ei ole ikinä autettu poikimisessa. Joskus toki voi tulla vastaan virheasento, joten seurantaa ei unohdeta.
+emo on tarkka vasikastaan ja hoitaa sen tunnollisesti
+kiinteiden investointien osuus tuotannossa pieni
+vähäiset eläinlääkärikulut, koska poikimiset sujuvat ja muutenkin perusterve rotu
+kohdun ulosluiskahdus tuntematon ilmiö
+emot ovat rauhallisia ja luottavat tuttuun hoitajaan. Myös hoitajan sielu uudistuu, kun saa rauhassa rapsutella eläimiään. Meillä emäntä joskus "karkaa" eläinten pariin, jos lapset ovat kovin käyneet ylikierroksilla. Näillä on siis terapeuttinen vaikutus 
+emo vähäruokainen ja pienikokoinen. Hiukan kortisempikin rehu sopii ruokintaan, mutta toki kasvavilla sonneilla saa olla paremmat D-arvot.
+sonnitkin ruokitaan pelkällä karkearehulla. Kallista viljaa ei kulu ruokintaan. Väkirehua annetaan vain vasikalle erotuksesta ensimmäisen laidunkauden alkuun kilo/päivä.
+eivät rasvoitu, koska väkirehua ei anneta. Eläin ei edes tarvitse nahanalaista rasvaa, koska karvapeite eristää kylmältä.
+pitkäikäinen (yhdistyksen vuosikirjassa tarinat viidestä suomen vanhimmasta hc-lehmästä. poikimisia 15-19...)
+soveltuu heikkotuottoisille laitumille hyvän rehunkäyttökykynsä ansiosta. On maastokelpoinen luonnonlaitumilla.
+paras rotu hoitamaan perinnebiotooppeja, josta korvaus rahallisesti houkutteleva...
+sitoo vähemmän, eli mahdollistaa osa-aikaisen toiminnan haluttaessa ja lisäksi heikkovoimaisempikin pärjää yksin.
+pystyy helposti sitoutumaan uuteen hyvinvointitukeen ja sen lisätoimenpiteisiin.
+aktiivinen rotuyhdistys; neuvontaa, opastusta, tapaamisia jne.
+lopputuotteen maku ja laatu on ruokinnasta ja pitkästä kasvuajasta johtuen HUIPPU, hiukan riistaan vivahtava. Mekin myisimme enemmän lihaa, jos vain olisi teuraita....
+hyvät mahdollisuudet lihan suoramyyntiin ja sen mukana kannattavuuden parantamiseen.
+lihan suoramyynnissä erittäin tyytyväiset asiakkaat, jotka edelleen suosittelevat tuotteita eteenpäin
+positiivinen imago ja laidunnus antaa hyvän mielikuvan maaseudun elinkeinoista kuluttajille. Eettinen ja ekologinen tuotantotapa.

Miinukset:
-ei sovellu sisälle pihatoihin. Tarvitsee ulkoilmaa ja tilaa. Toisaalta tämä on mielestäni plussaa.
-emo on tarkka vastasyntyneestä vasikastaan. Ensimmäinen lähestyminen pitää tehdä varovasti ja emoa tarkkaillen. Meillä ei ole ollut ongelmia tässä suhteessa, mutta meillä onkin kesyt eläimet.
-tarkka laumahierarkia. Muutokset laumassa aiheuttavat sekaannusta ja tilapäisen välien selvittämisen. Taitaa tosin olla sama muillakin roduilla?
-Atria ei ota (vielä), muut isot teurastamot kylläkin
-joku voi pelätä sarvia, vaikka ne varovaisia ovatkin niiden kanssa
-pitää olla tarkkana, että hankkii eläimet kunnon kasvattajalta, jonka eläimet kesyjä ja laadukkaita.
-tällä(kin) rodulla pitää olla tarkkana, että saa ostettua laadukkaita jalostuseläimiä kantaemoiksi ja sonniksi. Alalla on valitettavasti muutama "kasvattaja/jalostaja" joilla on vain rahankuva silmissään. Omat eläimet jostain haalittuja ja sitten ne muuttuvatkin yhtäkkiä laaduksi....tarkkana pitää olla ja kysellä, kysellä ja kysellä.... Jäsenyys rotuyhdistyksessä on mielestäni perusvaatimus. No tämä sama ongelma nyt on varmaan kaikessa eläinkasvatuksessa koirista ja marsuista alkaen
-hitaampi kasvunopeus, mutta sama teuraspaino lopussa.
-hiehon siemennysikä muita rotuja korkeampi, mutta antaa vastineeksi  pitkän tuotantoiän ja paljon jälkeläisiä
-pitkäikäisen ja hyvän emon menetys voi olla kova paikka, koska näihin kiintyy turhankin paljon.
-eläin voi olla epäluuloinen ja varovainen oudon henkilön kanssa
-maatalouslomittajaa voi hiukan pelottaa eläinten ulkonäkö ja olemus.....

Meillä lisättiin seleeniä emoille talven aikana ja jos oli vasikat virkeitä viime keväänä, niin nyt ne vasta sitä onkin! Välittömästi pystyssä ja heti imemässä. Nopeita ja helppoja poikimisia.
Merkintää ja punnitusta varten olemme tehneet muutamia "kolmioita" käsittelyaitojen paloista. Kolmella palalla saa itselle sopivan piilon ja kun niitä on muutama "strategisissa" paikoissa, niin aina pääsee tekemään toimenpiteen rauhassa. On vain odoteltu rauhassa sopivaa tilannetta ja kun emo kääntyy vaikka syömään tai juomaan, niin sitten vain - action! Aina siinä on kuitenkin mukana urheilun makua....
Meillä on kyllä tosi kesyt emot, koska karjamäärä on pieni, mutta silti on parempi toimia aidan takana. Tämä työ hoidetaan yhdessä emännän kanssa.
Pidämme aina pihdit ja seuraavat merkit mukana, koska tilaisuus tulee joskus kuin varkain. On myös havaittu hyväksi se, että merkit tavallaan "hajustuvat" likaisien haalareiden taskussa. Eivät emot sitten niin ihmettele ja haistele niitä.

Ei onnistu meikäpojalla henkilövaakalla ei,menee jo omapainokin toista kierrosta vaakassa.

Ei samperi. Niinhän se meilläkin oli, eli otin vasikan tarhasta kiinni ja sitten ojensin sen vaimolle, joka seisoi puntarissa. Kummasti jo unohti, vaikka on vasta vajaa vuosi kulunut. No sitten taas vaihdettiin pitelijää ja vaimo kiinnitti korvamerkit. Omapaino ei mene toiselle kierrokselle, mutta kun siihen pistetään vasikka, niin ollaan jo yli....