Rukiin tuotantotuki varmaan pudottaa sen pois kasvipeitteisyysalasta,
vaikka en löytänyt mainintaa.

Yksi tulkinta,jonka kuulin rukiista oli, että se täyttäisi kasvipeitteisyyttä, mutta ruisalalle ei maksettaisi kasvipeitteisyyskorvausta. Tuotantotuen lisäksi toista tukea ei voisi rukiille maksaa. Sama saattaisi koskea syysöljykasveja. Eli valkuais- ja öljykasvipalkkio estäisi kasvipeitteisyyskorvauksen maksun, mutta kasvipeitteisyysalaa ne kyllä täyttäisivät.

Molemmissa näyttelyssä olisi tarkoitus käydä. Juuri tuolla Maraanin ajatustavalla.

Minulla on 4x16 tuumaiset vanhat kvernet Valmet 6300 perässä. Kiekkoleikkurit ja rautasiivet. Etukuormaajaa ei ole ja keulalla tuntuu kohtuullisesti riittävän 5 kpl 45 kg etupainoja. Hieman on keula kevyt. Täydellä etupainotuksella olisi tukevampi, minä pidän tuota painotusta ihan sopivana.aurat nousevat helposti ylös, joten tehojakin on riittävästi.

Minulla ollut jostain nettikaupasta ostettu halpa incar kamera. Maksoi jotain 29 euroa. Toimi hyvin pari vuotta. Nyt alkoi jotain piippailemaan. Täytyy tutkia saisiko sen jotenkin buutattua. Kuvan laatu oli heikommallakin laadulla hämmästyttävän hyvä. Tärinät kyllä näkyvät hyvin. Tuollainen action kamera olisi todennäköisesti paljon toimivampi. Siinä riittäisi akkuakin paljon pidempään. Minun laitteeni ainakin sammuttaa itsensä pian virran katkaisun jälkeen. Akku ei kestä johto irroitettuna kuin ehkä kymmenen minuuttia.Tm näytenumerossa oli testi, jossa motonetin halpiskamera pärjäsi ihan hyvin. Maksoi jotain neljäkymppiä. Actionkamerassa olisi akku, jolloin sen voisi laittaa jonnekin vaikka magneettijalustalla vähäksi aikaa ilman eri virtajohtojen virittelyä.

Herne ja vehnät korjattu viikonloppuna. Jäljellä härkäpapu, joka ei ole vielä valmista ja ohra,10 ha. Ohra ei ollut viikonloppuna yhtä valmista kuin vehnä. Vehnän puintikosteus oli su illalla enää 20 %. Rahtiohria puimatta parikymmentä ha.

Sampoon kytkentäremmin kiireisen vaihdon jälkeen pöytä jäi "ryömimään" pysäytyksen jäljen. Syyksi paljastui liian kauaksi siivapyörästä jäänyt suojus. Sen piti olla niin lähellä, että vetoa katkaistaessa remmi työntää itsensä kokonaan irti toiselta siivalta. Kun siirsin suojuksen vain muutaman millin päähän siivasta, vaiva loppui.
On kyllä tuttu tuo pöydän sarananivelen pultin katkeaminenkin. Toiselta puolelta katketessa jäi remmin varaan. Toiselta karkasi aika kauas. Ei ihan irronnut, mutta säikäytti. Taisi ensimmäisellä kerralla vahingoittua toisenkin puolen pultti. Tapahtuivat sen verran lähekkäin.

Niin se sähköinen siirtopumppu. Se oli kyllä toimiva niin kauan kun toimi... Oli tietysti kiire ja lauantai- ilta kun sähköpumppu sanoi itsensä irti. Laitettiin vanha mekaaninen taas käyttöön. Toimii vanhojen vaivojen kanssa riittävästi. Jostain syystä sähkpumppu toimi vain pari vuotta.
Pottoainesuodattimien vaihtohan kuuluu ainakin meillä vuosittaiseen huoltoon.

Kyllä tuo puimurin ulkoiluttaminen toimii tehokkaana sateentekokoneena. Heinäkuun ainoat sadekuurot tulivat juuri niinä päivinä, kun syysrypsia aloitettiin puimaan. Kun ne vihdoin saatiin laariin, kuurotkin taas loppuivat.
Tänään puimuri ulos, jotta kävisi vähän timoteitä hakemassa. n. 3 min puimurin ulos ajamisesta tuli kunnon kuuro, jota ei pitänyt aamupäivällä tulla.

Meillä Sampossa ollut melkein uudesta asti sellaista vikaa, että toisinaan lähtee tulille ja sammuu pian. Sitten piiiitkän sahauksen jälkeen taas käynnistyy ja toimii hyvin ainakin sen päivän. Seuraavana päivänä usein taas... Alussa vikaa jäljitettiin huoltomiehen kanssa. Lisättiin joku takaiskuventtiili, vaihdettiin siirtopumppu, polttoaineletkut, suodatinsysteemi ja jotain muutakin. Vika säilynyt edelleen. Takaiskuventtiili asennettiin myös tankin päälle. Eikä vieläkään. Oireet viittaavat juuri siihen, että polttoaine valuu yön aikana imuletkusta pois. On mystistä. Pitää pitää akku hyvässä terässä että käynnistyy aina varmasti. Ongelma ei kuitenkaan esiinny säännöllisesti. Usein lähtee talven jälkeen helposti tulille, ja on myös joinakin syksyinä toiminut koko syksyn luotettavasti. Toisinaan taas pitkä starttaus jo parin tunnin tauon jälkeen.
Oma arvaus on, että kun aikoinaan tankattiin kanisterista, ja muutenkin vihneitä on löytynyt polttoainejärjestelmästä, jokin vihne jää takaiskuventtiilin väliin, ja polttoaineet pääsevät valumaan pikkuhiljaa takaisin tankkiin. Ohran vihneet muuten jäävät hyvin banjoliittimiin kiinni joka paikassa. Itse laitoin vanhan öljypolttimen sihdin tankin päälle. Nyt tuntuu, että ongelma on vähenemään päin. Niin tuo kiusa on jatkunut jo noin vuodesta 1998 alkaen. Kiusa on kuitenkin ollut tosiaan ajoittainen, joten hermot eivät ole menneet vielä koskaan.
Tuo lämpö ei liene ongelma. Meilläkin lämmöt hiukan yli 80. Ei ehkä ole saatu syyläriä pestyä aivan puhtaaksi, mutta ei ole haitannut menoa tänäkään syksynä. Olisiko helteillä mahdollisesti oma osuutensa asiaan, en tiedä.

Sampo 2055 -97

löytyykö nuista ajovoimanotto tuomaan helpotusta etenemiseen, yllättävän vähän nuita näkyy suomessa vaikka ominaisuudet pitäsi olla kohdillaan. eikös nuissa oo ihan reilun kokoiset levyjarrut ja absit mutta saako niihin sitte laittaa absittoman kärryn...eikös kuorma-autopuolella oo niin jotta absitonta kärryä ei saa vetää nykyautolla

Ajovoimanottoa ei ainakaan meillä ole. 540/1000 perät vain. Vetävissä kärreissä käytän 1000 perää etenemisen apuna tarvittaessa. Nopeus on vakio, ja pakki puuttuu, kun veto menee suoraan perään. Tehokkaat levyjarrut kaikissa neljässä pyörässä. Vanhemmissa, kuten meillä, ei ole absia, joten joku muu voi varmaan kertoa niistä. Varmaan niiden lisääntymistä rajoittaa uusien varsin kova hankintahinta, ja kattavan huolto- ja varaosaverkoston puute.

Meillä 3185. Tiellä maksimit 67. Pellolla vedetty äestä, lautasmuokkainta, kultivaattoria ja jyrsintä. On vähän jäykkä kääntymään, mutta tarvitsee vaan leveämmät päisteet. Kyllä se ihan traktori on. Kultivoidulla ja kynnöksellä jousitus kyllä toimii. Kyntöä en ole kokeillut. Olen sitä mieltä, että se on liian painava vakoon ajettavaksi, pitäisi olla on-land aurat. Hydrauliikasta löytyy kaikki normaalit säädöt vetovarsitunnustelut ym. Renkaina minulla on palarenkaat, joten suurimpana ongelmana on minulla ollut pito. Pitäisi hankkia paremmin pellolle sopivat renkaat ja paripyörät. Toisaalta maantiehommat ovat vähentyneet, joten harkitsen vaihtoa ,koska tarvitsisin etukuormaajaa, eikä tuo oikein tunnu mielekkäältä etukuormaajakäyttöön lähinnä jäykän kääntyvyyden vuoksi

Ite suunnittelen että jättäis nuo raiviot tilapäisesti viljelemättömäksi pelloksi, mutta harmittaa vaan panostukset kalkitukseen, pinnanmuotoiluun ja kiven sekä kannonkeruuseen. Kuitenkin sieltä 20 kilometrin päässä olevalta vuokramaalta saa vuoden lopussa palkan mitä noilta omilta paskaraivioilta ei saa. On se kyllä jännä mitenkä parempia net ennen vuotta 2004, 50 sentin löpöllä raivatut pellot on meikäläisiin verrattuna.  Tee mitä teet niin aina menee vituix, oikeen savolainen supermies, vituixmen.. 
[/quote]

Itse raivasin -80 luvun lopulla vajaat 40 ha. Nyt oikein hyvin kasvavaa peltoa, johon saa kaikki tuet. Pitkään tilapäisesti viljelemättömänä ollut ala menettää tukioikeudet jossain vaiheessa. Tästä voisi päätellä, että kannattaisi viljellä noilla tukikelvottomilla aloilla jotain helppoa kuten heinää tai luonnonhoitopeltoa tai jotain vastaavaa. Silloin voisi näyttää, että nuo alat ovat olleet viljeltyinä tiettynä ajankohtana. Järjestelmät muuttuvat koko ajan, eikä milloinkaan tiedä, missä uudistuksessa määrätään minkäkin vuoden perusteella pellon tukikelpoisuus.

Meillä hiue/hiesusavet ajettiin osittain Ukkomaralla, osittain aurakoneella. Olosuhteet olivat silloin -80 luvun lopulla aika vaikeat. Aurakoneellatehdyt alkoivat kuivattaa ympäriltä heti. Ukkomaran ojat alkoivat toimimaan hiukan myöhemmin. Ongelmia ei ole tähän mennessä ollut kummallakaan. Tietysti työ pitää olla tehty huolella. Soraa voi aurakoneenkin uraan laittaa riittävästi. Pinta-alaa oli salaojitettavana vähän yli 70 ha. Suunnilleen puoliksi ojitettiin molemmilla.

Naapurissa kylän ensimmäinen maalämpöpumppu meni toissa vuonna vaihtoon. Oli asennettu 1978. Oli käsittääkseni aika ensimmäisiä Suomessakin. Isälle asennettiin 1980, ja varaaja ja osin koneistokin ruostuivat niin, että vaihdettiin 2010. Että ei voi kun kehua kestäviksi. Itselle asennettiin 2005, ja yksi kiertovesipumppu vaihdettiin takuuseen. Muuta ei ole ollut, kun sihdin putsaus kun sattuu muistamaan.
Pellolle asennettiin metrin syvyyteen 2 kpl 400 m:n lenkkiä. Salaojat alitettiin ja keruuputket eristettiin niiden kohdalta. Ei ongelmia salaojien toiminnassa.
Ainoa kiusa on, että keväällä maa sulaa putkien kohdalta myöhemmin ja putkien kohdalla tuppaa säilymään monttu kesät talvet. Ei kuitenkaan töitä häiritse.