Olen pahoillani, että lähetän tämän viestin vasta nyt. Ymmärsin kuitenkin vasta eilen, että eduskunta ei ilmeisesti ole tietoinen siitä mihin tilanteeseen Rosatomin edellinen suuri vientiprojekti on päätynyt. Tai ainakin minulle kerrottiin, että aiheesta ei ole käyty keskustelua eduskunnassa.
Tämä oli minulle jonkinasteinen yllätys, sillä näin suurien projektien arvioinnissa lähdetään lähes aina liikkeelle valmistajan "track recordin" tutkimisesta.
Voi olla että tässä on ajateltu että Intia ei ole Suomen kannalta oleellinen vertauskohta. Mutta kyse on saman yhtiön eli Rosatomin "avaimet käteen"-periaatteella toimittamasta teknologiasta. Ennen kaikkea Intia on demokraattinen maa jossa on mahdollista käydä avointa ja suorapuheista keskustelua. Myös Kiinassa ja Venäjällä on käytössä venäläisiä VVER-1000-reaktoreja, mutta näissä maissa ei käytännössä ole mahdollista keskustella ongelmista avoimesti.
Joka tapauksessa Rosatom on rakentanut Intian Kudankulamiin kahta VVER-1000 reaktoria laskutavasta riippuen joko vuodesta 1998 tai vuodesta 2003 lähtien (ensimmäiset betonivalut tehtiin maaliskuussa 2003).
Fennovoima on omissa materiaaleissaan käyttänyt Kudankulamia lähinnä positiivisena esimerkkinä Rosatomin osaamisesta. Se on materiaaleissaan myös ilmoittanut, että Kudankulamin ykkösreaktori "kytkettiin valtakunnanverkkoon 22.10.2013".
Tämä on tarkkaan ottaen totta, mutta asian esittäminen tällä tavalla - kertomatta mitä seuraavaksi tapahtui - antaa tilanteesta harhaanjohtavan kuvan.
Kudankulamin VVER-1000-reaktori on nimittäin sittemmin pysähtynyt 19 kertaa. Se on pysähtynyt itsellään 14 kertaa ja pysäytetty tarkoituksella 5 kertaa korjaus- ja huoltotöitä varten. Näiden pysähdyksien takia reaktori on seissyt 170 päivää verkkokytkennän jälkeen.
Loppukeväällä ja kesällä 2014 Kudankulamin VVER-1000 yritti läpäistä lopullisen käyttöönottotestin kaikkiaan seitsemän (!) eri kertaa. Kaikki yritykset epäonnistuivat. Seitsemännen epäonnistuneen lopputestiyrityksen jälkeen reaktori oli suljettuna heinäkuun 16. päivästä syyskuun 13. päivään, minkä jälkeen sitä käytettiin vajaalla teholla 12 päivää ennen kuin se jälleen pysäytettiin. Reaktori on tästä lähtien ollut koko ajan suljettuna eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, vaikka Intian presidentti on kai antanut lupauksia siitä että reaktori käynnistetään jälleen vielä joulukuun aikana. Kukaan ei tiedä, onko myös Kudankulamin kakkosreaktori samanlainen susi kuin ykkönen, koska se ei ole vielä edennyt käynnistysvaiheeseen saakka.
Tähän mennessä reaktori on tuottanut yhteensä 2825 gigawattituntia sähköä, mistä voimalan oma kulutus (ennen kaikkea jäähdytys) on vienyt 538 gigawattituntia. Kun voimala seisoo käynnistyksen jälkeen, sen oman kulutuksen osuus tuotannosta kasvaa paljon normaalia suuremmaksi, koska jäähdytystä ei voi pysäyttää vaikka voimala ei tuottaisi sähköä verkkoon.
Kudankulamin VVER-1000 on pysähtynyt tahattomasti 14 kertaa 4701 käyttötunnin aikana, mikä on pöyristyttävän korkea luku. Tahattomat pysähdykset (englanniksi "scrams" tai "trips") tilastoidaan yleensä 7 000 käyttötuntia kohti. Ydinvoimaloiden globaali keskiarvo on 0,37 mutta tällä tavalla laskettuna Kudankulamin ykkösreaktori saa arvon 20,8. Yhdysvalloissa reaktori joka pysähtyy 25 kertaa 7 000 käyttötunnin aikana saa automaattisesti punaisen luokituksen ja suljetaan. Tahattomat sammumiset eivät ole vain turvallisuusriski, ne myös kuluttavat reaktoria ja lyhentävät sen käyttöikää.
Intiassa on juuri ilmestymässä Kudankulamiin ja venäläisiin VVER-reaktoreihin liittyvä kirja, joka tuo esiin vakavia epäilyjä siitä että venäläisen reaktoritekniikan tyyppiviat saattavat olla luultua vaikeammin korjattavissa.
Minulla ei vielä ole kirjan käsikirjoitusta hallussani (olen kyllä pyytänyt sitä luettavaksi koska haluaisin että se julkaistaisiin myös suomeksi) mutta kirjan tekijöiden (VT Padmanabhan et al) aiemmin julkaisemien artikkelien mukaan venäläisillä on ollut erityisen suuria vaikeuksia reaktorien paineastioiden tekemisessä. Kyse voi olla osaksi siitä, että venäläiset ovat tehneet paineastiat liian nopeasti. Intialaisten lähteiden mukaan ainakin joidenkin VVER-reaktorien paineastiat on valmistettu alle 25 kuukaudessa. Japanilaisilta meni Olkiluoto 3:n paineastian valmistamiseen 60 kuukautta.
Toinen ongelma näyttäisi liittyvän paineastioiden metalliseoksissa esiintyviin epäpuhtauksiin. Jos paineastian metallissa on pieniäkin määriä alkuaineita jotka eivät kestä kovaa neutronipommitusta (esim. vanadiini, kupari, nikkeli, pii, fosfori) paineastia haurastuu ennenaikaisesti. Kyseessä on vakava ongelma, sillä maailmanlaajuisesti kaikkiaan 25 ydinreaktoria on jouduttu sulkemaan ennenaikaisesti, keskimäärin 19 käyttövuoden jälkeen, paineastioiden metalliseoksissa esiintyneiden epäpuhtauksien ja niiden aiheuttaman haurastumisen takia. Tähän asiaan kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota myös Suomessa.
Intialaisten lähteiden mukaan myös Kudankulamin 600 tonnin painoinen, ydinpolttoainetta käsittelevä nostokurki (englanniksi "polar crane") jouduttiin uusimaan jo rakennustöiden aikana.
Fennovoima ja Rosatom ovat omissa esityksissään puhuneet 92 prosentin käyttöasteesta ja yli 60 vuoden käyttöiästä. Kudankulamin kokemusten perusteella näyttäisi siltä, että 92 prosentin käyttöasteen saavuttaminen venäläisellä nykyteknologialla voi olla vaikeaa eikä ydinvoimala voi kestää 60 vuotta jos sen paineastiaa ei ole valmistettu riittävän huolellisesti.
Fennovoima on tietysti tilaamassa Rosatomilta VVER-1200-reaktoria eikä VVER-1000-reaktoria. VVER-1200 on uusi reaktorityyppi ja siinä on monia uusia elementtejä. Mutta onko todennäköistä tai edes mahdollista, että kaikki venäläistä reaktoritekniikkaa tähän asti vaivanneet ongelmat ja tyyppiviat olisivat nyt yht äkkiä vain haihtuneet ilmaan? Entä jos VVER-1200:ssa on ihan uusia suunnitteluvirheitä ja tyyppivikoja?
Suosittelisin siis lämpimästi Intian venäläisiin VVER-reaktoreihin liittyviin kokemuksiin tutustumista ja Fennovoiman ydinvoimaluvan epäämistä ainakin siihen asti kunnes edellisten tilaajien kokemukset on analysoitu ja kunnes on selvitetty (kunnolla!) ovatko venäläiset todella onnistuneet VVER-1200:ssa korjaamaan kaikki VVER-1000:ssa esiintyneet ongelmat ja tyyppiviat.
Työ- ja elinkeinoministeriön laskelmien mukaan Fennovoiman hanke olisi kirkkaasti miinuksella vielä 40 vuotta voimalan käynnistämisen jälkeen, vaikka rakennusvaiheen budjetti ei ylittyisi, vaikka voimala saataisiin valmiiksi suunnitellussa ajassa eli neljässä vuodessa, vaikka käyttöaste olisi toivottu 92 prosenttia ja vaikka ydinvoiman suhteellinen hinta verrattuna muihin energiamuotoihin ei muuttuisi ydinvoiman tappioksi.
Kaikki nämä oletukset ovat yltiöpäisen optimistisia. Kaikissa neljässä asiassa tulee todennäköisesti ikäviä yllätyksiä. Esimerkiksi Kudankulamia on rakennettu yli neljä vuotta (heh) ja ydinvoimaloiden budjeteilla on viime aikoina ollut systemaattinen tapa ylittyä. 92 prosentin käyttöasteen saavuttaminen venäläisellä VVER-reaktorilla voi olla utopistinen tavoite ja monet energiamuodot tulevat epäilemättä jatkossakin halpenemaan, suhteessa ydinvoimaan.
Entä jos myös voimalan käyttöikä jää paljon laskettua lyhyemmäksi?
Tässä hankkeessa on jo muutenkin olemassa hyvin iso riski siitä, että Fennovoima putoaa jossakin vaiheessa rahattomana veronmaksajien syliin, samalla tavalla kuin Talvivaara.
Jos eduskunnalle aiemmin tehdyt selvitykset eivät ole tuoneet esille muun muassa yllä luettelemiani, Kudankulamin kokemuksiin liittyviä seikkoja, kyseisiä selvityksiä ei ole tehty kovin huolellisesti. Rosatomin edellisten hankkeiden löytäminen ei nimittäin vie kuin hetken hakuaikaa ja Kudankulam on ollut näkyvästi esillä Intian tiedotusvälineissä.
Kunnioittavasti,
Risto Isomäki,
Tieto- ja tieteiskirjailija
