Missä haarukassa kilohinta? Mitä maksaa parhaat fileet yleensä? Pitkätkö varausajat?

Yhdistyksen jäsenillä ei ole mitään "hintakartellia", mutta jonkinlaisen kuvan saat jos käyt yhdistyksen jäsenien kotisivujen tilamyyntiosioissa katsomassa. En nyt viitsi täällä pistää suoraa linkkiä...
Meillä haarukka on 7,20 - 35 e/kg ostoerän koosta ja palasta riippuen. Meidän alueella ei ole ehkä mahdollisuutta aivan niin korkeisiin hintoihin kuin isojen kaupunkien kupeessa asuvilla kollegoilla. Hiukan olisi kuitenkin tarkoitus nostaa hintoja yleisen hintakehityksen ja kustannusten nousun mukaisesti. Viljan/väkirehun hinta ei meitä vähääkään kosketa, mutta muutkin kustannukset ovat toki nousseet.
Fileillä tilanne on se, että ne on käytännössä varattu kun eläin vielä märehtii. Paistipaloja saa sitten hiukan pidempään kun lihalasti on tuotu kotiin. Sellaisen hauskan ilmiön olen huomannut, että lihat loppuvat käytännössä hintajärjestyksessä. Halvimmat palat myydään viimeiseksi. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että ihmiset eivät välttämättä tiedä mitä esim. etuselästä voi tehdä. Tilamyynti siis vaatii myös omaa perehtymistä ruuanlaittoon ja resepteihin, jolloin voi antaa vinkkejä ja neuvoja eri ruhonosien käyttöön. Pääasiallisina myyntiargumentteina on pelkällä korsirehulla kasvatus, joka maistuu lihassa ripauksena riistalihan vivahdetta - kuin hirven ja naudan puolivälistä, vapaa laiduntaminen, korkealaatuinen lihan käsittely/jalostus, jalosteiden lisäaineettomuus ja se, ettei kokolihaa ole "pilattu" kaikenmaailman valmismarinadeilla.
Työtä kaikki tälläinen vaatii, mutta toisaalta kuluttajien kanssa toimiminen on ihan hauskaakin. Meillä ei ole aikaisempaa kokemusta alalta ole, joten emme tiedä mitään siitä vaihtoehdosta, jossa isolla A-kirjaimella varustettu auto kaartaa pihaan. Tämä on meidän tapa toimia ja siihen edustamamme rotu sopii oikein hyvin.

*** Painot, luokat ja rasva samaa tasoa kuin Ay, kasvatusaika n.1-1,5v pitempi (ilman väkirehua).

*** Ja kokea yhden ihmeen lisää, HC ja nelosen rasva.

Viimeisin teuras, jonka hain oli teuraspainoltaan hiukan yli 400 kg ja myytävää lihaa saatiin hiukan alle 300 kg, joten teurasprosentti oli noin 70. Teurastamon isäntä kiitteli hyvää lihasaantoa rasvattomuuden ansiosta. Muutenkin teuraspainot ovat olleet tuon 400 kg:n päälle, mutta mielenkiintoisia eroja on ollut fileiden ja paistien saannossa. Toki eroja on varmasti leikkaajillakin, mutta eroja lienee myös ruhoissa. Joissain on tullut enemmän fileitä ja toisilla taas painotus on ollut paisteissa.

Kokouksissa kun olen monen kanssa keskustellut, niin yleisesti puhutaan hyvin pienistä rasvoista, mutta yhden tapauksen kuulin (valitettavasti en osaa yhdistää nimeä ja kasvoja - meitä oli niin paljon paikalla) tänä keväänä, että ruho oli ollut rasvainen. Tuon henkilön kanssa pohdimme syytä ja ilmeisesti oli niin, että laidun oli ollut huippuhyvä - liian hyvä . Mitenkään yleinen asia, saati ongelma tämä ei kuitenkaan ole. Ja jos muuten vihreän laitumen ansiosta rasva olisi korkea, niin iloinen asia tässä on se, että rasva olisi koostumukseltaan erinomaista. Ruohon ansiosta rasvan omega 3 ja omega 6 pitoisuudet ovat ihmiselle erinomaisen terveellisessä suhteessa. Kuin lohella! Jenkkilässä varsinkin tämä on ongelma kun siellä eläimet kasvatetaan yleisesti maissilla, joka tekee rasvahappokoostumukselle todella hallaa.

No, jokatapauksessa tälläisellä pienimuotoisella tilamyynnillä on highlandin suhteen vain yksi todellinen ongelma - mistä saisi lisää teuraita..... Nytkin pakastimen pohja häämöttää ja on tosi noloa myydä "eioota" näin grillikauden kynnyksellä. Jauhelihoja myöden lähes kaikki on myyty ja uutta tulee vasta kesäkuun puolella. Hiukan löytyy nakkia ja etuselkää, mutta eipä niillä voi juurikaan hehkuttaa laajaa valikoimaa 
Kuten tälläkin palstalla olen kirjoittanut, niin kaikille tämä ei sovi, mutta joillekin tiloille tälläinen toiminta voi olla mahdollisuus yhdistää pienimuotoinen maatalous ja taloudellinen kannattavuus.

muut rodut tuottavat kiloja ihan eri tavalla.

Mistäs muuten tälläiset tilastot on saatu? Vuodenpainot on vasta osa totuudesta - teurastamolla roikkuessaan ruhot painavat saman ja HC:n teuras% on todella korkealla tasolla. Vähän rasvaa näet. Toki tuon saman painon saamiseen tarvitaan enemmän aikaa, mutta kiloissa mitattuna lopputulos onkin mielenkiintoinen. Valitettavasti tästä ei ole tilastoja olemassa, kun ne joilla on eivät niitä anna...

Tilanne on toki aivan toinen jos saat laadulle jostakin oikean hinnan. Silloin kannattaa satsata highlandiin ja vaikka ruokkia hyvällä laitumellakin.

Samaa mieltä.

Jos teurashinnoittelu on samalla viivalla muiden rotujen kanssa niin unohda.

Highland ei ole parhaimmillaan bulkkijauhelihan raaka-aineena. Onhan asia toki näin.

Highland sopii hyvin maatiloille joilla on broilereita tai isäntäväellä varakkaat vanhemmat.

Voihan rotu sopia tälläisissä tapauksissa ja monissa muissakin, muttei toki ihan kaikille ihmisille, eikä ihan kaikille tiloille.

Tarvitaan joku kustantamaan kyseinen karvaturrien pito.

Älä sure, kyllä ne ihan itse itsensä kustantaa - toki kansallisten ja EU-tukien suosiollisella avustuksella, kuten muillakin roduilla 

Ainoat naudat, jotka kustantavat itse itsensä taitavat löytyä eteläisestä amerikasta ja sielläkin auttaa orjan asemassa oleva (lähes ilmainen) työvoima 

Sellainen perustelu on että navetan rakentaminen näillä tuottajahinnoilla ei yksinkertasesti kiinnosta. Higlandit tulis sitten jyrkähköille jokivarsiniityille Hi sonni takais varmaan helpot poikimiset.

No tuossa toki voisi olla järkeä. Ovathan angus ja hereford myös melko maastokelpoisia, mutta toki HC on ylivoimainen jyrkillä rinteillä. Siinä on vielä se etu, että emo on kevyt, joten maaperä ei jokivarren rinteillä pääse kulumaan niin paljon kuin raskaampien tallatessa. Rakentamiskulut ja toisaalta myös rehukulut noustessaan lisäävät Highlandin kilpailukykyä.

Mielenkiintoinen ajatus tuo HC sonnin käyttö. Poikimiset muilla roduilla olisivat varmasti helpompia. Toisaalta HC emolle ei voisi kuvitellakkaan isoja (mannermaisia) rotuja isäroduksi. Tiedän, että maailmalla, etenkin Skotlannissa käytetään Highlandia isärotuna risteytyskarjoissa, mutta Suomesta ei ole paljonkaan kokemusta - jokunen yksittäinen. Muualta tulleiden kokemusten perusteella voi sanoa, että poikimiset helpottuvat, vasikat ovat reippaita ja elinvoimaisia sekä emorodusta riippuen kasvu on hiukan nopeampi.

Ainoa asia mikä pitää ottaa huomioon on se, että mihin halutaan panostaa. Me Highland tuottajat tuomme esille pieniä kustannuksia, usein suoramyyntiä ja tietenkin hitaasti ruoholla kasvaneen lihan erinomaista laatua. Risteytyksillä taas pyritään nopeaan kasvuun ja kiertonopeuden kasvattamiseen. Kun valitsee roduksi Highlandin, niin kannattaa olla itsellä selkeä kuva mitä haluaa ja miten haluaa toimia. Se ei ole missään tapauksessa rotu kaikille ja kaikkiin olosuhteisiin, mutta kuvaamasi olosuhteet saattaisivat olla juuri tälläinen tilanne. Käy tutustumassa tiloihin ja heidän toimintaansa. Listaa vierailukohteista löytyy yhdistyksen sivuilta: www.highlandcattle.fi

Jos noita karvanaamoja alkais kasvattaan niin saiskoon vasikoita ees rahallakaan. Mitähän lehmävasikat ja hiehot maksaa??

Kyllä vasikoita saa. Tänä keväänä syntyneitä löytyy vielä varattavaksi (ei tosin meillä, mutta joillain vielä lienee myymättä). Hintaskaala on 1200-1300 plus/miinus jotain + alv. Hintaan vaikuttaa laatu, sukutaulu ja se montako ostaa kerralla ja onko rahti perille jne.
Minulla ei ole tietoa menisikö Highland muiden kanssa samalla laitumella - todennäköisesti menisi. Tilaa pitää kuitenkin olla ja suljettu pihatto ei highlandille sovi lainkaan. Jos haalit tuollaisen sekoituksen eri emorotuja, niin mistä ajattelit isärodun? Minulle ei ainakaan avautunut ja selvinnyt mikä tuossa oikein olisi ideana ja mihin sillä pyrit.....

Pikaisesti sanoisin, että ei ole järkeä, mutta olisi mielenkiintoista saada tietää mikä on ideasi. Saatan jopa vaihtaa tätä pikaista mielipidettä, jos löytyy hyvä perustelu.

Lue pitkä ketju alempaa otsikolla "paras emorotu"
http://keskustelukanava.agronet.fi/agronet/index.php?topic=3153.0
Sieltä löytyy ehkä hiukan lisänäkökulmia.

Siis nyt on piina ohi. Jotkut on asiasta tienneetkin ja heille kiitos tuesta.

Hieno juttu - onnea tältäkin suunnalta! Oikeus voitti sittenkin. Itse en ole hetkeäkään epäillyt, etteikö voitto tulisi, mutta pirullisen pitkään saitte taistella ja odottaa.

Tässä lähistöllä lopetti toinenkin, vielä isompi kasvattaja, samat syyt (tai siis lehden mukaan terveydelliset syyt, oli myynti-ilmoitus samassa lehdessä).
25 sonnia ja 9 ha laidunta, luulis sopivan väistämään.
Miten muuten itse lastaatte tollaset kolme vuotiaat "kollit" autoon?

Jos tämä lopettaja oli se kuka luulen, niin aiheesta oli pitkä ja hyvä artikkeli 2008 vuosikirjassa.
Joskus olen kokouksissa viisaampien kuullut sanovan, että ei missään tapauksessa yli kahtakymmentä samaan laumaan. Olisiko 12 sonnia/4,5 ha ollut toimivampi - mene ja tiedä. Niin ja se pahin pukari teurastamolle 

Kuten olen toisaalla jo kertonut, niin meillä tämä touhu on kovin alkuvaiheessa. Sonnit ovat vasta reilun vuoden ikäisiä. Aika näyttää miten homma sujuu 
Sen olemme oppineet, että ajan kanssa lastaus ja ilman kovaa meteliä ja painetta. Herkkupalat ovat myös kova sana lastaamisessa. Hiehojen lastaus talvella otti pari tuntia, mutta eipä sitten toisaalta hermokaan kiristynyt, kun rauhassa toimittiin.
Jos eläimet ovat pienestä saakka tottuneet siirtoihin eri laitumille, niin ne kuulemma kävelevät heti kärryyn, kun luulevat pääsevän "vihreille niityille" - ja ovatpa vielä oikeassa.

Suomen naudanruokinnan kestävyys ja perusteltavuus on helppo arvioida täälläkin: nurmiviljelystä ei montakaan repliikkiä, mutta viljajauhoseoksista vaikka muille jakaa.

No ihan vain tiedoksi: Vilja tai jauho ei saa ajatuksissani tai tilamme tarpeissa minkäänlaista sijaa. Kun ei tarvita, eikä käytetä, niin ei. Kovasti kyllä pohdimme nurmiäkeen ja piensiemenen kylvökoneen hankintaa - en tosin tällä foorumilla - jos se tieto sinua sitten osaltaan rauhoittaisi....

Isommassa laumassa ja tietyssä iässä alkaa se tolkuton voimien mittelö ja niinkuin aidot skotit, ne ei usko vaikka tulisi turpiin, vaan seuraavana päivänä yritetään uudestaan.

Meidän yhdistyksen väessä on pari tilaa, jotka leikkaavat sonnit häriksi. Pidän sitä hiukan outona ratkaisuna kasvun kannalta, mutta tilat ovat kuulemma ihan tyytyväisiä. Tappeluhalut loppuvat samantien. Itse en nyt ihan ensimmäisenä olisi tähän turvautumassa, mutta konstit on näköjään monet....

Toinen paljon esille tullut seikka on sopiva laumakoko. Ei liian isoja sonnilaumoja, eikä ikinä yksinäistä isoa pienten joukkoon. Pienemmät liittoutuvat ja antavat yksinäiselle isolle turpaan.

En kuitenkaan usko, että tämä olisi yleisesti mikään kovin suuri ongelma. Ainakaan en ole kuullut muiden kasvattajien asiasta suurella äänellä valittavan, vaikka ajoittain aidoista on kyllä läpi tultu. Riittävästi tilaa sonnilaumalla on ainakin ehdoton edellytys, pienessä tilassa tunteet kuumenevat ja eikä ole mahdollisuutta väistää. Tosin sitä tilaa tarvitaan emoillakin, koska rodulla on voimakas laumahierarkia ja selkeä arvojärjestys. Alemmalla pitää olla tilaa väistöön.

Kaikki laumamuutokset ovat aina pahasta ja siirrot aiheuttavat aina puskukisan. Monien mielestä olisi paras, jos voisi pitää samanikäiset sonnit yhdessä loppuun asti. Kun ne ovat olleet yhdessä porukassa vasikasta saakka, niin nahistelu on vähäisempää.

Kun katselee noita meidän sonnipoikia, niin välillä otetaan yhteen ja mitellään voimia, mutta kohta taas ollaan vierekkäin paalilla syömässä. Kun pojat tappelevat, niin silloin minulla tulee aina mieleen grilli tai pataruoka 

On mulla vielä noi muutama sata "nutipäätä" niin kuin ennenkin. HC:t olikin lähinnä heikkolaatuisempien rehujen "kaatopaikkana" ja huonompien lohkojen laiduntajina. Tiedän kyllä, että on ihan menestyviäkin HC tiloja, suurin ongelma olikin oikeastaan ajan puute

Onhan se niin, että muutama sata nutipäätä työllistää sen verran, että ei hirvittävästi ehdi ja varmaankaan jaksa/viitsi enää muuhun panostaa.

Sellainen kommentti tuohon listaan, että aika iso osa ongelmista olisi ollut korjattu aitaustekniikalla. Meillä on iso luonnonlaidun ja se on aidattu high tensile menetelmällä. Se on nämä muutamat kesät taannut sen, että hirvet ja naudat pysyvät omilla puolillaan. Muutama välitolppa on mennyt poikki kun hirvi on pamauttanut aitaan, mutta octowoodin paksumpi on sitten laitettu tilalle - lanka on kuitenkin aina kestänyt! Vanhalla palstalla tuli joskus kirjoiteltuakin tästä aitausmenetelmästä. Uudessa highlandyhdistyksen vuosikirjassa on muuten parikin artikkelia aitaamisesta. Kolme lankaa on toistaiseksi pitänyt (koputtaa puuta) pedotkin loitolla.
Meillä on vähän eläimiä ja ne ovat todella kesyjä. Pääsemme siis katsomaan satokauden tuloksia. Tiedän, että muissakin roduissa on emoja, jotka ovat tosi kovia suojelemaan vasikkaansa, ettei tämä aivan yksin HC:n ominaisuus ole.
Jos olisi isompaa touhua, niin kunnollinen lastaus systeemi olisi pakollinen. Mallia voisi ottaa vaikka Biisonikasvattajilta. Yleensäkin emolehmäpuolella pitäisi ehkä satsata enemmän käsittelylaitteisiin. Irtoaidoille saattaa tiukassa paikassa käydä kuten kirjoitit, jos eläimeen iskee paniikki.
Kaikkea hyvää sinulle ja niille nutipäille.

tänäpäivänä on palkkioiden osuus tuotannosta niin kova että nopea kasvu on eduksi..

Varmasti näin on loppukasvatuksessa, jota sinä ilmeisesti edustat. Emolehmien pitäjälle tilanne on taas hiukan eri - jokainen emo tuottaa sen vasikan ja hiukan lantaa/vuosi ja se sonnijälkeläinen painaa saman siellä teurastamon orsilla. Toki erilaisen kasvuajan jälkeen....

Jos palaat vielä alkuperäiseen pitkään listaani plussista ja miinuksista, niin huomaat, että en tokikaan ole suosittamassa tätä rotua emolehmätila-loppukasvattaja ketjulle. HC:llä on paikka suomalaisessa tuotannossa ja se ei ole muilta pois, jos markkinoilla on hiukan muista poikkeavaa naudanlihaa. Vastasin alkuperäiselle kysyjälle, koska huomasin hänen vaatimuksistaan, että HC voisi olla yksi sopiva vaihtoehto.

Ei nauta ole sika! Miksi nauta ei saa syödä lajityypilleen ominaista ruokaansa? Maailmassa on nälänhätää ja viljaa tuhlataan eläimille, puhumattakaan miten viljaa poltetaan.

Kaikkea ei näköjään ollutkaan sanottu 
Jos viitsit katsoa aikaisempia kirjoituksiani, niin tätähän minä olen koko ajan koittanutkin selittää, joten ei kannata hiiltyä. Highland kasvaa tasaisen varmasti pelkällä heinällä, ei aivan niin nopeasti kuin viljalla tehostetut, mutta kuitenkin.

Viljan hinnan raju muutos on jo nyt muuttanut eri rotujen välistä kilpailukykyä.

On tosin spekuloitu, että neljännes viljanhinnasta on pelkkää kuplaa, joka puhkeaa pian....

Meillä on niin pientä, mutta vaatimatonta tämä alkuvaiheessa oleva touhu. 

Poikimisia vasta kahtena keväänä. Tänä keväänä poiki/poikii 11 lehmää ja 2 hiehoa. Kokonaissaldo tähän saakka oli eilen illalla 20 vasikkaa. Tästä joukosta yksi on tullut ennenaikaisena ja oli jo kuollut mahaan (napanuora poikki ?, painoa vain 16 kg).
Kaikki muut hengissä ja reippaina. Periaatteessa kuolleisuusprosentti on siten 0%

jos tuulipukukansa ei enempää halua maksaa.

Voihan olla niin, että haluaa, mutta ei vain pysty. Suoramyynnin hinnoittelussa pitää ottaa huomioon asiakaskunnan rakenne. Täällä C-alueella voi tukien ansiosta ilmeisesti myydä tuotteensa edullisemmin kuin vaikka Helsingin kupeessa ja silti päästä samaan taloudelliseen lopputulokseen. Toisaalta siellä olisi maksukykyisiä asiakkaita. Pitää tilakohtaisesti pohtia kummalla pyrkii saamaan tarvitsemansa tuloksen: korkealla katteella vai suuremmalla volyymilla.

Tämä keskustelu alkaa jo hiukan toistaa itseään, joten eiköhän lopeteta tässä kohtaa. Kaikki olennainen sanottava on ilmeisesti nyt sanottu....