Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Sivuja: 1 [2] 3

Viestit - ujiyf171


Mielestäni on ok suosia kotimaista, sehän on meidän edun mukaista.


Kotimaisten konevalmistajien hyödyn mukaista, siitä että onko se yksittäisen maanviljelijän kannalta järkevää ostaa hampaat irvessä kotimaista vaikka ulkomaalainen kone olisi tehokkaampi, kestävämpi ja samanhintainenkin vielä, voidaan olla monta (eri) mieltä.................. :P
Aatteleppa ite kannattaako ostaa kotimaisia kalliita elintarvikkeita . ;D

Elintarvikkeissa laatu on vaan 98% parempi kotimaisessa, koneessa ei...... Toisekseen, jos näin aletaan vertaamaan niin paha se on kotimaista banaania ostaa, sama pätee koneisiin.

Toisekseen en näe järkeväksi tieten tahtoen ostaa huonompaa vehjettä koska sillä lailla ainakin heikennetään kotimaisten tuotteiden kilpailukykyä.....



Jaa, että kotimaisessa elintarvikkeessa laatu 98% parempi kotimaisessa...
Nyt pikkaisen jäätä hattuun. Ulkoimaista ruokaa aika paljon syöneenä uskallan väittää jotain ihan muuta. Silti kauppareissulla ostoskärryyn nousee vain kotimaista elintarviketta. Joskus on houkutus ollut suuri, kun hintoja vertaa, mutta toistaiseksi on linja pitänyt. Ei kannata kotimaisen elitarvikkeen ylivoimaisuutta liioitella. Hyvää se yleisesti ottaen on, mutta osataan sitä muuallakin tuottaa hyvää ja puhdasta raaka-ainetta/ruokaa.

Ja mitä kotimaisiin pajatuotteisiin tulee, niin kannattaakohan ihan kuitenkaan noin pitkälle menevää yleistystä tehdä. Suomessa tehdään erittäin hyviä pajatuotteita, mutta myös toista äärilaitaa löytyy. Täsmälleen sama pätee myös ulkoimaisiin tuotteisiin. Esim muutamien engelsmannien, italiaanojen ja fransmannien tuotteille olen saanut omakohtaisesti hymyillä vähän turhankin usein ja joskus on ollut itkukin lähellä.

Mikäs kansanmobiileissa niin kovin ahistaa? Ei ainakaan tähän asti ole median hampaissa ollut, toisin kun japanilaiset kollegat.
Ihan hyvä pointti myös tuo edellisen viestin ulosoton vetolevy. Yleensähän ne on just noita mainittuja kiinteitä ja just niissä kulumisongelmia esiintyy aika-ajoin. Käsittääkseni tässä kyseisessä ongelmana oli kuitenkin kytkinlevyn ja kytkinakselin välisen urituksen kuluminen.

Mutta noin yleisesti näistä uritusongelmista vielä. Ilman voitelua uritus kuluu aina, sille ei voi mitään. Kuparitahnassa ja perusvaseliineissa on ongelmana paineenkesto ja se, että ne ei pysy riittävän hyvin.

Tästä syystä voiteluainevalmistajilla on tähän käyttöön erikoistuotteet. Niitä vaan löytyy huonosti, koska kysyntä on enempi teollisuuspuolella kuin kuluttajakaupassa. Tällä mielellään mainosta mitään, mutta asiasta kiinnostunut voi vilkaista vaikka Shell Alvania CG:n tuoteselosteen.

Käyttötarkoitukseen ominaisuudet kohdillaan. Ja kun muut rasvat on linkoutuneet pitkin vauhtipyöräkoteloa, niin tämän kohdan takana olevat ominaisuudet alkaa tekemään eroa; "has excellent resistance to oil separation when subjected to the high centrifugal forces normally found in couplings"

Vastaavia rasvoja löytyy kyllä muiltakin. Mm. Mobilgrease XTC pitäisi olla aika vastaava.

Voihan siinä ketjun aloittajan ongelmassa olla vielä jotain muutakin, mutta kuivan urituksen nopea kuluminen ei ole mikään kovinkaan harvinainen juttu. Eli kun on vaivan nähnyt ja kamppeen katkaissut, niin tässä rasva-asiassa ei enää kannata säästää.
Vastaavaa ongelmaa on ollu monissa koneissa etenkin ulosoton akselin kanssa. Se kun tyypillisesti menee kytkinakselin läpi, jolloin vauhtipyörällä oleva vetolevyn uritus on kytkimen uritusta pienempi ja näin ollen kulumiselle herkempi. Tiedän useita tapauksia, joissa kuivana tai väärällä rasvalla kasattu uritus on mennyt nopeasti. Urituksessa pintapaine ei jakaudu tasaisesti, jos rasva puuttuu tai ei toimi tähän käyttötarkoitukseen. Huonosta rasvauksesta seuraa myös toinen ongelma. Pintojen välissä muhiva korroosio, joka aina pehmentää tehoa siirtävää pintaa hieman ja käytössä pintapaine irroittaa "murusia". Lopputulemana kulunut uritus.

Kuparipohjaisissa aineissa ei paineenkesto tahdo riittää, eikä pysyvyyskään ole riittävän hyvä. Toki tyhjää parempi ja perusvaseliiniakin toimivampi.

Eli hommaa seuraavalla kerralla uritukseen oikeaa "kytkinrasvaa", niin sitten kestää. Soveltuva rasva löytyy melkein joka rasvantekijältä, mutta sitäpä ei hevillä löydy kaupan hyllyltä. Kauppias kyllä kehuu tähänkin kohtaan "punaista tappirasvaa" tai siten jotain "molyä". Älä usko...
Koneet, laitteet ja tekniikka / Vs: Direct
: 20.01.10 - klo:21:21
Juu, ihmeen vähän on kamppeesta kommentteja. Ilmeisesti muut merkit täällä paremmin edustettuina. Eka esittelykoneissa oli kait pientä sanomista joissain toiminnoissa. Itse kokeilin kesällä koeajokonetta lyhyesti, joten ei voinut oikein pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä. Ehkä hieman ihmetytti dieselin kierrosluvun käyttäytyminen kun kiihdytteli. Tuntui, että diesel otti hanakasti kierroksia, mutta vaihteisto säätyi paljon hitaammin. Eli tuntuman mukaan diesel ikään kuin huusi turhaa. Mutta ainakin jonkun tarinan mukaan näitä juttua on sittemmin paranneltu. Ja varmaan tuohon dieselin ja voimansiirron "säätösuhteeseen" pystyy nappuloilla joissain rajoissa vaikuttaa, mutta en alkanut säätöihin lyhyessä koeajossa perehtymään.
"muutenkin nuot Britit aikas idea rikkaita"

Paras vitsi aikoihin. Tuo jaksaa hymyilyttää ainakin paripäivää...
Niinhän terävalmistaja tekee, ensin muoto ja sitten kovaksi. Helpompi tehdä niin. Materiaalikin on monesti pidemmälle säädetty kuin "yleiskulutusteräs". Yleensä kun ovat pultilla kiinni, niin materiaalin ei tarvi olla hitsattavaa ja karkenevuus/iskusitkeys on seostamalla saatu optimoitua, ilman että tarvii murehtia hitsattavuudesta.

Noilla aiemmilla kommenteilla yritin vain muistuttaa, että nuo toimitustilassa kovat kulutusteräkset ovat valmiiksi karkaistuja. Eli mutoon vääntäminen on paljon hankalampaa, ettei ominaisuudet kärsi. Mutta siitä huolimatta tarjoaa "jokapojan" mahdollisuuden, joka monissa tapauksissa johtaa ihan tyydyttävään tai jopa hyvään loputulokseen.

Muuten, jos jonkun alkuperäisterän materiaalianalyysi kiinnostaa, niin yv tulemaan. Sellainen järjetyy kyllä. Sitten on helpompi paikallisen kyläsepän kanssa katsella samaa tai jotain korvaavaa...


joskus kokeiltiin tehdä "rakennusjäte-terä" 500 hardoxista. oli aivan surkea, kesti normaali puuta minuutin...

Kuulostaapa hurjalta kokeilulta, kaikki ei ehkä mennyt ihan putkeen... Tuntematta kokeilua tuon enempää, niin vaikea kommentoida. Päinvastaisia kokemuksia kyllä löytyy omasta takaa jokunenkin. Aina välillä tulee myös vastaan virityksiä, joissa valmiiksi karkaistu aihio (kuten mm. hardox -levyt) on leikkauksen, hitsauksen ja jopa koneistuksen avulla "lämpökäsitelty" johonkin ihan muuhun olomuotoon, kuin mikä se alunperin oli. Esim terämuodon hionta vaatii yleensä melkoisen jäähdytyksen, ettei mene yli päästölämpötilan. En ole mikään kyseisen ruottalaisteräksen mainosmies, joten ei sitä sen enempää.
Ihan kelvolliset terät saat Hardox 550:stä. Leikkaa kuluvien pintojen kohdalta luokkaa 10mm terää suurempi palanen ja sitten koneistamalla muotoon. Koneistusnopeus pitää olla tällä melkoisen hidas, mutta kyllä ne ammattipajalla sen tietääkin. Tuo ylimääräinen mitta siksi, että leikkauksen aiheuttama lämpö heikentää materiaalin laatua leikkauspinnassa ja sen lähellä. Tämän ongelman voit myös välttää jos vesileikkaa polttoleikkauksen/plasman sijasta.

Yksi vaihtoehto on Miilux (www.miilux.fi). Tekevät prosessin eri järjestyksessä. Leikkaus ja koneistus pehmeänä ja karkaisu vasta sitten. Lopputulos ihan hyvä.

Jos haluat oikein brassailla, niin tee tästä:

http://www.uddeholm.fi/finnish/files/uddeholm_chipper_viking.pdf

Pyydä tuolle tarkat lämpökäsittelyohjeet edustajalta, muuten menee pahasti vikaan. Tästä tulee hyvä terä, mutta hintakin nousee.

Tarve ratkaisee...
Onko makaroonimaa nykyään germaania?
Kiitos tiedosta! Pitänyt kyseinen CD jo jonkin aikaa hommata. Sitä kun kuitenkin tarvii jossain vaiheessa, vaikka muuta toivoisikin.

Vähän epäilyttänyt "tuon suunnan" toimijat, mutta jos kerran sieltä on tullut kunnialla, niin eiköhän tule toisenkin kerran.

Tilausta tekemään...
MarkusT, mistä tilasit mainitsemasi JCB CD:n? Voisitko laittaa nettisivun osoitteen.
Mikähän siihen kulutukseen puimurissa eniten vaikuttaa. Uskoisin sen olevan jokin muu kuin moottori. Samaa epäilen monissa muissakin koneissa. Laitteen kokonaishyötysuhde kun riippuu monesta. Myös ohjausjärjestelmällä oma osuutensa.

Perusteluna se, että liki kaikilla moottorivalmistajilla ominaiskulutus pyörii todistetusti luokassa 200 g/kWh molemmin puolin. Jos käytetään esimerkkinä Sampo 2085 puimuria, jossa nimellisteho jotain 135kW. Dieselin tiheys apaut 0,85 kg/litra. Tällöin jokaista kWh kohti kulutus on noin 0,235 litraa. Eli jos kyseisessä sampossa puintikoneisto, silppuri ja koneen liikuttelu rasittaa moottoria keskimäärin 100kW teholla, niin kulutus on 23,5 l/h.

Moottorivalmistajien hyötysuhde-ero ei tee tuohon kovin suurta muutosta. Huippumoottori voisi olla 190g/kWh, jolloin vastaavasti laskettuna kulutus päätyy lukemaan 22,4 l/h.

Eli ei se moottori ainakaan yksin selitä isoja eroja. Suurimmat erot taitavat tulla mittausvirheestä (sorry). Seuraavaksi suurin tai sitten se kaikkein suurin on puintiolosuhteiden erilaisuus.

Kulutuksen suhteen jossan listan puolivälissä tulee puimureiden tekniset erot.

Vai mitä?


Onko arvon raatiraisille kertynyt oikeaa kokemusta uusimmista portaattomista. Miltä tuntuu käytännössä Valtran Direct tai Case Puma. Noista molemmat teknisesti järkevän olisia ja jäkimmäisessä autopuolella mainetta niittänyttä kaksoiskytkintekniikkaa.

Mutta teoria on juuri sitä, miten sitten käytännössä?

Käsittääkseni molempia on ollut kesän aikaan koeajossa eri puolilla.
Juu, raaka-aine on raaka aine ja tuotekehitys, tuotteeksi jalostus, markkinointi yms. omaa kuluaan. Pointti olikin nimenomaan se, että pelkkä raaka-aine ja sen kustannus on vasta pisara meressä, joten sen ääneen lausuminen tai tuotteen myyntihintaan vertaaminen ei oikein johda mihinkään.

Eikä tästä oikeastaan kannata hirveästi väitellä. Jokaisen, joka ihmettelee koneiden hintoja, kannattaa tehdä ainakin kokeilumielessä jokin laite itse. Jos ei itselle laske mitään tuntipalkkaa, niin saattaa olla toimiva systeemi. Jos sen saman ajan olisi voinut olla tuottavassa työssä, niin sitten käy tod. näk. hieman toisin.

Ei muuta kuin puhdas A4 eteen ja piirtelemään. Sitten vaan rautoja tilailemaan ja pajoittaminen alkakoot. Ja kun kerran hommaan on alettu, niin tosimies hommaa vaikka IQAN systeemin ja tekee tarvittavat ohjaukset samaan syssyyn.
Sivuja: 1 [2] 3